Tasa-arvo ei etene lässyttämällä – perhevapaajärjestelmä on uudistettava!

Naisten ja miesten välinen tasa-arvo on Suomessa yleisesti tunnustettu työelämän tärkeäksi perusarvoksi. Siitä huolimatta paljon on vielä tehtävää.
 
Ylivoimainen keino edistää tasa-arvoa työelämässä on uudistaa perhevapaajärjestelmä. Muut tasa-arvoa edistävät uudistukset ovat yhteensäkin merkityksettömiä perhevapaajärjestelmän rinnalla.
 

Mitä jos isät olisivat enemmän kotona lasten kanssa?

Perhevapaauudistuksen merkitys on tasa-arvon kannalta ensisijainen, koska perhevapaiden jakaantumisella on selvä yhteys muun perhevastuun jakaantumiseen. Vain tasaisesti jaettu perhevastuu voi johtaa tasa-arvoiseen työelämään.
 
Perhevapaita uudistettaessa on keskityttävä isien vapaiden lisäämisen ohella järjestelmän joustavuuteen. Etuusjärjestelmän on mahdollistettava kaikki tavat käyttää vapaita, jos työntekijä ja työnantaja pääsevät niistä sopimukseen.
 

Isien mahdollisuutta käyttää perhevapaita tulee myös parantaa. Erityistä huomiota on kiinnitettävä asenteisiin: isillä on todettu olevan vaikeuksia pitää perhevapaita – moni työnantaja, erityisesti miesvaltaisilla aloilla, suhtautuu pitkiin perhevapaisiin lapsen äidille kuuluvana tehtävänä ja mahdollisuutena.

 
Hyvää perhevapaajärjestelmää ei voi rakentaa ilman kustannuksia. Kaikkien osapuolten on osallistuttava maksutalkoisiin. Syntyvyyden laskiessa myös perhevapaakustannukset ovat laskeneet, mutta pitkällä tähtäimellä tämä tulee kalliiksi. Lasten hankkiminen on tehtävä houkuttelevammaksi takaamalla hyvä perhevapaajärjestelmä ja laadukas päivähoito. Myös vaihtoehtoiskustannukset on syytä huomioida.
 
Nykyisellä perhevapaajärjestelmällä menetämme parhaiten koulutetun työvoimamme pitkäksi aikaa työmarkkinoiden ulkopuolelle.
 

Tavoitteenamme tasa-arvoinen työelämä

Olemme tehneet aktiivista työtä tasa-arvon kehittämiseksi jo pitkään. Meillä on siihen hyvä syy: jäsenet. Jäsenemme jakautuvat melko tasaisesti miehiin ja naisiin. Olemme ratkaisemassa heidän työelämässään kohtaamia haasteita.
 
Yksi suurimpia tasa-arvohaasteita on esimerkiksi selittämätön palkkaero. Yksityisellä sektorilla se on mies- ja naisekonomien välillä noin 11 prosenttia. Eron kaventamiseen paras lääke olisi juuri perhevapaauudistus.
 
Tasa-arvotyö on haasteellista, sillä kehittymisen esteenä olevat asenteet ovat juurtuneet syvälle. Hyvä alku asennemuokkaukselle ovat työpaikat, joissa tavoitteellisesti edistetään tasa-arvoa, kohdellaan työntekijöitä yhdenvertaisesti sukupuolesta riippumatta sekä taataan tasapuoliset mahdollisuudet uralla etenemiseen. Asennemuutostalkoisiin tarvitaankin työelämässä kaikki: naiset ja miehet, esimiehet ja johto.
 
Toivomme rehellistä ja avointa tasa-arvokeskustelua! Vain sen kautta muutos on mahdollinen.
 

Lue lisää aiheesta

angle-left Perhevastuu valuu äideille - siksi perhevapaauudistusta tarvitaan

Perhevastuu valuu äideille - siksi perhevapaauudistusta tarvitaan

Blogi 6.3.2019

Kosti Hyyppä Asiamies, työmarkkina- ja yhteiskuntapolitiikka


Suomessa isille maksetaan vajaa kymmenen prosenttia kaikista vanhempainpäivärahoista. Ruotsissa sama luku on 26 ja Islannissa 30 prosenttia.

Tasa-arvoisen työelämän kannalta isät hoitavat lapsia kotona liian vähän. Tasaisempi perhevapaiden jakaantuminen johtaisi myös tasaisemmin jakaantuneeseen perhevastuuseen ja molempien vanhempien täysipainoiseen mahdollisuuteen keskittyä uraan. Tämä vaikuttaa suoraan myös ura- ja palkkakehitykseen, erityisesti naisten osalta.

Vanhempainpäivärahaa maksetaan äitiysvapaalta, isyysvapaalta ja vanhempainvapaalta eli Suomessa isät ovat huomattavasti vähemmän perhevapailla kuin Ruotsissa ja Islannissa. Jos suomalaiset isät käyttäisivät edes heille korvamerkityt perhevapaat, nousisi isien osuus maksetuista vanhempainpäivärahoista pariinkymmeneen prosenttiin.
 

Lapsettomat olettavat perhevastuun jakautuvan tasaisesti, todellisuus on täysin toinen
 

Kysyimme jäseniltämme monista työelämän tasa-arvoon liittyvistä asioista. Kävi ilmi, että asiat eivät aina käytännössä mene suunnitellulla tavalla ja toisaalta kaikissa perheissä ei juurikaan edes suunnitella.

Lapsettomat olettivat vastuun jakaantuvan melko tasaisesti esimerkiksi perhevapaiden, sairaan lapsen hoitovastuun ja muun perhevastuun osalta, jos he saisivat lapsia. Lapsia jo saaneilla vastuu olikin painottunut voimakkaasti äideille. Esimerkiksi lapsettomista vain pari prosenttia arvioi äidin olevan selvästi enemmän kotona hoitamassa sairasta lasta, kun toteutunutta hoitovastuuta arvioivista näin vastasi puolet.

Ero ajatusten ja toteutuneen välillä on yllättävän suuri. Ehkä lapsettomilla ei ole kunnollista käsitystä siitä, mitä työn ja perheen yhteensovittaminen käytännössä vaatii? Alkuvuodesta Jyväskylän yliopistossa hyväksytyssä kauppatieteiden pro-gradu tutkielmassa tutkittiin miespuolisten kauppatieteen opiskelijoiden odotuksia uran ja perheen yhteensovittamisesta. Kertomuksissa kuvattiin uraa tarkastikin, mutta sanallakaan ei puhuttu tavallisen arjen pyörittämisestä. Lapsista puhuttiin vain harrastusten ja lomamatkojen yhteydessä, kuin heitä hoitaisi, kuskaisi, ruokkisi ja vaatettaisi joku muu. ”Monissa teksteissä viitattiin urakeskeisen puolison olevan uran ja perheen yhdistämistä helpottava tekijä, koska molemmat ymmärtävät toisiaan – ei siis heikentävä tekijä esimerkiksi siksi, ettei kummallakaan riitä aikaa lapsille.”

Miten epätasainen vastuunjako vaikuttaa naisten urakehitykseen?
 

Käytännön realiteetit tulevat jossain vaiheessa vastaan. Tällöin vaarana on ajautuminen siihen, että äidit ottavat enemmän vastuuta perheestä. Itseäni yllätti kyselymme tuloksissa se, että johtotehtävissä olevat naiset olivat sopineet tasaisesti jakaantuneesta perhevastuusta paljon useammin kuin asiantuntijat. Vastaavasti asiantuntijanaiset olivat suunnittelematta ajautuneet ottamaan perhevastuun kaikkein useimmin. Pohtia voi, kuinka moni kyseisistä asiantuntijoista olisi edennyt vaativampiin tehtäviin, jos perhevastuu olisi jakaantunut tasaisemmin. Toisaalta, olivatko johtajat sopineet tasaisesti jaetusta perhevastuusta vaativan työnsä johdosta, vai oliko johtajaksi etenemisessä apua siitä, että kotona oli jaettu vastuuta?

Nykyinen perhevapaajärjestelmä on muotoutunut hiljalleen vuosien varrella, on varsin jäykkä ja kaavamainen. Se sopii hyvin lähinnä siihen, että äiti on kotona vuodesta kolmeen ja isä mahdollisesti äidin jälkeen. Luovempiin ratkaisuihin systeemi ei taivu. Järjestelmä on siis uudistettava kokonaisuudessaan joustavuuden ja isien perhevapaiden näkökulmasta. Kaikki mahdolliset tavat käyttää perhevapaita on hyväksyttävä, jos työntekijä ja työnantaja pääsevät käyttötavasta yhteisymmärrykseen. Näin nykyistä useammat isätkin voivat löytää tavan pitää perhevapaata. Etuusjärjestelmä ei tätä saa rajoittaa.