Hyyppä Kosti
Erityisasiantuntija, työmarkkina- ja yhteiskuntapolitiikka
p. +358503516177
Yksityinen sektori: ICT-ala, viestinvälitys ja logistiikka, palvelutoimialat, Finnvera ja Hansel

Kotihoidontuen ehdoton plussa on joustavuus, jota se tuo perheille. Varhaiskasvatuksen aloitusaika on mahdollista ajoittaa hyvin joustavasti ja tarvittaessa toinen vanhempi voi pidentää kotonaoloaan, kunnes töissä oleva on saanut projektinsa valmiiksi ja voi vuorollaan jäädä kotiin. Onko joustoa liikaakin? Tarvitaanko kahden vuoden säätövaraa?  

Valinnanvapaudellakin on rajat 

Valinnanvapausargumentti kotihoidontuen puolesta on heikolla pohjalla. Oikeaa valinnanvapautta olisi könttäsumma rahaa ja oikeus päättää itse niiden käytöstä ja varhaiskasvatuksen aloituksesta. Realistisemmassa mallissa perheen voisi olla mahdollista päättää etuuden tasosta ja samalla siitä, miten pitkäksi ajaksi se riittää. Tässäkin perheillä on mahdollisuus valita.  

Kun on kyse verovaroin maksettavasta etuudesta, on valinnanvapaudellekin oltava rajat. Yhteiskunnalla on oikeus muokata etuuksia ja ohjata perheiden toimintaa vaikuttamalla niiden määrään tai kestoon. Tämän jälkeen valinta on perheillä.  

Suosittu ei ole välttämättä hyvä 

Kyllä, kotihoidontuki on hyvin suosittu etuus, josta olen nauttinut itsekin. Kyllä, sen käyttö painottuu pieniin lapsiin ja esimerkiksi yli kaksivuotiaista varhaiskasvatuksen ulkopuolella on vähemmistö lapsista. Kyllä, ilman kotihoidontukea lapsi olisi melko pieni päiväkotiin, etenkin jos isä ei käytä vapaita lainkaan. Ja kyllä, perheitä on erilaisia eikä varhaiskasvatus varmasti ole kaikille lapsille paras vaihtoehto.  

On hyvin kyseenalaista argumentoida kotihoidontuen puolesta sillä, että sitä käytetään laajalti. Tietenkin sitä käytetään, koska se on tarjolla ja sen avulla voi suunnitella töihin paluun ja päiväkodin aloituksen ajankohtaa. 

Yleisyys ei tarkoita sitä, ettei voisi olla vaihtoehtoja, jotka palvelisivat asetettuja tavoitteita paremmin. Tavoitteet ovat tietysti kompromissi, koska kaikkea ei voi samaan aikaan edistää yhtä paljon. Yhteiskunnan on kuitenkin pystyttävä päättämään tarkemmin sen toivomasta tavasta lastenhoidolle kuin kahden vuoden mittainen haarukka töihin paluulle.  

Voiko tavoite yhä olla sama kuin kotihoidontuen alkumetreillä 1980-luvulla? Ellei, on yhteiskunnan syytä tarkastella resurssien kohdentamista uudella tavalla.  

Lue myös

Jupinaa kotihoidontuesta, osa 1

Kirjoitus kuuluu kolmiosaiseen sarjaan, jossa ruoditaan kotihoidontukea perusteellisesti. Viimeinen osa julkaistaan 3.2.2021.