Anni Miettinen
Anni Miettinen joutui palaamaan Suomeen ennen suunniteltua, koska koronapandemia alkoi sulkea kampusalueita Yhdysvalloissa.

Tampereen yliopistossa kauppatieteitä opiskeleva Valtteri Vapola suuntasi helmikuussa Souliin Etelä-Koreaan. Vaihtokohde valikoitui pitkän pohdinnan jälkeen paljon matkustaneelle opiskelijalle siksi, että häntä kiinnostivat kohdemaan kulttuuri, historia ja poliittinen tilanne.

Vapola kertoo, että oli tyytyväinen päätökseensä lähteä juuri Etelä-Koreaan, sillä se oli yksi niistä maista, joissa vaihtokokemuksesta pystyi nauttimaan edes paikoin normaalisti.

”Koronaviruspandemian alkaminen sattui juuri huonoimpaan mahdolliseen aikaan oman vaihtoni kannalta”, Vapola kertoo.

Lähdön piti tapahtua helmikuun puolenvälin jälkeen, jotta se osuisi paikalliseen lukukausirytmiin. Opintojen lisäksi Vapola joutui pohtimaan käytännön asioita, kuten sitä, miten asunnon jälleenvuokrauksen kanssa kävisi. Lopulta hän kuitenkin pääsi lähtemään.

Myös Soulissa siirryttiin verkko-opetukseen, kun pandemiatilanne paheni. Etäopiskelun oheen oli helpompi sovittaa aikaa päiväretkille, kertoo Valtteri Vapola. Kuva on otettu Namsan Seoul Towerin juurelta.

Poikkeuksellinen kevät muistutti elämän ennalta-arvaamattomuudesta

Joensuussa opiskeleva Anni Miettinen hakeutui vaihto-opiskelijaksi Yhdysvaltoihin muun muassa kohdemaan moninaisuuden vuoksi. Tällä Miettinen tarkoittaa sitä, että maa tarjoaa niin monikansallisten suurkaupunkien vilinää kuin hyvin periamerikkalaisia kokemuksia. Sen lisäksi hän halusi syventää englannin kielen taitojaan.

Miettinen viihtyi erinomaisesti ensimmäiset kuukaudet, mutta joutui kuitenkin palaamaan ennenaikaisesti Suomeen. Korkeakoulut ryhtyivät rajoitustoimiin Eurooppaa vilkkaammin, ja kokonaisia kampusalueita alettiin sulkea ripeästi. Päätös Suomeen palaamisesta ei kuitenkaan ollut itsestäänselvyys, sillä tartuntatapaukset olivat lisääntyneet räjähdysmäisesti Euroopassa.

”Se oli kivaa niin kauan kuin sitä kesti”, Miettinen sanoo.

Miettinen pystyi onneksi jatkamaan vaihto-opintojaan myös Suomeen palattuaan. Erityisjärjestelyistä sopiminen yhdessä professorien kanssa sujui, vaikka aikaero toi mukanaan omat haasteensa. Vaikka opinnot oli mahdollista suorittaa etänä, Miettisen kuva kepeästä vaihtoajasta täynnä huoletonta matkustelua ympäri Yhdysvaltoja oli kuitenkin muuttunut tyystin. Monet suunnitellut reissut jäivät väliin.

”Viime kuukausien kokemukset ovat antaneet valtavasti perspektiiviä elämään.”

Miettinen kuitenkin ajattelee, että niihin paikkoihin ehtii vielä. Sen lisäksi hän on varma siitä, että tulee muistamaan kuluneen kevään poikkeuksellisena ajanjaksona elämässään. Vaihtokokemus oli myös oppitunti elämän ennalta-arvaamattomuudesta. Onneksi nuoren naisen seikkailuhalu ei ole hiipunut, vaan matkailun nälkä on edelleen suuri.

”Viime kuukausien kokemukset ovat antaneet valtavasti perspektiiviä elämään ja kasvattaneet myös arvostusta oman arjen peruspilareita kohtaan”, kertoo Miettinen.

Soulissakin siirryttiin etäopetukseen

Valtteri Vapola jäi epävarman alun jälkeen Souliin, jossa oltiin tarkkoja lupa-asioista ja terveydentilasta. Koronavirus ei kuitenkaan päässyt yllättämään Vapolaa, sillä hän kokee, että oli koko ajan hyvin perillä virustilanteen etenemisestä. Matkalaukkuun pakattiin jo Suomessa hyvät määrät käsidesiä ja suojamaskeja, sillä maskien käyttö oli pakollista Soulissa.

Myös Soulissa siirryttiin Suomen tapaan verkko-opetukseen, kun pandemiatilanne paheni. Vapola ei itse päässyt kertaakaan fyysisesti oppitunnille. Tämä toki harmitti Aasian vanhimpaan yliopistoon, Sungkyunkwan Universityyn lähtenyttä tiedonjanoista nuorta.

Maskien käyttö oli pakollista Soulissa. Vapola kertoo, että julisteita koronaviruksesta ja käsienpesusta oli joka paikassa ja julkisessa liikenteessä normaalia vähemmän väkeä. Kuva on otettu yliopiston asuntolan vieressä.

Sen lisäksi oheistoimintaan osallistuminen oli mahdotonta. Positiivisia puolia verkko-opetuksessa oli esimerkiksi se, että päivistä pystyi tekemään itsensä näköisiä ja aikaa oli helpompi sovittaa esimerkiksi päiväretkille.

Joskus metrossa sai olla lähes yksinään.

Varotoimenpiteet näkyivät ulkona jatkuvasti: lähes jokaisella vastaantulijalla oli maski julkisilla paikoilla, huomiota herättäviä julisteita koronaviruksesta ja käsienpesusta oli joka paikassa ja julkisilla liikkuessa väkeä oli huomattavasti vähemmän kuin normaalisti. Joskus metrossa sai olla lähes yksinään.

Vapolan mukaan pandemiatilanne oli luonnollisesti ikävä ja traaginen asia, mutta silti hän tunsi olonsa Etelä-Koreassa turvallisemmaksi kuin Suomessa. Tähän vaikuttavia asioita olivat esimerkiksi laadukas terveydenhuoltojärjestelmä sekä se, että koronan leviäminen ja kuolleisuus onnistuttiin pitämään matalalla poikkeuksellisen esimerkillisesti. Suomalaiset kontaktit Soulissa lisäsivät turvallisuuden tunnetta, sillä jos jotain olisi sattunut tapahtumaan, hänellä olisi ollut vertaistukea tarjolla myös omalla kielellä.

Vapola koki Etelä-Korean kulttuurin mielenkiintoiseksi, vaikka paikalliseen tapaan tehdä asioita pitikin hetken aikaa sopeutua. Hän kuitenkin uskoo, että vaihto-opiskelu ei jäänyt viimeiseksi kerraksi Soulissa.

”Kun maan tavoille oppii, käsillä on kulttuurisesti uskomattoman rikas maa, joka antaa paljon enemmän kuin ottaa”, kiteyttää Vapola.

Teksti: Veera Hellman
Kuvat: Anni Miettisen ja Valtteri Vapolan kotialbumit