Sitran alkuvuodesta julkaisemat 2020-luvun megatrendit kertovat jo tutuksi tullutta tarinaa. Vastaukset tarvitaan pian ekologiseen kestävyyskriisiin: ilmastonmuutokseen, luonnon monimuotoisuuden vähenemiseen, resurssien ylikulutukseen ja jäteongelmaan. Kaikki nämä kuulostavat osaavan kansakunnan ykköshaasteelta ja uskomattomalta mahdollisuudelta.
Tummat pilvet kerääntyvät kuitenkin Suomen ylle, kun puhutaan koulutuksesta ja osaamisen tulevaisuudesta. Väestökato, ikäluokkien pieneminen ja syntyvyysvaje ovat mantroja viime ajoilta. Kun kansakunnankakunjakoa haastaa vielä sosiaali- ja terveysmenojen kasvu, koulutukseen käytettävissä olevat resurssit ovat tulilinjalla. Jos lapset kaikkoavat kyliltä ja kaupungeista, koulutukseen suuntautuvia panostuksia on helppo saksia, kun kysyntä on muissa ikäperustaisissa menoissa kasvavaa.
Osaaminen on siis rapistumassa käsiin, ja resurssit suuntautumassa muualle maailman h-hetkellä. ”Nokioita” tuottanut piskuinen kansakunta maailman laidalla onkin jäämässä osaamistasossaan muita maita jälkeen.
Selvää on, että osaaminen on kulmakivi, johon Suomi voisi nojata.
Selvää on, että osaaminen on kulmakivi, johon Suomi voisi nojata. Kustannuskilpakykyjuoksu voi olla vaikea voittaa pitkälläkään aika jänteellä, mutta osaavaan kansakuntaan voi olla vahva luotto. ”Nokioita” ei olisi koskaan syntynyt matalan osaamistason maahan. Jotain on kuitenkin viimein tapahtumassa. Marinin hallitus on käynnistänyt jatkuvan oppimisen parlamentaarisen uudistuksen valmistelun, ja tähtäimessä on elinikäisen oppimisen politiikka.
Parlamentaarisella jatkuvan oppimisen uudistuksella yritetään vastata läpi elämän jatkuvaan tarpeeseen kehittää ja uudistaa omaa osaamista. Aloitettu uudistustyö visioi maailmaa, jossa jokainen työikäinen kehittää osaamistaan aktiivisesti ja joustavasti työuran aikana. Uudistuksen on tarkoitus linjata jatkuvan oppimisen politiikka jo tämän vuoden loppuun mennessä. Suomen kannalta on päivänselvää, että resursseja ja panostuksia tulee ohjata juuri osaamiseen, sen kehittämiseen ja ylläpitoon.
Jatkuvan oppimisen tärkein pihvi ekonomin kannalta on järjestelmä, joka tuntee työelämän tarpeita ja kehittää koulutuksen järjestäjien kanssa koulutustarjontaa, joka vastaa näihin tarpeisiin parhaalla mahdollisella tavalla. Kuitenkin työmarkkinoiden toimivuuden kannalta on varsin olennaista, että jollakin jossain on vahva ymmärrys siitä, miten jatkuvan oppimisen politiikkaa ohjataan. Tämä tarkoittaa osaamistarpeiden syvällistä ymmärrystä sekä koulutustarpeiden ennakointia. Hyvän politiikan kruunaa mahdollistavat rakenteet, jotka edesauttavat vaikkapa työn ja oppimisen yhdistämistä.
Tieto on kaiken tämän työn pohja, ja tässä me tarvitsemme sinua ekonomi. Olemme käynnistäneet ekonomien osaamistarpeita kartoittavan tutkimuksen, jonka tiedonkeruussa tarvitsemme apuasi.