Lisää liikkuvuutta työmarkkinoille - karsitaan turhat kilpailukiellot

Kilpailukiellot ovat yleistyneet Suomen työmarkkinoilla rajusti etenkin asiantuntija- ja esimiestason työsopimuksissa. Lain mukaan kilpailukielto edellyttää erityisen painavaa syytä, mutta todellisuudessa kilpailuehto tulee usein automaattisesti osana työsopimusta myös sellaisiin tehtäviin, joissa sille ei löydy lain mukaista perustetta.

Tyypillisesti kilpailukiellon pituus ja sanktiot sovitaan niin kireiksi kuin laki sallii. Lain mukaan kilpailukiellon enimmäiskesto on 6 kuukautta työsuhteen päättymisestä ja kiellon rikkomisen enimmäissanktio on 6 kuukauden palkkaa vastaava summa. 

Kilpailukieltosopimuksessa sovittu sopimussakko voi laueta, vaikka sopimuksen rikkomisesta ei aiheutuisi lainkaan konkreettista vahinkoa. Tämä vaikeuttaa työvoiman liikkuvuutta, kun kynnys vaihtaa työpaikkaa samalla alalla on korkea. Alan paras osaaminen ei ole työnantajan käytössä.

Mallia muista Pohjoismaista 

Kilpailukieltosopimusten käyttöä arvioitaisiin paljon nykyistä tarkemmin, jos työntekijällä olisi oikeus korvaukseen kilpailukiellon ajalta.

Kilpailukieltojen sääntelyssä Suomen tulisikin ottaa mallia muilta korkeaan osaamiseen luottavilta kilpailijoiltaan. Esimerkiksi Pohjoismaissa ja Saksassa kilpailukiellot sallitaan, mutta työnantajalle voi syntyä velvollisuus korvata työntekijälle kilpailukiellon aiheuttama ansionmenetys. Kuluriski kannustaa yrityksiä käyttämään kilpailurajoitteita vain silloin, kun siihen on aito tarve.

Työnantajan liike- ja ammattisalaisuuksilla tulee edelleen olla vahva suoja. Ne voidaan jatkossakin turvata salassapitosopimuksilla.
 

Aalto-yliopiston selvitys kilpailukieltojen käytöstä

Akavan selvitys kilpailukieltojen yleisyydestä

Kohtaanto-ongelma ei ratkea itsestään

Työmarkkinoiden kohtaanto-ongelmaa ei pystytä ratkaisemaan ilman osaamisen kehittämiseen ja aikuiskoulutukseen panostamista. Tähän olemme esittäneet muun muassa osaamistilin tai -setelin käyttöönottamista