Jälkipeli: Jukka Jalosen johtamistimantit

Blogi 24.9.2019

Tiina Myöhänen-Astikainen Uravalmentaja, Suomen Ekonomit


Mestarivalmentaja Jukka Jalonen puhui viime viikolla Tennispalatsissa täydelle salilliselle ekonomeja. Kuuntelin uravalmentajana hänen johtamis- ja tiimityöoppejaan mielenkiinnolla. Muistivihkooni kertyi täsmäsanoja, joilla moderni johtaja menestyy. Uskoisitko, ne ovat peräisin testosteronintäyteisestä lätkämaailmasta? Meillä on siitä paljon opittavaa.


Aitous. Ensimmäinen mieleen tuleva sana katsoessani tätä ulospäin vaatimatonta ja rauhallista herrasmiestä. Hän on juuri se, joka on, ilman turhia pörhistelyjä. Helposti lähestyttävä, maanläheinen. Hän johtaa omalla persoonallaan, kokonaisvaltaisesti ja intuitiotaan hyödyntäen. Hän ei ole kopioitavissa.

Motivaatio. Jalonen puhuu intohimosta tekemiseen johtamisensa kulmakivenä. Häntä on helppo uskoa. Ilman motivaatiota hän olisi varmasti jo luovuttanut, tai ainakin kolmansien potkujen jälkeen harkinnut alanvaihtoa.
 
Arvostus. Jalonen luo motivaatiota tiimiinsä arvostamalla sen jokaista jäsentä omana itsenään, omine vahvuuksineen ja heikkouksineen. Hänen tiimissään ei tarvitse esittää. Tämä arvostus näkyy vaikkapa siinä, että hänellä on aikaa olla valmennettavilleen läsnä muutoinkin kuin pelaamiseen liittyvissä asioissa. Hänellä on aikaa pysähtyä kysymään kuulumisia ja pohtia elämän sivuluisuja.
 
Kysyminen. Minuun teki erityisen vaikutuksen se, kuinka Jalonen ottaa hankalan asian puheeksi valmennettavansa kanssa: kysymällä. Ei analysoimalla, vaan nimenomaan kysymällä, miten menee ja mitä on mielen päällä. Näin hän pikkuhiljaa hivuttaen avaa tietä ja vie keskustelua avointen kysymysten avulla kohti keskustelun varsinaista tavoitetta. Sitä asiaa, joka tuottaa harmia ja joka pitää yhdessä ratkaista. Taustalla on avoimuus, rehellisyys ja aito halu auttaa palautteen saajaa. Ilman dialogia se ei onnistuisi, ei tulisi uusia näkökulmia, hoksauksia tai kehittymistä. Tämä on jämäkkyyttä isolla J:llä, ja se vaatii onnistuakseen valmentajalta rautaisen itsetunnon ja itsetuntemuksen. Nuoret kukot eivät siihen pysty.
 
Tilannejohtaminen. Kun aika on, käsketään ja totellaan. Kesken mm-loppuottelun ei kyseenalaisteta valmentajan päätöksiä. Mutta sitten on se muu aika, kun kuunnellaan, keskustellaan ja kysytään mielipiteitä, arvostellaankin, jos siltä tuntuu. Jalonen on avoin kritiikille. Hän tietää, ettei ole erehtymätön tai valmis.
 
Keskeneräisyys. Jalonen on sinut itsensä kanssa ja kantaa vastuun mokistaan. Se tekee hänestä ainutlaatuisen maailmanmestariluokan valmentajan.
 
Luottamus. Minulle henkilökohtaisesti tärkein – tärkeämpi kuin mikään muu. Kun tiimin jäsenet luottavat toisiinsa, syntyy jotain suurta. Laitahyökkääjä ei voi mennä hoitamaan pakin tehtäviä, koska silloin hänen oma tonttinsa jää hoitamatta ja maali tekemättä. Jalonen rakentaa luottamuksen ilmapiiriä aktiivisesti esimerkiksi siten, että hän auttaa vasta kun pyydetään. Hän ei tee kenenkään puolesta tai varmistele. Hän luottaa siihen, että kaveri osaa pyytää apua, kun tarvitsee sitä. Jos miettii viime kevättä, kuinka moni olisi pystynyt näkemään, että lätkäjoukkueemme matkustaa Slovakiaan ilman yhtä ainutta NHL-vahvistusta, kokemattomalla juniorijoukkueella? Jalonen pystyi, koska luotti. Joukkueen kapteeniksi valikoitui tyyppi, joka ei varmasti olisi itsekään sitä odottanut, mutta joka vastuun ja luottamuksen saatuaan kasvoi rooliinsa ja löi meidät kaikki ällikällä. Kansallissankarimme Mörkö! Luottamus on valmiutta riskinottoon, koska näkee valmennettavissaan jotain, mitä kukaan toinen ei näe. Ja uskaltaa ottaa ja kantaa riskin.