Perhevapaisiin tehtävä peruskorjaus pienen pintaremontin sijaan

Blogi 1.10.2019

Kosti Hyyppä Erityisasiantuntija, työmarkkina- ja yhteiskuntapolitiikka, Suomen Ekonomit


Isien osuus käytetyistä perhevapaista on kasvanut hiljalleen, mutta tahti on tuskastuttavan hidas. Työelämän tasa-arvon kannalta tämä on ongelma. On selvää, että isät eivät ala laajasti käyttää pidempiä perhevapaita ilman järjestelmän perusteellista remonttia.

Perhevapaiden kokonaisuudistuksen etuna on tasa-arvoisemman ja joustavamman järjestelmän lisäksi se, että nykyistä useammassa perheessä vapaiden pitäminen ja niiden jakaminen tulee puheeksi jo ennen kuin vapaat ovat ajankohtaisia. Ekonomien selvityksen perusteella osa perhevapaiden tasa-arvo-ongelmaa on ajautuminen. Äidit ajautuvat pitämään omien vapaidensa lisäksi myös kaikki jaettavissa olevat vapaat, sekä ottamaan suuremman vastuun perheestä perhevapaiden jälkeen.
 
Tämän jälkeen on selvää, miksi naiset etenevät työurillaan heikommin ja jäävät matalammille palkoille kuin saman koulutuksen saaneet miehet. Tämä kuitenkin tajutaan usein vasta sitten, kun on liian myöhäistä.

Uudistus edistää työelämän tasa-arvoa

Hallitusohjelman perusteella uskaltaa ennustaa, että nykyiset äitiys- isyys- ja vanhempainvapaat tullaan uudistamaan perusteellisesti. Tämä on kannatettavaa ja välttämätöntä. Isille korvamerkittyjä vapaita lisätään ja korvaustasoa parannetaan, koska uudistuksen tavoitteena on tasata perhevapaita ja hoitovastuuta vanhempien kesken sekä edistää työelämän tasa-arvoa.
 
Tätä tavoitetta voisi edistää parhaiten esimerkiksi merkittävän mittainen jakso molemmille vanhemmille, joiden lisäksi olisi vapaasti jaettava jakso. Tai jos rohkeus riittää, niin vielä ohjaavampi malli, jossa vapaat on jaettu tasan, mutta osan itselle korvamerkityistä vapaista voisi siirtää toiselle vanhemmalle.

Jos kotihoidontukeen ei kosketa, uudistus jää torsoksi

Valitettavasti yksi perhevapaajärjestelmän kulmakivistä ei ole uudistuksen piirissä. Kotihoidontuki jatkuu kirjauksen mukaan nykymuotoisena. Se tarkoittaa vähintään sitä, että tukea saa, kunnes lapsi täyttää kolme vuotta. 
 
Toivottavasti pohdinnassa on edes tuen tason porrastaminen siten, että pitkän perhevapaan houkuttelevuus vähenisi. Muuten uudistuksen jälkeenkin tulee olemaan paljon perheitä, joissa isä ei käytä lainkaan vapaita siten, että äiti on samaan aikaan töissä. Se, että isä on jonkin aikaa päävastuussa perheestä, on tärkeää sekä äidin töihin paluun, että myöhemmän perhevastuun jakaantumisen kannalta.