Työaikalaki suojelee myös ylempiä toimihenkilöitä

Työaikalaki velvoittaa seuraamaan työaikaa. Aikaa mitataan, jotta työpäivät pysyisivät järkevän pituisina, työntekijät työkykyisinä ja pitkistä päivistä saisi ansaitsemansa korvauksen. Laki perustuu vahvasti työsuojeluun.


Laki luo raamit työnteolle

Työaikaa on työhön käytetty aika, sekä aika, jonka työntekijä joutuu olemaan työpaikalla työnantajan käytettävissä, vaikkei työskentelisikään. Työaikalain mukaan säännöllinen työaika saa olla enintään 8 tuntia vuorokaudessa ja 40 tuntia viikossa.

Työajasta sovitaan työsopimuksessa. Suomessa yleisin sovittu säännöllinen työaika on 7,5 tuntia vuorokaudessa ja 37,5 tuntia viikossa. Laki edellyttää, että työnantaja seuraa tehtyjä työtunteja ja niistä maksettuja korvauksia.

Kohti dynaamisempaa työelämää

Suurin osa asiantuntijatyöstä ei ole enää aikaan ja paikkaan sidottua. Työtä tehdään monipaikkaisesti, mobiilisti ja liikkuvasti. Työpäivä ei välttämättä muodostu yhdestä yhtenäisestä ajanjaksosta, vaan se voi sisältää useita eripituisia rupeamia.
 
Moni asiantuntija kokee joustavuuden työajoissa yhdeksi tärkeimmäksi tekijäksi työelämässä. Mahdollisuutta vaikuttaa omiin työaikoihin pidetään keskeisenä työhyvinvointia lisäävänä tekijänä. Joustavat työajat voivat olla kilpailuvaltti kilpailtaessa parhaista tekijöistä ja osaajista. Joustavuutta kaivataan myös työntekopaikassa ja -tavassa.

Joustoon monia mahdollisuuksia

Työaikoihin liittyviä joustomahdollisuuksia on monenlaisia. Yleisin niistä on liukuva työaika, jossa työntekijä voi tietyissä rajoissa itse päättää työnteon alkamis- ja päättymisajan. Myös muualla kuin työpaikalla tehtävä etätyö on lisääntynyt viime vuosina voimakkaasti. Lisäksi työpaikoilla voidaan sopia työaikapankista, jossa työaikaa, ansaittuja vapaita tai vapaa-ajaksi muutettuja rahamääräisiä etuuksia voidaan säästää tai lainata.