“Olen aina ollut innostuja. Ikä ei ole sitä muuttanut. Koen itseni onnekkaaksi, kun minulla on ollut mahdollisuus olla mukana yrityksissä, joissa on saanut kokeilla ja muuttaa asioita.
Luovuus on ollut osa elämääni aina. Urapolkuni on vienyt Taloustutkimuksen johtoryhmän nuorimmaksi jäseneksi, mainostoimistomaailmaan ja sieltä yrittäjäksi. Kun sopiva kumppani tuli vastaan, perustimme Bob Helsinki -mainostoimiston. Mainosmaailmassa meni monta vuotta, ja sieltä hyppäsin Finlaysonin puikkoihin. Viimeisimpänä olen perustanut Kontulan Oluttehtaan, ja nyt aikaani vie design-alan brändiyhtiö Manna & Co.
Olen tehnyt töitä jo 43 vuotta. Vaikka olen nähnyt työelämää monella vuosikymmenellä, koen, että pohjimmiltaan työnteko ei ole muuttunut mitenkään. Edelleen henkilökohtaiset motiivit ohjaavat työelämässä. Yhä jokainen haluaa menestyä ja pelkää epäonnistumista. Kiirettä koettiin myös 1980-luvulla, mutta tässä ajassa tehtävien moninaisuus on se, mikä läkähdyttää.
Kohtaamisilla on merkitystä
Kannan huolta ihmisten kestävyydestä. Olemme keskittyneet jatkuvaan osaamisen kehittämiseen, mutta emme ole kehittäneet samalla jaksamista. Meistä on tullut herkempiä romahtamaan. Helposti vaihdetaan työpaikkaa, eikä olla oikein mihinkään tyytyväisiä.
Ennen arvostettiin enemmän ihmisten tapaamista. Nyt data puhuu ja kohtaamisten merkityksellisyys on kadonnut. Toiselta saadut näkemykset ovat kuitenkin sellaisia, joita Google ei osaa antaa.
Urapolkuuni on vaikuttanut suuresti se, että tutustuin ihmisiin, jotka näkivät minussa potentiaalin. Tämän tärkeyttä haluan korostaa myös muille työuran alussa oleville. Pelkkä osaaminen ei riitä, myös kohtaamisilla on suuri merkitys.
Iloitsen siitä, miten monet yritykset ovat alkaneet ymmärtää vastuunsa. Kun me Finlaysonilla lanseerasimme Tom of Finland -lakanat, sain jopa tappouhkauksia. Oli kova paikka, kun yritys alkoi puhua. Nyt tähän on jo totuttu, ja hyvä niin. Tuolloin taustalla oli pienen mutta paljon mekkalaa pitäneen porukan ääriajattelu. Paljon enemmän saimme rakkaudenosoituksia ja tukea suuren taiteilijan esiintuomisesta ja suvaitsevaisuudesta.
Kiire vähenee, levollisuus lisääntyy
Iän myötä olen tullut varmemmaksi ajattelijaksi. Kuten muissakin lajeissa, myös työnteossa saavuttaa harjoittelun ja virheistä oppimisen kautta varmuutta. Ikä on kokemus. On kuitenkin tärkeää, ettei kokemus käänny kyynisyydeksi. Välillä näkee, miten ihmisistä tulee vanhemmiten myrkyttäjiä. Tällaisen sijaan kokemus pitäisi kääntää voimavaraksi.
Itse nautin työnteosta eri-ikäisten ihmisten kanssa. Vanhenemisen myötä kiire vähenee ja levollisuus lisääntyy.
Kun mietin itseäni nuorena, haluaisin sanoa itselleni: Malttia! Kasvata osaamista äläkä hamua liikaa liian nopeasti. Samaa toivoisin nuorille työelämässä: kannattaa antaa itselle aikaa kypsyä eikä hypätä heti liian suuriin saappaisiin. Epäonnistuminen voi arpeuttaa pitkäksi aikaa.
Vanhempien konkareiden toivoisin löytävän työelämästä hyviä puolia eikä jumittuvan menneeseen. Kun pitää mielessä tavoitteet ja tähtää niihin, positiivinen vire työntekoon on helppo säilyttää.
Aion porskuttaa työelämässä vielä pitkään ja toivon, että moni muukin jaksaa. Tähän auttaa, kun pidetään työelämä hauskana kaikille. Annetaan myös iäkkäämmille mielekkäitä työtehtäviä ja arvostetaan kokemusta. Monissa muissa maissa näin onkin, meillä nuoruuden ihannointi menee välillä liian pitkälle.”
Artikkeli on julkaistu Ekonomi-lehdessä 3/2021.
Teksti: Heidi Haapalainen
Kuva: Vesa Laitinen
Lue myös:
Diili-voittaja Sointu Borg: ”Jos ovea ei avata, sen voi potkaista auki omalla tyylillään”
Lundian toimitusjohtaja Michaela von Wendt: ”Aina ei tarvitse ostaa uutta”