Kuulostavatko työmarkkinaneuvottelut etäiseltä asialta? Ei hätää. Ei niiden erityisen rakkailta ja läheisiltä tarvitsekaan tuntua.
Lopputuloksesta kannattaa silti olla kiinnostunut. Harva ehkä hahmottaa, miten valtava merkitys ekonomin arkeen, jaksamiseen ja myös lompakon paksuuteen tes- eli työehtosopimusneuvotteluilla onkaan.
Työnantajien ja työntekijöiden edustajat istuvat taas syksyllä samaan pöytään ja esittävät alkuun ehkä etäisetkin näkemyksensä siitä, miltä työehtosopimusten piirissä olevien ekonomien ja muiden ylempien toimihenkilöiden työehtojen pitäisi näyttää. Neuvottelujen tuloksella on merkitystä myös niille noin joka toiselle ekonomille, joiden työpaikat eivät ole sitoutuneet työehtosopimukseen. Niissäkin työehdot määritellään pitkälti samojen sopimuslinjausten mukaisesti.
”Arviolta 75-80 prosenttia ekonomeista on työsuhteessa, jonka keskeiset ehdot määritellään työehtosopimusten perusteella, vaikka sopimusta ei työpaikalla olisikaan”, kuvaa työmarkkinajohtaja Riku Salokannel.
Yleiskorotuksilla on iso merkitys
Neuvotteluissa esillä olevat asiat vaihtelevat, mutta yksi suurimmista väännön aiheista pysyy vuodesta toiseen samana: palkka ja sen korotukset. Vaikka julkisella sektorilla työskenteleviä lukuun ottamatta Suomen Ekonomien jäsenet sopivat palkkansa pitkälti itse työnantajansa kanssa, yleiskorotukset määrittää työehtosopimus.
Eikä yleiskorotuksissa ole kyse mistään pikkujutusta. Riku Salokannel muistuttaa, että nimenomaan ne nostavat ekonomien palkkoja eniten. Suoriutumiseen perustuvia meriittikorotuksia saa yhä harvempi ekonomi.
Koska noin puolet ekonomeista ei ole työehtosopimusten piirissä, liiton haasteena on varmistaa yleiskorotusten mukainen palkan nousu myös heille.
Suomen Ekonomeilla on Salokanteleen mielestä velvollisuus huolehtia siitä, että ekonomien ostovoima säilyy tai jopa paranee. Yleiskorotuksista neuvotellessa on huomioon otettava inflaation lisäksi muun muassa verotus ja palkansaajille kohdistuvat kulut.
”Jäsenemme haluavat, että heidän ostovoimansa säilyy ja palkkansa pysyy kilpailukykyisenä. Ja koska tämä hallitus ei ainakaan helpota ekonomien ostovoimaa veroratkaisuilla, yleiskorotusten on voitettava inflaation ja työntekijälle lisättyjen sivukulujen suuruus. Jo siksi korotusten pitäisi vuositasolla olla vähintään kahden prosentin suuruiset.”
Laki ei takaa paljonkaan
Moni muukin ekonomin työsuhteen eduista voisi lentää kuin vesi hanhen selästä, ellei asioista sovittaisi työehtosopimuksissa. Riku Salokannel ottaa ja listaa niitä, sormi sormelta.
”Otetaan vaikka lomaraha. Tiedämme, että se on jäsenillemme tärkeä, mutta siitä ei ole mitään lakia. Käytännössä lomarahan saaminen perustuu työehtosopimuksiin.”
Seuraava sormi: äitiys- ja isyysvapaan palkka. Sama homma.
Salokannel jatkaa: sairausajan palkka. Siltä työnantajan on maksettava lain mukaan vain viikon ajan palkkaa, kaikki sen yli menevä perustuu liittojen neuvottelemiin sopimuksiin. Ja vielä on paljon muutakin neuvoteltua: monet vapaapäivät, samoin monella alalla lain edellyttämää pidemmät vuosilomat.
Eikä työpaikoilla olisi ilman työehtosopimuksia niitäkään ihmisiä, jotka tukevat esimerkiksi yt-neuvottelujen iskiessä.
”Asiantuntijoina ja esimiehinä toimivat jäsenemme varmasti haluavat, että myös heitä edustaa silloin luottamusmies tai muu henkilöstön edustaja.”
Salokannel heittää lopuksi karun vision: kaikki tämä voitaisiin viedä pois.
”Jos hiukan karrikoi, työnantajalla olisi oikeus poistaa kaikki tämä yksipuolisesti esimerkiksi rahoitusalan työehtosopimuksen päättyessä, jos sitä ei saataisi uusittua.”
Eroon kiky-tunneista
Sopimusneuvottelujen sopassa on monta lusikkaa, eikä ekonomien etujen ajaminen ole siitä irrallista puuhaa. Riku Salokanteleen mukaan erityisen merkityksellistä myös ekonomien kannalta on, millaisiin tuloksiin keskeisten vientialan liittojen sopimuksissa päästään. Vuodenvaihteeseen mennessä todennäköisesti tiedetään, millaisia ratkaisuja syntyy esimerkiksi Teknologiateollisuudessa.
Neuvottelut ovat jo hyvässä vauhdissa, eivätkä ne ole helpot, kun työnantaja- ja työntekijäpuoli käsittelevät muun muassa kilpailukykysopimuksessa vuonna 2016 sovittujen lisätuntien poistumista.
Työmarkkinajohtaja Riku Salokannel kertoo Suomen Ekonomien jäsenten ilmaisseen vahvana toiveenaan, että kiky-tunneista pitäisi päästä eroon. Työnantajapuolella niistä puolestaan haluttaisiin pitää kiinni.
”Se tulee olemaan tämän neuvottelukierroksen kuuma peruna. Hallitus on jättänyt sen liittojen välillä neuvoteltavaksi asiaksi.”
Jos kilpailukykysopimuksen mukainen vuosittainen 24 tunnin työajan pidennys säilyy, Salokanteleen mukaan on vaarana, että se siirtyy pysyväksi käytännöksi. Se taas voisi vähentää myös ekonomeilta pysyvästi vapaiden pyhäpäivien määrää ja edellyttää viikonloppuna työskentelyä.
”Näin siksi, että osa työtunneista varmasti sijoitettaisiin niihin. Esimiesten ja asiantuntijoiden tuottavuutta ei työajan pidentäminen paranna. Sitä parantaa pikemminkin mahdollisuus tehdä työtä joustavammin ja virkeänä.”
Joustavuus tukee jaksamista
Ei raha tai vapaakaan kaikkeen silti riitä: työolojen pitäisi kaikin tavoin tukea työssä jaksamista. Suomen Ekonomit pyrkiikin huolehtimaan tulevissa tes-neuvotteluissa jäsentensä hyvinvoinnista monilla tavoilla.
Työmarkkinajohtaja Riku Salokannel mainitsee, että esimerkiksi matka-aikaan ja sen korvaamiseen liittyvät säädökset nostetaan esiin, samoin mahdollisuus etätyöhön ja tehtyjen tuntien siirtämiseen työaikapankkiin. Suomen Ekonomit on myös tuonut tes-pöydissä jo vuosia esiin esimiestyön näkökulmaa.
Työaikaa säätelevistä käytännöistä halutaan joustavia, jotta työn ja vapaa-ajan sovittaminen yhteen onnistuisi hyvin.
”Joustavan työelämän tukeminen on tärkeää, koska ekonomit tekevät todella paljon töitä. Parhaimmillaan lopputulos voi olla sekä työntekijän että työnantajan kannalta paras mahdollinen, kun jaksaminen paranee”, Salokannel sanoo.
Suomen Ekonomit ajaa myös sitä, että yritysten palkkausjärjestelmät olisivat avoimia ja läpinäkyviä. Tällä hetkellä niin ei useinkaan ole. Siksi asiantuntijan tai esimiehen on mahdoton tietää, millä portaalla hän palkkausjärjestelmässä on ja mitä hänen pitäisi tehdä päästäkseen seuraavalle portaalle.
”Useimmilla ekonomeilla on sopimuspalkka. Jos palkkausjärjestelmä olisi avoin, se edistäisi myös työelämän tasa-arvoa. Naamakertoimen ja sukupuolen vaikutus poistuisi, jos pätevyyden ja vaativuuden vaikutukset palkkaan määriteltäisiin yrityksissä avoimesti.”
Ekonomien puolestapuhuja
Tästäkin kaikesta huolimatta on vielä paljon heitä, jotka eivät näe ammattiliittoon kuulumisesta koituvan itselleen erityistä hyötyä. Miksi jokaisen ekonomin mukana oloa jäsenenä tarvitaan, Riku Salokannel?
Työmarkkinajohtajan ei tarvitse kauaa miettiä syitä, joilla perustella liittoon kuulumista. Salokannel puhuu joukkovoiman puolesta: Mitä enemmän kauppatieteilijöitä on Suomen Ekonomien takana, sitä suuremmalla mandaatilla ammattiliitto pystyy puhumaan ekonomien puolesta.
”Kukaan muu kuin me ei myöskään lähtökohtaisesti mieti nimenomaan ekonomin näkökulmasta hänen työsuhdettaan, hänen etujaan ja miltä hänen työnsä pitäisi näyttää. Ja tee niiden eteen asioita. Samaan aikaan työnantajapuolella yritykset ovat vahvasti järjestäytyneitä ja huolehtivat siitä, että työnantajan etuja ajetaan voimakkaasti.”
Ekonomijäsenten puolesta puhuminen tarkoittaa tarvittaessa tiukasti siinä pitäytymistä, mitä jäsenten enemmistö on ilmaissut toivovansa.
”Haluamme luoda parempaa työelämää ekonomeille, mutta ei täällä ole ketään Pasilan miestä tai naista, joka päättäisi jäsenten puolesta asioista. Teemme tätä työtä täysin jäsentemme toiveiden mukaisesti. Työelämän täytyy elää ajassa ja muuttua, ja haluamme osaltamme olla muuttamassa sitä harkitusti ja hallitusti. Ja niin, että työelämän muutoksista puhuu joku myös ekonomin äänellä.”
Akavaan kuuluvia ammattiliittoja kuten Suomen Ekonomeja edustavat työehtosopimusneuvotteluissa yksityisen sektorin neuvottelujärjestö Ylemmät Toimihenkilöt YTN sekä Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO. Viestintää syksyn tes-neuvotteluista ja niiden etenemisestä voit seurata osoitteista ytn.fi ja juko.fi.
Teksti Arja Kuittinen