Onko irtisanominen vaikeaa vai vain ikävää?

Blogi 20.8.2018

Esa Vilhonen Henkilöstön edustaja OP Keskusyhteisökonsernissa & Suomen Ekonomien hallituksen ja liittoneuvoston jäsen


Aalto EEn johtaja, professori Pekka Mattila sohaisi kunnolla Kauppalehden Debatti-palastalla Suomen Yrittäjien toimintatapoja, erityisesti pyrkimystä poimia rusinat pullasta. Yrittäjien Mikael Pentikäinen puolestaan kommentoi asiaa Kauppalehdessä argumentoiden, että olennaista on työllistämiskynnyksen laskeminen. Palaan herrojen keskustelun teemaan puhtaasti irtisanomisen ”vaikeuden” näkökulmasta.

Suomen Yrittäjien edunvalvonnan keihäänkärkenä on viimeiset vuodet ollut henkilöperusteisen irtisanomisen ”vaikeus”: suojautuminen virherekrytoinnin riskiltä argumentoiden, että pienemmän työllistäjän virherekrytoinnin merkitys on paljon isompi kuin suuren työllistäjän. Suhteellisesti ottaen näin ilman muuta on, mutta yksittäisen tiimin toiminnan näkökulmasta virherekrytointi on yhtä tuskallinen asia kaikissa organisaatioissa. Toki isommassa työyhteisössä on laajempi mahdollisuus etsiä yksilölle sopivampaa työtä. Käytännössä kuitenkin se aika harvoin ainakaan akateemisesti koulutettujen kohdalla onnistuu.

Olen edellisessä blogikirjoituksessani kertonut OECD:n dataan perustuen, ettei henkilöperusteinen irtisanominen ole Suomessa esim. Saksaa ja Ruotsia olennaisesti vaikeampaa; toki hieman vaikeampaa kuin esim. Kreikassa ja Espanjassa. USA ja Iso-Britannia ovat maita, joissa kynnys kollektiivisiin irtisanomisiin on suuri, mutta yksilöllisiin pieni. Työmarkkinat ovat toki erikokoiset kuin meillä ja oikeusjärjestelmäkin erilainen. Lisäksi potkut, ainakin rahoitusalalla, kohdistuvat useimpiin työntekijöihin uran aikana.

Viesti yksilöllisten irtisanomisten ”vaikeudesta” on mennyt varsin hyvin läpi, mistä osoituksena esim. edellisessä blogissani siteeraamani emeritusprofessori Vesa Kanniaisen mielipiteet ja ETLAn tutkimusjohtaja Niku Määttäsen hypoteesi Akateemisessa talousblogissa Irtisanomissuoja, työllisyys ja tuottavuus (29.4.2018) ”Oma käsitykseni on, että Suomessa on varsin hankalaa irtisanoa työntekijä vain sillä perusteella, että hän ei osaa tai viitsi tehdä työtään kunnolla.” Toki Määttänen myös kirjoittaa, ettei irtisanomissuojan vaikutus työllisyyteen ole lainkaan selvä.

Asiaan tarttuu myös Talouspoliittisen arviointineuvoston puheenjohtaja, Helsinki Graduate School of Economicsin professori (alk. 1.8.2018) Roope Uusitalo Suomen Kuvalehdessä: ”Irtisanomissuojaa koskevat tutkimukset ovat koko lailla yhtä mieltä siitä, että tiukempi irtisanomissuoja vähentää irtisanomisia ja rekrytointeja. Sen sijaan työllisyysvaikutuksen suuruudesta ei ole oikein minkäänlaista konsensusta.” Argumenteista ensimmäinen lienee itsestäänselvyys ja toinen on nykyisen keskustelun perustelujen kannalta keskeinen. Kun asiaa tarkastelee yksittäisen yrittäjän näkökulmasta ja laittaa mielipiteet yhteen, päätyy mielipidemittauksen tyyppiseen toteamukseen, että ”vaikeaa on”, mutta mikä on virhemarginaali.

Irtisanominen on aina ikävää, ja se on toki vaikeaa, jos sitä ei osaa! Oman kokemukseni ja myös em. OECD:n tutkimuksen perusteella yksilöllinen irtisanominen ei ole vaikea tehtävä. Tehtävä on toki ikävä, kun siihen joutuu, olipa syy kollektiivinen tai yksilöllinen. Esimiestyöhön liittyy aina myös tehtävän mahdolliset ikävät puolet: olennaista on riittävä ja oikea-aikainen puuttuminen huonoon työsuoritukseen tai muuhun epätoivottavaan käyttäytymiseen. Työsopimuslaista löytyvät välineet ongelmien hoitamiseen. Mutta eivät ne ole professori Pekka Mattilan mainitsemia ja SYn kaipaamia rusinoita. Nykyinen työlainsäädäntö tarjoaa täysin riittävät välineet ja se, että joku asia on ikävä, ei voi olla perusteena työlainsäädännön muuttamiselle.

Edunvalvonnan odottaisi muissakin järjestöissä tarjoavan jäsenelle riittävän tuen. Ulkopuolisesta näyttääkin siltä, että yrittäjäjärjestö yrittää välttää jäsenistölle annettavan tuen antamisen kohdentamalla huomion muualle, esimerkiksi liittoihin järjestäytymisen perusteisiin. Kun on mikrotasolla todettu, että irtisanominen on vaikeaa (siis oikeasti ikävää), kannattaa ensin katsoa peiliin ja laittaa työnantaja- ja ammattiliittojen tavoin jäsenten osaaminen sekä sitä edistävä tuki kuntoon. Ekonomiyrittäjähän saa onnekseen tarvittavan tuen Suomen Ekonomien työantajaneuvonnasta.