Miten työskennellä maailmassa, jossa mikään ei riitä ja jossa korkeasti koulutettukaan ei ole koskaan valmis? Miten johtaja tai esihenkilö voi ajaa yhteistä asiaa yltiöyksilöllisyyden ajassa, joka ei kuitenkaan ole tehnyt meistä onnellisempia?

Riittämättömyyden aikakausi -teema houkutteli Bio Rex -elokuvateatterin salin täyteen Helsingissä. Neljättä kertaa järjestetyn Ekonomien Asialliset afterit -jäsenillan pääpuhujia olivat psykologian emeritaprofessori Liisa Keltikangas-Järvinen sekä organisaatiopsykologi, kauppatieteen maisteri ja kulttuuritutkija Eveliina Holmgren. Tilaisuutta emännöi toimittaja Ronja Salmi.

Asiallisten afterien puheenaiheet iskivät selvästi ajan hermoon, sillä Bio Rexin lämpiön täytti tauolla vilkas puheensorina. Ekonomit innostuivat käymään monipolvisia, spontaaneja keskusteluita tuntemattomienkin ihmisten kanssa mocktailiensa ja maittavien lohiannostensa ääressä.

Kulttuuri ruokkii itsekkäitä valintoja

Liisa Keltikangas-Järvinen on pysynyt tänä vuonna julkisuudessa tuoreen tietokirjansa, Itsekkyyden aika ansiosta. Kokenut psykologi korosti, että narsistien tai itsekkyyden määrä ei sinänsä ole sen suurempi kuin ennenkään. Vallalla olevat kulttuuriset mallit kuitenkin rohkaisevat aikuisiakin käyttäytymään itsekkäästi tavalla, josta olisi vielä 1980-luvulla saanut luonnevaurioisen diagnoosin.

Esimerkkinä tällaisesta käytöksestä Keltikangas-Järvinen mainitsi sen, että juhliin ei mennäkään siksi, että itsellä on huono päivä sen sijaan, että muistettaisiin normaalit käytöstavat juhlien pitäjää kohtaa.

Keltikangas-Järvinen myös kritisoi suosittua työelämän mantraa.

– Aina pitäisi olla paras versio itsestään, vaikka kukaan ei tiedä mitä se tarkoittaa. Tästä seuraa se, että aina on riittämätön ja elämästä tulee suorittamista.

Kun kokenutkaan ei ole koskaan valmis

Suorituskeskeisyyden takia kehityskeskusteluistakin tulee helposti tilaisuuksia kasata työkuormaa entisestään sen sijaan, että niissä peilattaisiin aidosti työntekijän tuntoja ja jaksamista.

– Onko joku ollut joskus kehityskeskustelussa, joissa olisi todettu, että ’nyt olet liian hyvä’? En minä ole sellaisesta kuullut. Meille sanotaan, että jos et menesty, niin se on omaa syytäsi. Onko hämmästyttävää, että mielenterveytesi horjuu, Keltikangas-Järvinen kysyi.

Koska työntekijältä vaaditaan koko ajan enemmän, projekteja kasaantuu yhä lisää eivätkä resurssit ja aika tunnu riittävän, moni ahdistuu ja jopa masentuu.

– Ratkaisuna meille tarjotaan aina terapiaa, terapiaa ja terapiaa, sen sijaan, että tarkastelisimme, mitä järjestelmässämme on vikana, Keltikangas-Järvinen huomautti.

On oikeus olla välillä pettynyt

Asiallisten afterien toinen puhuja, organisaatiopsykologi Eveliina Holmgren herätteli keskustelua pettymysten kohtaamisesta työelämässä. Pettymykset syntyvät siitä, kun todellisuus ja odotukset eivät kohtaa, oli kyseessä sitten jäätelön putoaminen tai potkujen saaminen. Myös Holmgrenilta on ilmestynyt vähän aikaa sitten tietokirja, Pettymyksen psykologia.

Holmgren rohkaisi yrityksiä antamaan tilaa pettymyksistä puhumiselle. Sillä hän ei tarkoittanut pettymyksissä vellomista vaan mahdollisuutta nostaa kielteisiäkin tuntemuksia kuten projektin epäonnistumista esiin.

Työelämän kovan vaatimustason vastapainoksi Holmgren suositteli määrättyä armollisuutta vähintäänkin vapaa-ajalla.

– Joskus pitää olla tyytyväinen ihan vain islantilaisvillapaidan hihan neulomiseen, hän sanoi.