Kun kylteripuheenjohtajien verkosto kysyi meitä mukaan opiskelijoiden mielenterveyttä edistävään hankkeeseen, vastauksemme oli oitis ehdoton kyllä. Paikalliset kylteriyhdistykset ryhtyivät kouluttamaan omia aktiivejaan Mielenterveyden ensiapukursseilla samalla, kun keskustelua mielenterveyden haasteista pyrittiin lisäämään paikallisella tasolla opiskelijoiden keskuudessa. Sen lisäksi, että teema on erityisen tärkeä yhteiskunnallisesti, mielestämme on myös huomionarvoista ottaa osaa tällaiseen toimintaan huolehtiaksemme siitä, että niin harva kuin vain mahdollista kokee uupumusta tai muuta mielenterveyteen liittyvää haastetta.
Kuka lohduttaisi väsynyttä kylteriä?
Opiskelut asettavat valtavan suuret paineet, ja samalla opiskelijoiden tulisi löytää töitä ja kerätä työkokemusta. Päivät venyvät yöhön deadlinejen paukkuessa. Samalla olisi hyvä pitää huolta itsestään. Melko vaikea yhtälö jopa kauppatieteilijälle. On hienoa nähdä, miten moni pääsee näyttämään taitonsa ja kokemaan menestyksen tunnetta, mutta sitäkään ei voi tehdä hinnalla millä hyvänsä. Me Suomen Ekonomeissa olemme huolissamme siitä, että yhä useampi opiskelija uupuu. Ei pelkästään siksi, että elinkeinoelämässä tarvitaan täydellä toimintakyvyllä siivitettyjä nuoria tekijöitä, vaan myös siksi, että henkinen hyvinvointi on yhtä tärkeä siinä missä fyysinenkin.
Kampanjaviikon aikana haluamme korostaa mielenterveyden ja henkisen hyvinvoinnin tärkeyttä niin opintojen aikana kuin niiden jälkeenkin. Työ ei kuitenkaan lopu tähän viikkoon. Aiomme jatkossakin olla mukana tekemässä väsymättä töitä hyvinvoivien kyltereiden ja ekonomien puolesta. Yksikin uupunut on liikaa.
Hyvällä ennaltaehkäisyllä voidaan välttää paljon uupumusta ja mielenterveysongelmia. Siksi ongelmiin pitää puuttua varhain. Apua on oltava tarjolla lompakon paksuudesta riippumatta. Työkalut sekä tietoa on oltava saatavilla, kun ihminen sitä tarvitsee.
Stigma elää yhä vahvana ekonomien keskuudessa
2020-luvulla voisi kuvitella, että monista asioista puhutaan avoimesti ja jopa ylpeydellä. Tämä ei kuitenkaan tunnu koskevan mielenterveyden haasteita. Osa on uskaltanut kertoa tarinansa ja sitä kautta kannustanut muita avoimuuteen, mikä on erityisen hienoa. Muutama esimerkki ei kuitenkaan riitä. Tiedon ja keskustelun lisäksi ilmapiiriin tarvitaan muutos. Väsynyt, uupunut tai masentunut ei ole yhtään sen huonompi kuin kukaan muu. Se ei tee kenestäkään sen heikompaa työntekijää tai johtajaa. Tämä on voitava sisäistää myös ekonomien keskuudessa.
Kaikkea ei voi mitata rahassa, ei edes kauppatieteen alalla. Voimme puhua siitä, mitä sairauspoissaolot maksavat tai mitä esimerkiksi tehokkuuden laskeminen maksaa yritykselle, mutta mielenterveydelle ei tosiasiassa ole hintaa. Se on numeraalisesti mittaamaton ja samalla mittaamattoman arvokas.
Pidetään mielestämme huolta. Ja ennen kaikkea pidetään toisistamme huolta. Elinkeinoelämä, perheemme, läheisemme, harrastuksemme ja ympäröivä yhteiskunta kaipaa ehjiä ekonomeja.