Enemmän rahaa opiskelijan lompakkoon opintotuen tulorajaa nostamalla

Blogi 22.2.2019

Ding Ma Kirjoittaja on intohimoinen Etelä-Karjalan maakunnan kansainvälistymisen ja Aasia-yhteistyön edistäjä sekä KTM Aalto-yliopistosta.


Opintotuen tulorajojen nosto helpottaisi korkeakouluopiskelijoiden asemaa työmarkkinoilla. Korkeammat tulorajat takaisivat sen, että opiskelija voi ottaa vastaan enemmän työtä, mistä hyötyvät sekä opiskelija että yhteiskunta.


Nykypäivän suomalaiseen hyvinvointivaltioon kuuluu se, että taloudellisesti heikoimmassa asemassa olevia henkilöitä tuetaan yhteiskunnan varoilla. Opiskelijat ovat usein tällainen ryhmä, sillä meistä useimmat opiskelevat täysipäiväisesti opintotuen*  varassa. Lähes yhtä usein opiskelijat tekevät opintojensa ohella myös töitä työkokemuksen karttumisen, työelämätaitojen oppimisen ja ekstrarahan vuoksi, jonka voi käyttää elämään - ja toki opiskelijaelämän rientoihin.
 
Työskentelyn yhdistäminen opiskeluun ei kuitenkaan aina ole kovin yksinkertaista. Tutkintoaikoja on tiukennettu selkeästi viime vuosien aikana, minkä vuoksi opintojen ulkopuoliselle työskentelylle jää yhä vähemmän aikaa. Työelämä on muuttanut myös luonnettaan ja perinteisten kesätöiden rinnalle on tullut yhä enemmän projektiluonteisia töitä, jotka parhaimmillaan antavat opiskelijoille huikeita onnistumisen kokemuksia ja omalla alalla hyödynnettävää työkokemusta. Projektityöt ja työskentely opiskelujen aikana saattaa kohdata kuitenkin vieläkin tutumman ”vihollisen”: opintotuen tulorajat.
 
*Opintotukea/rahaa alettiin maksaa vuonna 1972. Sen jälkeen tukijärjestelmä on kokemus useita muutoksia, viimeisimpänä Suomessa vuokralla asuvien opiskelijoiden siirtyminen yleisen asumistuen piiriin (Kela 2016).


Rangaistaanko opiskelijaa työn tekemisestä?

Suomessa ei ole mitenkään poikkeuksellista, että tiettyjen etuuksien kohdalle on asetettu tulorajoja. Opintotuen kohdalla on ajateltu, että tulorajat ohjaisivat tukea enemmän sitä rahallisesti tarvitseville opiskelijoille. Joskus on puhuttu jopa siitä, että suurituloista henkilöä estetään nostamasta tukia*. Sinänsä tässä ajattelussa ei ole mitään väärää, sillä lähtökohtaisesti hyvinvointivaltion pitääkin tukea eniten heikoimmassa asemassa olevaa. Opintotuen tulorajat ovat kuitenkin nykyään melko alhaiset, mikä taas johtaa erinäisiin ongelmiin.
 
Otetaan esimerkki. Kylteri-Ding opiskelee Aalto-yliopistossa. Ding nostaa opintotukea ja on yleisen asumistuen piirissä. Opintotukea maksetaan 9 kk vuodessa. Dingin pitää saada opiskeltua 5 opintopistettä opintotukikuukautta kohden ja vähintään 20 op vuodessa, jotta hän on ylipäänsä oikeutettu opintotukeen. Opintotukikuukausina Ding saa tienata 667 euroa ja muina kuukausina 1990 euroa, jotta tukea ei peritä takaisin. Tuen perinnässä Kela on antanut anteeksi 222 euroa tulorajan ylittävän summan. Vuodessa Ding saa siis yhteensä tienata 11 973 euroa.
 
Reippaana poikana Ding saanut kesätyötä kaupallisella alalla, josta hänelle on jäänyt käteen noin 2 000 euroa/kk. Dingin työpanokseen on oltu tyytyväisiä ja hänelle tarjotaan syksylle 2 kk projektityötä opiskeluiden ohessa. Palkka on sama, 2 000 euroa/kk. Ding on kuitenkin alkuvuodesta opintojensa maksamiseksi työskennellyt K-marketin kassalla ja tienannut kevään aikana yhteensä noin 1000 euroa/kk. Dingin vuositienestit ennen tarjottua projektia olisivat yhteensä 11 000 euroa.
 
Ding on siis vaikean valinnan edessä. Ottaako vastaan oman alan töitä ja kantaa seuraukset siitä, että tulorajat ylittyvät? Jättäkö nostamatta opintotukea loppuvuodelta, jotta tulorajat eivät ylity? Vai jättääkö työ ottamatta vastaan, opintojen ja tulorajojen ristipaineessa ja menettää oman alan työkokemus? Ottaen huomioon, että Dingin tapauksessa ei puhuta suuresta tulorajan ylittämisestä, tilanne on hänelle melko ikävä. Ding ei myöskään ole ainoa opiskelija joka on samanlaisessa tilanteessa, jossa pahimmillaan ahkeruudesta rangaistaan opintotuen menettämisellä.
 
  *Tästä puhuvat esimerkiksi Tuomas Kosonen ja Sampo Järvinen opintotuen tulorajoja koskevassa selvityksessään (2018, s. 7).
 

Selvitys tulorajojen nostamisesta askel eteenpäin

Opintotuen tulorajojen nostamisesta on keskustelu aika ajoin. Tuorein keskustelunavaus on Opetus- ja kulttuuriministeriön palkansaajien tutkimuslaitokselta tilaama selvitys, jonka ovat laatineet Tuomas Kosonen ja Sampo Järvinen. Selvityksessä on vertailtu muun muassa tulorajan nostamisen ja alentamisen vaikutuksia opiskelijoihin ja yhteiskunnalle. Kosonen ja Järvinen ovat raportissaan päätyneet siihen lopputulokseen, että opintotuen tulorajoja voisi nostaa jopa 50 prosentilla. Tämän seurauksena yhdeksän kuukautta opintotukea nostava opiskelija voisi tienata yhteensä 18 000 euroa vuodessa 11 973 euron sijaan.
 
Selvityksen ehdotuksen perusteella voidaan saavuttaa hyvää monella taholla. Opiskelijoille jää enemmän rahaa lompakoihin ja heidän mahdollisuutensa ottaa vastaan työtä kasvaisi entisestään. Tulorajan nosto toisi yhteiskunnalle arviolta noin 5,9 miljoonan lisätyt nettotulot, mikä kasvattaisi hyvinvointia myös opiskelijoiden ulkopuolella. Lisäksi tulorajojen nosto on kohtuullinen ja se pystyisi edelleen ehkäisemään sitä, että opintotukea nostavat ne opiskelijat, jotka eivät sitä tulojensa vuoksi tarvitse
 

Kohti joustavampaa työnteon ja opiskelun yhdistämistä

Opintotuen tulorajoja koskeva selvitys on vasta selvitys. Tuekseen se vaatii vielä konkreettisia toimia poliittisilta päättäjiltä. Työelämä on muuttunut ja se on etätyöskentelyn ja digitalisaation myötä joustavampi kuin luultavasti koskaan aikaisemmin. Myös tukirakenteita on syytä päivittää ottamaan nämä muutokset huomioon. Se, mikä opintoja ja opiskelijoita koskevista keskusteluista jää usein huomioimatta on, että työelämätaitoiset ja työelämään jo opintojen aikana kontaktia ottaneet opiskelijat pääsevät todennäköisemmin ja nopeammin kiinni työelämään heti valmistumisensa jälkeen. Tulorajojen nosto helpottaisi myös konkreettisesti opiskelijoiden arkea lisääntyvien tulojen myötä. Jo tämän vuoksi meidän on syytä ottaa askel tulorajojen nostoa tähtäävään suuntaan.