Koneeseen kadonnut

Blogi 1.10.2018

Emma Kalliola Porin Kylterit - PorKy ry:n puheenjohtaja


Istuin kesäduunissa kahvitauolla ja luin mielipidekirjoitusta paikallislehdestä. "Suomessa on tuhansia nuoria, joilla on niin heikko lukutaito, että he eivät hoksaa lukemansa merkitystä, vaan ovat jääneet lukemisessa mekaaniselle tasolle." Teksti käsitteli ulkonäkökeskeistä, narsistista ja visuaalista nyky-yhteiskuntaamme. Itse tartuin rivien välistä kuitenkin teknologian merkitykseen luku- ja keskittymisongelmissa. Olin hämmentynyt niiden paljoudesta.

Mielipidekirjoitus kertoi myös, että Noin joka kymmenes suomalainen kuuluu heikkoihin lukijoihin, joille jatko-opinnot tai työhön sijoittuminen tuottavat vaikeuksia. (Pitää olla feimi, ei saa olla nobody, Länsi-Suomi 28.6.2018). Teknologian merkitys siinä, miten asioihin pystyy keskittymään, näyttää olevan selkeä ongelma.

Luin kesän alussa tenttiin. Opinnot jäivät keväällä sivummalle keskittyessäni järjestötoiminnan pyörittämiseen. Kesän alussa ajattelin minulla olevan enemmän aikaa ja ehtisin hyvin kiriä opintoja. Mikään ei lukiessa jäänyt mieleeni. Ei edes seitsemännellä lukukerralla.

Tein jo keväällä itsestäni samoja huomioita, kun tajusin keskittymiskykyni olevan opiskellessa täysi nolla. Ajattelin tämän johtuvan vain työmuistini vallanneista tekemättömistä tehtävistä, vaikka olinkin kirjoittanut ne alas metrien mittaisiksi to do -listoiksi pois mielestäni. Muodostin itselleni rimakauhun tenttimiselle, sillä pelkäsin muiden ajattelevan minun olevan tyhmä.

Kävin tenttimässä kyseistä tenttiä kaksi kertaa, joista toisella kerralla kesäkuussa läpäisin sen arvosanalla 1. Mutta kun en ehtinyt lukea. Luinhan minä, ja paljon luinkin. Käytin monta päivää ja monta tuntia materiaalien opiskeluun. Tai ainakin luulin käyttäneeni. Sitten latasin puhelimeeni sovelluksen, joka kellottaa puhelimeni käyttöä. Torstaina 7. kesäkuuta 4h 50min, maanantaina 11. kesäkuuta 6h 0min, perjantaina 11. toukokuuta 7h 18min. Seitsemän tuntia ja kahdeksantoista minuuttia?? Jos olen ollut lähes puolet valveillaoloajastani puhelimella, niin ei kai siinä opikaan.

Sen lisäksi että puhelin vie aikani, se vie keskittymistaitoni kokonaan. Olin ennen aina todella skarppina, ja pystyin keskittymään pitkiä aikoja mielekkääseen tekemiseen. Olin hyvä koulussa ja töissä, kaikessa mihin aikani halusin laittaa. Nyt mieleni tuntui ruuhkaiselta ja levottomalta koko ajan. On totta, että tein keväällä paljon töitä puhelimellani. Ainejärjestön puheenjohtajana viestin jatkuvasti monien eri ihmisten kanssa, ja itselläni on käytössä eniten Whatsapp. Se on tosin ollut myös täysin oma mokani, että olen tehnyt itsestäni saatavilla olevan lähes 24/7.

On pelottavaa, miten saatavilla ihmisten täytyy nykyään koko ajan olla. Olen varma, että törmään samaan ilmiöön tulevaisuudessa työelämässä. Jos joku minulta sitä vaatii, ei työpaikka ole oikea minulle, sen tiedän nyt.

Tajusin tuolloin olevani addiktoitunut. Päätin, että jatkossa sovellukseen saa tulla vain vihreitä päiviä, eli päiviä, jolloin käytän puhelinta max kaksi tuntia. Onnistuin ja ensimmäisen viikon ajalta minulla oli puhelimen käyttöä yhteensä kymmenen tuntia. Välillä olen tästä aikarajasta lipsunut, mutta palaan vihreisiin päiviin heti sen tiedostaessani. Ilman puhelinta olen hereillä, ajatuksenjuoksuni kirkasta ja yleinen oloni rauhallinen. Ja mikä parasta, olen saanut niitä kauan kaipaamiani ylimääräisiä tunteja vuorokauteen. Kiire ja kuormitus ei ole ollut missään vaiheessa todellista, vaan oman pääni sisälle itse luomaani illuusiota.

Luin tänään tenttiin, ja muistan kaiken.