Suoraviivaisten suorittajien maa

Artikkeli 27.6.2019

Arto O. Salonen toivoo, että oppisimme luopumaan loputtomasta itsepärjäämisestä ja yltäkylläisyyden tavoittelusta, sillä merkityksellinen elämä syntyy yhteydestä muihin.



”Vuosituhannen alkupuoliskolla työ kuljetti minut päiväntasaajan Afrikkaan. Siellä kohtasin jatkuvasti suomalaiselle hämmentäviä tilanteita: kukaan ei koskaan ollut ajoissa missään, sovitut kellonajat heittivät tunneilla ja kellään ei tuntunut olevan mihinkään kiire.
 
Nopeasti minulle selvisi, että kyse ei ollut laiskuudesta tai välinpitämättömyydestä – päinvastoin.
 
Afrikassa elämän merkityksellisyys muodostuu ihmissuhteista ja kohtaamisista. Jos kadulla törmää tuttuun, tapaaminen ei pääty, ennen kuin kumpikin kokee lähtevänsä kohtaamisesta eteenpäin vahvempana kuin siihen tullessa. Siksi ei koskaan voi tietää, mihin kellonaikaan ehtii minnekin.  Vaurautta ei mitata rahassa, vaan sillä, onko ympärilläsi ihmisiä, joiden kanssa voit jakaa elämän ilot ja surut.
 
Savanneilta korpimetsään on paljon kilometrejä, myös henkisiä. Meillä ihannoidaan ajatusta olla niin riittävä, että pärjää irrallaan muista eikä tarvitse kenenkään apua.
 
Yksinäisyydellä on suorittamiseen keskittyvässä yhteiskunnassa otollinen kasvualusta. Tuskin on toista maata, jossa itsepärjääminen ja suoraviivainen suorittaminen ovat niin vahvoja arvoja.
 
Suomen kaltaisessa hyvinvointiyhteiskunnassa elintasoon liittyvät haasteet on jo pääosin ratkaistu. Aineellista hyvää tarvitaan, mutta elämän todelliset rikkaudet löytyvät muualta. Ehkä sen vuoksi elämän tarkoitus saa ajatuksissamme yhä enemmän tilaa. Janoamme elämänlaatua korkean elintason ja suorittamisen sijaan.
 
Tarvitsemme laajamittaista keskustelua siitä, mitä yhteinen elämämme ja jokainen meistä yksilönä voisi upeimmillaan olla.
 
Ongelmamme on, että ihmisten ja asioiden väliset kytkökset ovat meiltä kadoksissa. Miten oma elämäni liittyy ympäröivään todellisuuteen?
 
Suomalainen yksinpärjääjä on lopulta tosiaankin yksin. Elämästä puuttuu merkitys, kun oleminen ja tekeminen ei kiinnity ympärillä olevaan maailmaan.
 
Tarkoitus ihmisenä olemiseen löytyy sieltä, mikä liittää minua osaksi itseäni suurempaa. Opettele ymmärtämään, kuinka olet osa isompaa ketjua. Esimerkiksi metsuri kaataa puun, jotta joku jossain voi rentoutua käsityönä tehdyssä keinutuolissa.
 
Todellinen kilpailukykysopimus olisi siinä, että loisimme yhteiskunnan, jossa jokainen saa tunnustusta omasta arvokkuudestaan sellaisena kuin on.”
 
Teksti: Eeva-Kaisa Tarkkonen
Kuva: Vesa Laitinen
 
Artikkeli on julkaistu Ekonomi-lehdessä 2/2019.