Perhevastuu valuu äideille - siksi perhevapaauudistusta tarvitaan

Blogi 6.3.2019

Kosti Hyyppä Asiamies, työmarkkina- ja yhteiskuntapolitiikka


Suomessa isille maksetaan vajaa kymmenen prosenttia kaikista vanhempainpäivärahoista. Ruotsissa sama luku on 26 ja Islannissa 30 prosenttia.

Tasa-arvoisen työelämän kannalta isät hoitavat lapsia kotona liian vähän. Tasaisempi perhevapaiden jakaantuminen johtaisi myös tasaisemmin jakaantuneeseen perhevastuuseen ja molempien vanhempien täysipainoiseen mahdollisuuteen keskittyä uraan. Tämä vaikuttaa suoraan myös ura- ja palkkakehitykseen, erityisesti naisten osalta.

Vanhempainpäivärahaa maksetaan äitiysvapaalta, isyysvapaalta ja vanhempainvapaalta eli Suomessa isät ovat huomattavasti vähemmän perhevapailla kuin Ruotsissa ja Islannissa. Jos suomalaiset isät käyttäisivät edes heille korvamerkityt perhevapaat, nousisi isien osuus maksetuista vanhempainpäivärahoista pariinkymmeneen prosenttiin.
 

Lapsettomat olettavat perhevastuun jakautuvan tasaisesti, todellisuus on täysin toinen
 

Kysyimme jäseniltämme monista työelämän tasa-arvoon liittyvistä asioista. Kävi ilmi, että asiat eivät aina käytännössä mene suunnitellulla tavalla ja toisaalta kaikissa perheissä ei juurikaan edes suunnitella.

Lapsettomat olettivat vastuun jakaantuvan melko tasaisesti esimerkiksi perhevapaiden, sairaan lapsen hoitovastuun ja muun perhevastuun osalta, jos he saisivat lapsia. Lapsia jo saaneilla vastuu olikin painottunut voimakkaasti äideille. Esimerkiksi lapsettomista vain pari prosenttia arvioi äidin olevan selvästi enemmän kotona hoitamassa sairasta lasta, kun toteutunutta hoitovastuuta arvioivista näin vastasi puolet.

Ero ajatusten ja toteutuneen välillä on yllättävän suuri. Ehkä lapsettomilla ei ole kunnollista käsitystä siitä, mitä työn ja perheen yhteensovittaminen käytännössä vaatii? Alkuvuodesta Jyväskylän yliopistossa hyväksytyssä kauppatieteiden pro-gradu tutkielmassa tutkittiin miespuolisten kauppatieteen opiskelijoiden odotuksia uran ja perheen yhteensovittamisesta. Kertomuksissa kuvattiin uraa tarkastikin, mutta sanallakaan ei puhuttu tavallisen arjen pyörittämisestä. Lapsista puhuttiin vain harrastusten ja lomamatkojen yhteydessä, kuin heitä hoitaisi, kuskaisi, ruokkisi ja vaatettaisi joku muu. ”Monissa teksteissä viitattiin urakeskeisen puolison olevan uran ja perheen yhdistämistä helpottava tekijä, koska molemmat ymmärtävät toisiaan – ei siis heikentävä tekijä esimerkiksi siksi, ettei kummallakaan riitä aikaa lapsille.”

Miten epätasainen vastuunjako vaikuttaa naisten urakehitykseen?
 

Käytännön realiteetit tulevat jossain vaiheessa vastaan. Tällöin vaarana on ajautuminen siihen, että äidit ottavat enemmän vastuuta perheestä. Itseäni yllätti kyselymme tuloksissa se, että johtotehtävissä olevat naiset olivat sopineet tasaisesti jakaantuneesta perhevastuusta paljon useammin kuin asiantuntijat. Vastaavasti asiantuntijanaiset olivat suunnittelematta ajautuneet ottamaan perhevastuun kaikkein useimmin. Pohtia voi, kuinka moni kyseisistä asiantuntijoista olisi edennyt vaativampiin tehtäviin, jos perhevastuu olisi jakaantunut tasaisemmin. Toisaalta, olivatko johtajat sopineet tasaisesti jaetusta perhevastuusta vaativan työnsä johdosta, vai oliko johtajaksi etenemisessä apua siitä, että kotona oli jaettu vastuuta?

Nykyinen perhevapaajärjestelmä on muotoutunut hiljalleen vuosien varrella, on varsin jäykkä ja kaavamainen. Se sopii hyvin lähinnä siihen, että äiti on kotona vuodesta kolmeen ja isä mahdollisesti äidin jälkeen. Luovempiin ratkaisuihin systeemi ei taivu. Järjestelmä on siis uudistettava kokonaisuudessaan joustavuuden ja isien perhevapaiden näkökulmasta. Kaikki mahdolliset tavat käyttää perhevapaita on hyväksyttävä, jos työntekijä ja työnantaja pääsevät käyttötavasta yhteisymmärrykseen. Näin nykyistä useammat isätkin voivat löytää tavan pitää perhevapaata. Etuusjärjestelmä ei tätä saa rajoittaa.