”Jatkuvan oppimisen paine stressaa minua”, asiakas huokailee samalla, kun otsa rypistyy ja kulmat painuvat kurttuun. Hänen tuskansa on melkein käsin kosketeltavissa, vaikka istun ruudun toisella puolella.
Osaamisen kehittämisen vaatimukset ovat koko ajan läsnä, halusimme tai emme. Nopeasti muuttuvassa maailmassa on jatkuvasti opittava uutta ylläpitääkseen taitoja ja pysyäkseen mukana työelämän loputtomassa kiihdytyksessä. Tiedostamme tämän ja jopa hyväksymme sen, mutta silti ajatus jatkuvasta oppimisesta kuormittaa, myös meitä ekonomeja.
Ei ole ihme, että meissä syntyy vastarintaa pelkästään kyseisen ilmaisun kuulemisesta!
Olen jo jonkin aikaa miettinyt, että ”jatkuva” ja ”oppiminen” ovat poikkeuksellisen epäonnistunut sanayhdistelmä. Jatkuva-sana on mörkö, koska aivomme inhoavat keskeneräisiä asioita. Oppiminen vuorostaan viittaa muutokseen, ja aivot lähtökohtaisesti vastustavat muutosta suojellakseen meitä tuntemattomalta. Ei siis ihme, että meissä syntyy jatkuvan oppimisen vastarintaa pelkästään kyseisen ilmaisun kuulemisesta!
Toisaalta ihminen on oppiva olento, luontaisesti utelias ja kehityshakuinen. Oivaltamisen ilo ja keksimisen riemu ovat vieneet ihmiskunnan savannilta digimaailmaan. Itselleni uuden tutkiminen on työn suola, joka pitää aivot virkeänä, kun saan säännöllisin välein olla untuvikkona uuden äärellä.
Jos emme kehity, tylsistymme. Jos emme pysähdy, uuvumme. Tässä piilee mielestäni ihmismielen ja samalla työelämän yksi isoimmista paradokseista.
Maistelepa termiä ”kestävä oppiminen”.
Ensiapu ristiriidan taklaamiseksi löytyy vaihtamalla yhtä sanaa. Henkistä hyvinvointia tukeva itsensä kehittäminen on kestävää. Maistelepa termiä ”kestävä oppiminen”. Ainakin minun korviini se kuulostaa paljon houkuttelevammalta.
Samaa mieltä oli myös uravalmennettava ekonomijäsen, jonka otsarypyt silisivät. Keskustelumme jatkui siitä, miten päästä liikkeelle kestävän oppimisen tiellä. Siitä kannattaa tehdä tapa. Kun osaamisen kerryttämisestä muodostaa rutiinin, se on luonnollinen osa päivittäistä työntekoa eikä sitä tarvitse sen kummemmin miettiä. Kynnystä madaltamalla uuden haltuun ottaminen helpottuu ja muuttuu hauskemmaksi.
Älä anna mörölle pikkurilliä, vaan ota oman osaamisen kehittäminen kestävästi haltuun. Muista, että oppiminen on kuin portaiden nousemista – askel kerrallaan. Kiipeäminen sujuu kevyin askelin, kun itselle sopivat portaat löytyvät. Miltä sinun seuraavat oppimisportaasi näyttävät?
