Koulutus tukee työtöntä ekonomia

Korkeakoulutettujen työttömyys on kasvanut viime vuosina selvästi keskimääräistä työttömyyttä nopeammin. Työ- ja elinkeinoministeriön mukaan lokakuusta 2013 lokakuuhun 2016 korkeakoulutettujen työttömien työnhakijoiden määrä kasvoi 30,5 %, kun kaikkien työttömien työnhakijoiden määrä kasvoi samana aikana 14,8 %. Työttömyyden kasvu on koskenut kauppatieteilijöitä samalla tavalla kuin muitakin korkeakoulutettuja. Samanaikaisesti työttömien määrän kasvun kanssa myös työttömyysjaksoista on tullut pidempiä.

Tuomas Viskari tutki Suomen Ekonomien työttömyyttä vuonna 2016 kyselytutkimuksella, jossa selvitettiin jäsenistön työttömyyden erityispiirteitä sekä pyrittiin löytämään selityksiä työttömyyden pitkittymiselle. Kyselyyn vastasi 1186 jäsentä, jotka olivat olleet työttömänä jossain vaiheessa vuosina 2011-2016.

Työttömyys polarisoituu

Suomen Ekonomien jäsenistön työttömyys näyttäisi polarisoituvan jonkin verran. Toisaalta erittäin suuri osa työttömistä jäsenistä on työllistynyt suhteellisen nopeasti työttömäksi jäämisen jälkeen. Päättyneistä työttömyysjaksoista lähes puolet oli ollut alle kuuden kuukauden mittaisia.

Samanaikaisesti kuitenkin keskimääräinen työttömyysjakson pituus on kasvanut ja pitkäaikaistyöttömyys lisääntynyt. Työttömien joukkoon on muodostunut sitkeän pitkäaikaistyöttömyyden ryhmä, jonka työttömyys on kestänyt yli kaksi vuotta. Työttömyyden määrällisen lisääntymisen lisäksi tutkimuksessa oli nähtävissä myös muita pieniä vihjeitä ekonomien työmarkkinoiden muuttumisesta epävarmemmiksi. Esimerkiksi näyttää siltä, että määräaikaisen työsuhteen päättyessä välitön uudelleentyöllistyminen ei ollut enää yhtä helppoa tutkimuksen tarkastelujakson lopussa kuin alussa.

Kouluttautuminen työttömänä kannattaa

Katsottiinpa oikeastaan mistä suunnasta hyvänsä, koulutus on olennainen seikka ekonomien työllistymisessä. Kouluttautuminen työttömyysaikana näyttää ehkäisevän työttömyyden pitkittymistä, vastaajat itse kokevat koulutuksen hyödylliseksi ja työttömät jäsenet ovat halukkaita edistämään työllistymistään kouluttautumalla. Koulutus esimerkiksi tasoitti sukupuolten välistä eroa työttömyyden kestossa eli naisten miehiä lyhyemmät työttömyysjaksot selittyvät osin sillä, että naiset kouluttautuvat työttömyysaikanaan miehiä useammin. Vastaavia vaikutuksia ei ollut havaittavissa muiden työttömyysaikaisten palveluiden käytöllä. Koulutus vaikuttaakin kaikkiaan keskeisimmältä kysymykseltä. Työttömien jäsenten palveluun ja edunvalvontaan ryhdytään tutkimuksen myötä kiinnittämään yhä enemmän huomiota.

Omaehtoisen koulutuksen lisäksi vastaajat kokivat itse työllistymisen kannalta hyödyllisimmiksi omilta verkostoilta saamansa tuen ja tämän jälkeen yksityiset työllistymistä edistävät palvelut ja ammattijärjestön palvelut. Heikoimman arvion hyödyllisyydestä saivat TE-toimistojen palvelut ja muut viranomaispalvelut, mutta näissäkin koulutus arvioitiin omassa ryhmässään hyödyllisimmäksi palveluksi. Tässä yhteydessä olisikin tarpeen pohtia, miten työttömien jäsenten käyttöön voitaisiin saada hyödyllisimmät palvelut ja miten tätä voitaisiin myös yhteistyössä TE-toimiston kanssa edistää.

Työttömyysturvasta monia mielipiteitä

Merkittävin osa vastaajista suhtautui työttömien sosiaaliturvaan suhteellisen positiivisesti ja luottavaisesti ja koki tyytyväisyyttä työttömyysturvan järjestämisen tapaan. Kuitenkin vastaajista erottuu myös suhteellisen suuri joukko, joka kritisoi erityisesti työttömyysturvan byrokraattisuutta ja monimutkaisuutta. Erilaisiin työttömyysturvan muutoksiin, esimerkiksi ansiopäivärahan enimmäiskeston lyhentämiseen ja työn vastanottovelvollisuuden kiristyksiin, vastaajat suhtautuivat huomattavan negatiivisesti.

Yrittäjäksi ryhtyminen harvinaista

Ylipäänsä ekonomien työttömyydestä piirtyy melko tavanomainen kuva. Työttömyys alkaa tyypillisesti työnantajan tekemän irtisanomisen tai määräaikaisuuden päättymisen seurauksena ja päättyy työllistymiseen toisen palvelukseen, vieläpä useimmiten toistaiseksi voimassa olevaan työsuhteeseen. Vaihtoehtoiset työllistymispolut olivat hyvin harvinaisia. Esimerkiksi vain kolmisen prosenttia työllistyneistä oli ryhtynyt yrittäjiksi. Tätä vasten on kiinnostavaa, että useampi kuin joka kolmas edelleen työttömistä jäsenistä olisi valmis ryhtymään yrittäjäksi, mikä herättää kysymyksen yrittäjyyden esteistä.

Korkeakoulutettujen työttömyyden kasvu on aivan viime aikoina hidastunut selvästi, muttei vielä täysin pysähtynyt. Tulevaisuuden muutokset jäävät nähtäväksi, mutta on selvästi odotettavissa, että korkeakoulutettujen ja myös kauppatieteilijöiden aiempaa korkeampi työttömyys on pysyvä ilmiö ja myös edunvalvonnassa ja palvelutoiminnassa on tarpeen aiempaa enemmän painottaa myös siihen liittyviä kysymyksiä osana ekonomien työuraa.

Lue koko raportti

Ota yhteyttä

Tutkimuspäällikkö

Juha Oksanen

p. +358201299248

juha.oksanen@ekonomit.fi