Yksityinen hyvittäjä

Artikkeli 27.6.2019

Antero Vartia on yhdistelmä Hannu Hanhea ja Batmania. Hän on päättänyt taistella hyvän puolella miekkanaan moraali ja tavoitteenaan merkityksellinen elämä. Vartia tuntuu onnistuvan missä vaan, kunhan saa olla pelikenttänsä herra. Seuraavaksi hän pelastaa maailman ilmastonmuutokselta.



Yksi kausi kansanedustajana riitti. Antero Vartia, 39, ilmoitti alkuvuodesta jättäytyvänsä sivuun vaaleista ja keskittyvänsä taisteluun ilmastonmuutosta vastaan perustamansa säätiön avulla.
 
Moni kohotti kulmakarvojaan. Onko vaikuttavampaa paikkaa ilmastokatastrofin pysäyttämiseen kuin poliittisen päättäjän pesti?
 
Vastauksen voimme lukea vain rivien välistä. Vartian tyyliin kuuluu olla äärimmäisen miellyttävä ja rakentava, joten hän ei ole suostunut parjaamaan ketään tai mitään. On kuitenkin helppo päätellä, että yksityisen säätiön kautta toimiminen saattaa tuntua notkeammalta kuin jatkuva kompromissien sorvaaminen kansanedustajana.
 
Politiikassa vaaditaan loputonta kykyä luovia, keskustella, tehdä yhteistyötä ja aloittaa se kaikki alusta yhä uudelleen. Vartian henkilöhistoria sen sijaan on sarja nopeasti ja näennäisen vaivattomasti läpivietyjä omia projekteja.
 
Osaa niistä on pidetty hullunrohkeina – kuten myös tätä uusinta säätiöhanketta. Niistä jokaisen Vartia on kuitenkin muuttanut kullaksi.
 
Pelastaako Vartia maailman nyt yhtä vaivattomasti kuin teki miljoonaluokan kahvila- ja terassihankkeistaan kansainvälisiä ilmiöitä ja pestautui tv-juontajaksi ammattilaisten ohi ilman minkäänlaista kokemusta? 

Kuluttajat tekemään muutosta

Vartian uusi voittoa tavoittelematon Compensate-säätiö pyrkii tarjoamaan uuden tavan torjua ilmastonmuutosta. Säätiö rakentaa järjestelmää, jossa yksityiset ihmiset voivat kompensoida kulutuksen synnyttämiä hiilidioksidipäästöjä vaivattomasti minkä tahansa maksutapahtuman yhteydessä.
 
Lainsäädäntötyön sijaan Vartia on siis suunnannut tarmonsa suoraan kuluttajien oman toiminnan muokkaamiseen.
 
Järjestelmä ei toimi ilman mittavaa yhteistyökumppanien verkostoa. Kokonaisuuden rakentaminen vaatii valtavasti työtä, eikä ole taattua, että ihmiset lähtevät leikkiin mukaan.
 
Vartian täytyy olla äärettömän työteliäs? Sitä hän onkin. Mutta vaikka Vartia innostuksissaan ajautuu helposti pisteeseen, jossa oma jaksaminen on koetuksella, hänellä on kokemusta myös liiallisesta vapaudesta ja vapaa-ajasta.
 
–  Aika kauppakorkeakoulussa oli lähinnä sitä, että ostin lisää nuoruutta ja vapautta itselleni. En ollut missään töissä, vaan reissasin ympäri maailmaa.
 
Valmistumisen jälkeen iski tyhjyys. Tulevaisuus alkoi ahdistaa. Epävarmuuden keskellä Vartia oli varma yhdestä asiasta: hän ei halunnut mennä muille töihin.
 
– En halua, että joku kertoo minulle, mitä minun pitää ajatella tai tehdä.

Pohjoinen periksiantamattomuus

Kun Vartia saa itse valita taistelunsa, hän vaihtaa ison vaihteen silmään. Hän uskoo perineensä periksiantamattomuutensa islantilaiselta äidiltään.
 
– Islantilaiset ovat luonteeltaan sellaisia, että he tarttuvat toimeen ja alkavat tekemään. Sitten he ajavat päin seinää ja alkavat tekemään jotakin muuta, kunnes ajavat taas seinään. Samalla he menevät koko ajan eteenpäin. Islantilaiset ovat keskellä Atlantin valtamerta oleva pieni kansa, joka on onnistunut rakentamaan toimivan yhteiskunnan.
 
Islantilaisten tavoin Vartia näkee edessään asioita, jotka täytyy järjestää. Tai siis yhden asian, joka on ylitse muiden.
 
– Meillä ei ole mitään oikeutta tuhota ihmisten ja muiden elämänmuotojen elinmahdollisuuksia. Muilla asioilla ei ole merkitystä, jos emme onnistu ilmastonmuutoksen torjumisessa. Jos minulla on mahdollisuus tehdä oma osuuteni, koen, että on jopa velvollisuuteni tehdä se.

Ystävien menestys antaa rohkeutta

Vartia on fiksu ja komea, kasvanut rakastettuna lapsena Helsingin Pakilassa. Ystäväpiiriin kuuluu rikkaita ja kuuluisia.
 
Menestyneet ystävät toimivat miehelle rohkeuden lähteenä.
 
– Jos mietin omaa ystäväporukkaa, todella moni on tehnyt hienoja asioita elämässään ja rakentanut omia juttujaan. Esimerkin voima on asia, josta ammennan rohkeutta jatkuvasti, Vartia kertoo.
 
Vaikka julkisuudessa Vartia tunnetaan pelottomista projekteista, yksityiselämässään hän ei pidä itseään rohkeana.
– Noudatan henkilökohtaisen elämäni suhteen toisinaan tarpeetonta varovaisuutta. En osaa yksilöidä asiaa sen tarkemmin.
 
Vastuun kantaminen on myös keino torjua tyhjyyden tunnetta.
 
– Merkityksellisyys on ihmisen hyvinvoinnin kannalta tärkein asia. Vastuut ja velvollisuudet kytkeytyvät siihen, että teen jotakin, jolla on merkitystä.

Aloittaminen ei ole ongelma

Vartialla ei ole koskaan ollut käsikirjoitusta elämälleen. Hän on nähnyt edessään mahdollisuuksia, joihin on tarttunut. Yksi asia on johtanut toiseen.
 
Yrittäjävanhemmat eivät koskaan patistaneet nuorta Anteroa tekemään mitään, eivätkä toisaalta kieltäneetkään. Nyt aikuisena hän on niin menestynyt ja pidetty, että nousi tuosta vaan politiikan huipulle. Ja lähti sieltä yhtä vikkelästi kuin oli sinne ilmestynyt. Ainakin toistaiseksi.
 
– Jos en olisi toiminut kansanedustajana, en olisi koskaan saanut ideaa ilmastosäätiön perustamisesta. On hyvin mahdollista, että palaan joku päivä politiikkaan, mutta en osaa suunnitella asioita etukäteen.
 
Mies on ehtinyt olla monessa mukana. Kauppatieteiden maisteriksi vuonna 2007 valmistunut Vartia valittiin eduskuntaan vihreiden kansanedustajana vuonna 2015. Välissä hän ehti matkustella ympäri maailmaa, perustaa isänsä kanssa Mattolaituri-kahvilan Helsingin Kaivopuiston rantaan, tehdä roolisuorituksia Salatuissa elämissä sekä Aku Louhimiehen elokuvissa 8-pallo ja Tuntematon sotilas, juontaa MTV 3:n Kadonneen jäljillä -ohjelmaa, kampanjoida europarlamenttiehdokkaana sekä aloittaa Löylyn rakentamisen Hernesaaren rantaan yhdessä Jasper Pääkkösen kanssa.
 
Vartian vahvuus on ryhtyminen.
 
– Liiketoimintaan liittyvissä asioissa minulta löytyy rohkeutta saada asioita liikkeelle.
 
Sen sijaan, että Vartia suunnittelisi kaiken vaihe vaiheelta etukäteen, hän alkaa tehdä ja oppii matkan varrella. Esimerkiksi Löyly olisi voinut jäädä rakentamatta, jos Vartia olisi miettinyt, mikä kaikki olisi voinut epäonnistua.
 
– Siinä olisi voinut mennä pieleen ihan kaikki. Päätimme Jasperin kanssa, että taklaamme haasteita sitä mukaan, kun niitä tulee vastaan. Ja kyllähän niitä tulikin. Ei se kivaa aina ollut, mutta asiat hoidettiin.

Vapaa vastuunkantaja

Vartialla ei ole koskaan ollut tarvetta tehdä uraa.
 
– Minulla ei ollut koskaan selkeää haavetta, mikä haluan olla isona. Olen aina vahvasti halunnut tehdä jotakin, jolla on merkitystä.
 
Etenkin politiikassa mukana oleminen opetti Vartialle, että merkityksellisten muutosten aikaansaaminen vaatii sietämistä, eikä kaikkia voi miellyttää.
 
– En voi sanoa, että olen täysin vapaa siitä, mitä ihmiset minusta ajattelevat, mutta en ole siitä mitenkään kauhean huolissanikaan ollut.
 
Valtiot eivät ole onnistuneet tekemään ilmastonmuutoksen torjumisessa kovinkaan hedelmällistä yhteistyötä. Voisiko Vartian riippumattomuus ja merkityksettömyyden pelosta kumpuava vastuuntunto tehdä sen, mihin kansainvälinen politiikka tuntuu olevan liian jähmeää?
 
Teksti: Sanna Sarenius
Kuva: Vesa Laitinen
 
Artikkeli on julkaistu Ekonomi-lehdessä 2/2019.