Suomessa on hieman yli tuhat multimiljonääriä eli henkilöä, jolla on omaisuutta yli 10 miljoonan dollarin arvosta. Arvion on tehnyt kiinteistökonsultointiyhtiö Knight Frank, joka julkaisee vuosittain selvityksen varakkuudesta ympäri maailmaa. Miljonäärejä Suomessa arvioidaan olevan noin 48 000.
Nämä arviot ovat toki vain suuntaa antavia. Varallisuusvero poistettiin Suomessa vuonna 2005, ja sen jälkeen varallisuuden mittaaminen on muuttunut vaikeaksi. Osa on helposti laskettavaa omaisuutta, kuten pörssiosakkeet, rahasto-osuudet ja pankkitalletukset.
”Osalle omaisuudesta on vaikeampi löytää arvo, vaikka niillä selvästi on arvo”, sanoo Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulun rahoituksen professori Matti Keloharju.
”Tällaisia ovat muun muassa omistusasunto, auto tai vene.”
Suomalaisten kotitalouksien varallisuudesta suurin osa on asuinrakennuksissa, maaomaisuudessa ja muissa reaalivaroissa, kuten metsissä.
”Niillä on kiistämättä olemassa arvo, mutta niille on hyvin vaikea määritellä arvoa tiettynä ajankohtana. Tilastoista voi löytyä jonkinlainen tieto, mutta se on yleensä vanhentunutta ja koskee esimerkiksi ostohetkeä.”
Veroista voi saada vapautuksen
Tuorein Tilastokeskuksen varallisuustutkimus on vuodelta 2015, jolloin tarkasteltiin vuoden 2013 tilastoja. Puolella kotitalouksista oli nettovarallisuutta yli 110 000 euroa. Varakkain kymmenesosa omisti noin 45 prosenttia nettovarallisuudesta. Viisi vähävaraisinta kymmenystä eli puolet kotitalouksista omisti noin seitsemän prosenttia nettovarallisuudesta.
Varakkuudelle ei ole kuitenkaan tarkkaa määritelmää, koska sille ei ole erityistä tarvetta.
”Esimerkiksi verottajan ei tarvitse tehdä erotteluja varakkuudesta tai perustaa varakkuusasteikkoa, jota käytettäisiin verotuksen toimittamisessa, mutta esimerkiksi perintö- ja lahjaverossa omaisuudelle, joka vaihtaa omistajaa pitää laskea arvo”, valtiovarainministeriön finanssineuvos Elina Pylkkänen sanoo.
”Verotus toimitetaan lainsäädännössä määriteltyjen kriteerien perusteella, eikä varakkuuteen tarvitse ottaa kantaa. Toisaalta veron maksamisesta voi saada vapautuksen, jos veronmaksukyky on olennaisesti heikentynyt esimerkiksi sairauden, työttömyyden tai muun erityisen syyn takia.”
Myöskään valtiovarainministeriö ei sovella verolakien valmistelussa tiettyä konventiota tai rajaa, jonka jälkeen henkilön voitaisiin sanoa olevan varakas.
”Sellainen pystyttäisiin toki konstruoimaan esimerkiksi taloudessa hankittavien perustarpeiden tyydyttämisen ylittävästä määrästä ja siitä, kuinka moninkertaisesti varat ylittävät tämän normin”, Pylkkänen pohtii.
Miehet omistavat osakkeita
Suomalaisten kotitalouksien varakkaimpaan prosenttiin pääsi vuonna 2013 1,4 miljoonan euron netto-omaisuudella. Varakkaimpaan kymmenesosaan pääsi noin puolen miljoonan euron omaisuudella. Iällä on merkittävä yhteys omaisuuden määrään: suurimmillaan nettovarallisuus on 65–74-vuotiailla.
Suomalaisten merkittävin varallisuuserä on omistusasunto.
”Siitä on huonosti saatavilla kunnollista tilastotietoa”, Keloharju sanoo.
”Tilastoista voidaan nähdä arvo siltä hetkeltä, kun asunto on hankittu, mutta mitään ajankohtaista markkinahintaa ei ole saatavilla. Voidaan arvioida, mikä asunnon arvo on, mutta se ei näy missään tilastoissa.”
Suomessa pörssiosakkeiden omistus keskittyy varakkaimpaan väestönosaan. Keloharju teki systeemiarkkitehti, KTM Antti Lehtisen kanssa selvityksen vuoden 2015 pörssivarallisuudesta. Selvitys paljasti, että rikkain prosentti suomalaisista henkilösijoittajista, eli noin 7 000 ihmistä, omisti 46 prosenttia 28 miljardin euron sijoitusvarallisuudesta. Pörssivarallisuudesta 70 prosenttia on miesten omistuksessa.
Keloharjun mukaan pörssivarallisuuden keskittyminen on edellä mainittuja lukuja voimakkaampaa, koska suurien pörssisijoittajien varallisuus on sijoitusyhtiöissä, joten ne eivät näy selvityksen tilastoissa.
”Pörssiomistus on Suomessa keskittyneempää kuin esimerkiksi Yhdysvalloissa”, Keloharju sanoo.
Köyhän maan historia
”Suomessa yrityksiin sijoittaminen on vielä kohtalaisen uutta, eikä monien sijoitussalkuissa ole suoria osakeomistuksia”, Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen Etlan tutkimusneuvonantaja Tarmo Valkonen pohtii.
Hänen mukaansa osakesijoittamisen vähäiseen suosioon suomalaisten keskuudessa vaikuttaa muun muassa meidän eläkejärjestelmämme.
”Kun meillä on kattava lakisääteinen eläketurva, kotitalouksien ei tarvitse säästää niin paljon eläkepäiviä varten. Toisaalta eläkemaksut myös vähentävät säästämismahdollisuuksia”, Valkonen sanoo.
”Muualla yksityistä eläkesäästämistä on selvästi enemmän.”
Suomi on tänä päivänä vauras maa, mutta Valkonen huomauttaa, että länsimaisella tulotasolla maa on ollut vasta viimeiset vuosikymmenet.
Se tarkoittaa, että esimerkiksi 50 vuotta sitten Suomessa varallisuus ei ole voinut kertyä samaa tahtia kuin Ruotsissa tai Saksassa, joissa bruttokansantuote henkeä kohti on ollut paljon korkeammalla.
Aineeton omaisuus
Mitä sofistikoituneemmin varakkuutta yritetään määritellä, sitä vaikeampaa on sen euromääräinen laskeminen. Merkittävä osa varakkuutta on aineetonta.
”Yrityksellä voi olla arvokas brändi, joka on syntynyt isojen ponnistuksien tuloksena. Se voi näkyä taseessa niin, että ostetaan jokin toinen yritys”, Keloharju selittää.
Hänen mukaansa tästä löytyy analogia myös yksilön kohdalla.
”Yksilölläkin voi olla ansaintapotentiaalia, joka ei vielä näy hänen taseessa tai tulovirroissa konkreettisesti”, Keloharju sanoo.
Jos ihmisellä on hyvä koulutus, se todennäköisesti tuottaa hänelle tulovirtaa tulevaisuudessa. Esimerkiksi opintojen loppuvaiheessa olevalla tai vastavalmistuneella on paljon henkistä pääomaa, vaikka siinä vaiheessa usealla on vielä matti kukkarossa.
”Korostan opiskelijoille, että ajatelkaa omaa tasettanne, kun mietitte, uskaltaako ottaa opintolainaa. Heidän taseessa on valtava määrä henkistä pääomaa, ja siihen nähden velan ottaminen ei tunnu missään, jos verrataan kouluttamattomaan ihmiseen.”
Henkinen pääoma ei näy missään tilastossa, vaikka se voi olla tulevaisuuden tulovirtojen näkökulmasta huomattavan merkittävä tekijä.
”Esimerkiksi lääkäreillä on isot tulot, ja työttömyysriski on äärimmäisen pieni.”
Verotus suuntaa sijoituksia
Suomessa vaurastutaan pääasiassa kahdella tavalla, perinnöillä ja tuloilla.
”Vanha ketju on ollut perintöketju, eli taustalla on ollut yrittäjyyttä, joka on tuottanut omaisuutta. Jälkeläiset ovat pystyneet edelleen kasvattamaan omaisuutta. Toki on sellaisiakin jälkeläisiä, jotka ovat pystyneet hävittämään perityn omaisuuden”, Valkonen sanoo.
”Nykyään on menty amerikkalaiseen suuntaan, eli itse luodaan omaa varallisuutta.”
Poikkeuksellisen kovia tuloja voi saada yrittäjät, yritysjohtajat ja vaikkapa urheilijat. Valkosen mukaan varallisuudella on ainakin kaksi tarkoitusta.
”Ensimmäinen on varallisuutta, joka tuottaa välitöntä iloa kulutuksen mielessä, esimerkiksi jos omistaa asunnon tai auton”, Valkonen sanoo.
”Ja toinen on varallisuutta, joka on säästetty myöhempää kulutusta tai perintöä varten.”
Suomalaisten varallisuuserien kohdentumiseen vaikuttaa verotus. Yhteiskunta pystyy ohjaamaan, kuinka ihmiset säästävät ja mihin he sijoittavat säästönsä. Suomessa suositaan omistusasumista sekä asumismuotona että sijoituskohteena.
”Jos esimerkiksi ostaa asunnon, sitä tuetaan verotuksellisesti siten, että sen tuottamaa kulutushyötyä ei veroteta, kun taas muihin pääomatuloihin, kuten osinkoihin, kohdistuu vero”, Valkonen sanoo.
Keskituloisten rakentama järjestelmä
Yksityishenkilöiden vauraudesta hyötyy myös muu yhteiskunta. Siitä pitää verotus huolen. Mitä kovemmat tulot, sitä enemmän joutuu maksamaan yhteiskunnalle. Ansiotuloverotus on progressiivista, eli veroprosentti nousee tulojen kasvaessa.
Usein puhutaan, että Suomessa verotus on maailman kovinta tasoa.
”Se on liian kärjistetysti sanottu, eikä välttämättä edes ei pidä paikkansa”, valtiovarainministeriön Pylkkänen sanoo.
Kansainvälisissä vertailuissa mittari on hyvin karkea. Sillä mitataan maksetut verot suhteessa bruttokansantuotteeseen. Nyt Suomen veroaste on 42–43 prosenttia.
”Mutta meillä veroiksi luetaan pakolliset työnantaja- sekä palkansaajamaksut sekä maksetaan veroja myös sosiaaliturvasta, kun taas useissa maissa, kuten Saksassa, ne ovat verottomia etuuksia”, Pylkkänen selittää.
”Eli jos sosiaalituet olisivat verovapaita, meidän veroaste pienenisi jo pelkästään sen vuoksi.”
Korkeat verot kiukuttavat aika ajoin suurituloisia.
”Pohjoismainen hyvinvointimallin legitimiteettiä kannatellaan keskituloisten varassa, mutta kritiikki nousee ääripäistä. Eli kuinka todella rikkaat ja todella köyhät kokevat järjestelmän”, Pylkkänen pohtii.
Keskituloiset ovat rakentaneet järjestelmän. Rikkaimmat ja köyhimmät voivat kokea järjestelmän toisin.
”Köyhimmät voivat olla tyytyväisiä, mutta ehkä haluaisivat enemmän. Ja rikkaimmat voisivat saada paremman turvan ilman tätä järjestelmää”, Pylkkänen sanoo.
Verotus herättää suuria tunteita, koska se näyttelee talouspolitiikassa hyvin tärkeää roolia ja koskettaa kaikkia kansalaisia.
”Veropolitiikka on noussut EU:hun ja varsinkin euroon liittymisen myötä kaikkein merkittävimmäksi finanssipolitiikan osa-alueeksi. Verotus on kansallisissa käsissä. Kyllä sitä direktiivit jonkin verran ohjailevat, mutta meillä on kuitenkin liikkumavaraa direktiivien puitteissa aika paljon – ja ansiotuloverotuksessa lähes täysimääräisesti.”
Myös yhteisöverotuksessa Suomi voi toimia itsenäisesti, mutta kilpailu naapurimaiden kanssa rajoittaa sitä käytännössä, koska muut voivat houkutella paljon veroa maksavat yritykset omalle puolelle.
Progressiivisen verotuksen on pelätty aiheuttavan sitä, että kovatuloiset ja lahjakkaat ihmiset kyllästyvät suomalaiseen verotukseen ja hakeutuvat muualle.
”Vaikka puhutaan aivoviennistä, on havaittu, että aivot palaavat myös takaisin. Se ei ole välttämättä lopullista muuttoa, vaan haetaan kompetenssia ja palataan sitten takaisin.”
Suomen Ekonomien toiminnanjohtaja Hanna-Leena Hemming arvioi, että tilanne on jo todennäköisesti muuttumassa.
” Yhä suurempi osa vastavalmistuneista ekonomeista lähtee ulkomaille töihin. Heidän paluuseensa vaikuttaa moni asia, mutta jyrkkä progressio ei ainakaan siihen houkuttele. Työnantajat eivät pysty maksamaan sellaisia palkkoja, että heidän ansiotasonsa säilyisi.”
Elina Pylkkäsen mukaan tähän mennessä ei ole tapahtunut niin suurta työvoiman pakenemista kuin EU:hun liityttäessä pelättiin, kun tavarat, palvelut, pääoma ja työvoima ovat täysin liikkuvia näiden rajojen sisäpuolella.
”Kaikkein liikkumattomin osa on ollut työvoima.”
Veroa solidaarisuuden nimissä
Hallitus päätti budjettiriihessä jatkaa solidaarisuusveron tiukennusta ainakin vielä ensi vuoden ajan. Vero koskee ensi vuonna heitä, joiden verotettava ansiotulo ylittää ensi vuonna noin 74 200 euroa. He maksavat kaksi prosenttiyksikköä lisää veroa, mutta vain alarajan ylittävistä ansiotuloista.
Veronmaksajain Keskusliiton arvion mukaan veron piiriin joutuvat noin 6 700 euroa kuukaudessa ansaitsevat henkilöt. Suomen Ekonomien mukaan nykyisen alennetun rajan sisään mahtuvat lähes ekonomin keskipalkkaa maksavat asiantuntijatkin. Solidaarisuusveroa maksaa yli kolmannes Suomen ekonomeista.
Suomen Ekonomien Hanna-Leena Hemming huomauttaa, että verotus vaikuttaa ihmisten ja yritysten käyttäytymiseen.
”Solidaarisuusvero ei kannusta yritteliäisyyteen eikä lisätyön vastaanottamiseen vaan korvaamaan veron suuremmilla palkankorotuksilla. Talouden kannalta tämä ei ole järkevää”, Hemming korostaa.
Etlan Valkonen sanoo, että kansainvälisissä vertailuissa Suomen ansiotulojen verotus on poikkeuksellisen progressiivista.
”Veroasteet taulukoiden alapäässä ja keskivaiheilla ovat lähellä muiden maiden veroasteita, mutta kun mennään suurituloisiin, niin meillä ansiotulojen veroaste on selvästi korkeampi kuin muualla”, Valkonen sanoo.
Hän pohtii, että jossain kohdassa on raja, jossa korkean verotuksen tuottamat tappiot ovat suuremmat kuin sen tuomat hyödyt.
”Haittaa voi syntyä sitä kautta, että kannattaako maassa asua, jos on superlahjakas. Mutta toistaiseksi mitään merkittävää aivovuotoa ei ole ollut havaittavissa”, Valkonen sanoo.
Korkeat veroasteet kannustavat myös muuntamaan palkkatuloja pääomatuloiksi.
Nykyisellä solidaarisuusverolla saadaan valtion kirstuun noin 60 miljoonaa euroa lisää. Veron piirissä olevia kansalaisia on 120 000–130 000. Näin ollen solidaarisuusveron piirissä olevat kansalaiset maksavat veroa vuodessa keskimäärin noin 500 euroa lisää. Rajan juuri ja juuri ylittävät maksavat vähemmän ja todella suurituloiset enemmän.
”Solidaarisuusvero koetaan reiluuden eleeksi, vaikka se ei ole fiskaalisesti merkittävä”, valtiovarainministeriön Pylkkänen pohtii.
”Kun tukia leikataan, niin ajatellaan, että talkoisiin osallistuvat myös he, jotka eivät etuuksia tarvitse.”
Kohu solidaarisuusveron ympärillä on keskittynyt ansiotuloihin. Pylkkäsen mielestä olisi syytä katsoa myös suuria pääomatuloja saavien tuloja ja verotusta.
”Kaikkein eniten meillä Suomessa tuloja keräävät saavat sekä ansiotuloja että etenkin pääomatuloja.”
Pääomatulot kuitenkin liikkuvat rajojen yli, joten korkea vero tuo tilalle muita ongelmia.
Hyvät pahat tuloerot
Suomessa on melko pienet varallisuuserot, kun verrataan muihin maihin. Yksi prosentti maailmassa omistaa puolet maailman varallisuudesta, mutta Suomessa edes kymmenen prosenttia ei omista puolta Suomen varallisuudesta.
Varallisuus syntyy perityn omaisuuden lisäksi tuloista. Suurituloisilla on mahdollisuus kerryttää myös varallisuutta. Suomessa myös tuloerot ovat pieniä, kun verrataan muuhun maailmaan.
”Tulontasaus on rauhoittanut yhteiskuntaa”, Etlan Valkonen sanoo.
”Kun varallisuus- ja tuloerot ovat erityisen suuria ja ne koetaan epäreiluiksi, yhteiskunnasta tulee epävakaa. Se synnyttää populismia, lakkoilua ja levottomuuksia. Suomessa erot ovat pienimpiä maailmassa, mistä johtuen myös näitä ongelmia on ollut hyvin vähän.”
Toisaalta tuloeroja myös puolustetaan. Ne toimivat kannustimena entistä paremman tavoitteluun ja yrittämiseen.
”Joku voi kokea, että omalle ponnistelulle ei saa riittävää kompensaatiota, jos tulojen ei anneta nousta”, valtiovarainministeriön Pylkkänen sanoo.
Kuinka suuret varallisuuserot ovat kansantalouden kannalta hyviä?
”Ei varmasti ole kiistatonta tietoa siitä, kuinka suuret varallisuuserot toisivat vauhdikkainta kasvua talouteen”, Pylkkänen sanoo. ”Ennen kaikkea tärkeämpää on kansalaisten luottamus järjestelmää kohtaan, joka saavutetaan kustannustehokkaalla ja läpinäkyvällä demokraattisella hallinnolla sekä vakaalla ja ennustettavalla talouspolitiikalla.”
”Osakesijoittamisen vähäiseen suosioon suomalaisten keskuudessa vaikuttaa muun muassa meidän eläkejärjestelmämme. Muualla yksityistä eläkesäästämistä on selvästi enemmän.”
Teksti Tarmo Valkonen, kuvat Miika Kainu
Lue myös:
Tarkista palkkasi Suomen Ekonomien palkkaneuvonnasta
Lähes 40 kirjaa kisaa Suomen parhaan bisneskirjan palkinnosta
Marika Kauranen: ”Pikamentorointi oli todella hyvä kokemus”
Siirryitkö etätöihin? Tarkista tästä verovähennykset, jotka etätyötä tekevälle myönnetään