Artikkeli on julkaistu alun perin Talouselämän mielipidekirjoituksena 12.9.2026

Suomessa puuhaillaan uusia lakipykäliä, jotka lisäävät palkka-avoimuutta. Puuhailusta voi puhua siksi, että millään ei meinaa tulla valmista, vaikka EU:sta on saatu selvät sävelet. Hiekoittajia löytyy.

Palkka on suomalaisille tiukasti yksityisasia ja siihen liittyvä avoimuus kääntyy ihmismielessä helposti ajatukseksi julkisista palkoista. Eipä siis ihme, jos epäilyttää.

Homma lähti väärille raiteille jo siinä vaiheessa, kun EU:n palkkaläpinäkyvyysdirektiivi käännettiin täällä koto-Suomessa virheellisesti palkka-avoimuusdirektiiviksi. Läpinäkyvyys kun tarkoittaa eri asiaa kuin avoimuus.

Mediassakin aiheesta on pitkin lain valmistelua kirjoitettu varsin raflaavin otsikoin. Viimeksi Talouselämässä 8.9. ”Jättimuutos: pian saat tietää millaista palkkaa työkaverisi saavat”.

Kun oikein tarkkaan lukee, niin otsikko ei ole virheellinen, mutta se johtaa asiaan vihkiytymättömän helposti harhaan. On totta, että palkka-avoimuuslainsäädäntö lisää työntekijöiden mahdollisuutta saada tietoa mm. omasta palkastaan sekä samaa tai samanarvoista työtä tekevien työntekijöiden keskimääräisistä palkoista sukupuolen mukaan eriteltynä.

Yksittäisiä palkkatietoja ei ole edelleenkään mahdollista saada eli työkaverin tilipussia ei saa selville muuta kuin kysymällä sitä työkaverilta itseltään. Jos hän ei sitä kerro, palkkasalaisuus säilyy jatkossakin.

Palkka-avoimuutta ei siis tarvitse pelätä. Se ei ole uhka vaan mahdollisuus. Kun saamme enemmän tietoa palkoista, palkkauksen läpinäkyvyys lisääntyy. Perusteettomia palkkaeroja voidaan korjata. Oikeudenmukaisuuden tunne ja palkkatyytyväisyys kasvavat. Palkkausjärjestelmästä tulee aidosti johtamisen ja palkitsemisen työväline.

Palkka-avoimuuden lisääminen on erityisesti tasa-arvoteko. Segregaatiosta johtuvien palkkaerojen lisäksi miesten ja naisten välillä on monilla aloilla selittymätön palkkaero. Siinä palkkaerosta on nimensä mukaisesti poistettu eroa selittävät tekijät. Niitä ovat mm. asemataso, toimiala, poissaolovuodet työelämästä sekä tehdyt viikkotyötunnit. Esimerkiksi ekonomeilla miesten ja naisten välinen selittymätön palkkaero on korkeasti koulutettujen suurin, lähes 10 prosenttia. Tämän eron kaventamiseen palkka-avoimuus on toivottavasti ratkaisu.

Julkisiin palkkoihin Suomi ei ole vielä valmis. 2020-luvulla meidän pitäisi kuitenkin olla jo valmiita siihen, että samanarvoisesta työstä saa suurin piirtein samanlaista palkkaa riippumatta sukupuolesta. Palkkaeroja saa ja pitää olla, mutta niille pitää olla perusteet. Sukupuoli ei ole peruste.

En keksi yhtään järkevää syytä, miksi palkkojen läpinäkyvyyttä pitäisi vastustaa. Kunhan laki saadaan vihdoin valmiiksi ja voimaan, odotan tulevaisuudessa seuraavanlaisia otsikoita: Jättimuutos: suomalaisten palkat ovat tasa-arvoisia ja oikeudenmukaisia.

Riikka Mykkänen

Yhteiskuntasuhdepäällikkö, Suomen Ekonomit