Palkka on korvaus työhön käyttämästämme ajasta. Hyvin palkattu työ viestii, että työpanos on tärkeä tai osaajista on käynnissä kova kilpailu: korkea palkka on tarpeen, jotta tehtävä on houkutteleva. Ekonomien osaaminen on Suomessa arvostettua, ja ekonomien keskimääräiset palkat ovat hyviä, reilusti kansallisen keskiarvon yläpuolella. Hyväpalkkaisuus on myös yksi syy, miksi kaupalliselle alalle hakeudutaan.

Helsingin Sanomat kirjoitti taannoin jutun työelämän kultaisesta vankilasta. Artikkeli käsitteli ihmisiä, jotka eivät voineet luopua ikävänä pitämästään työstä, koska saivat siitä niin hyvää palkkaa. Työpaikan vaihto olisi tarkoittanut heille ansioiden ja elintason laskua. Artikkeli herätti paljon keskustelua sosiaalisessa mediassa: onko hyväpalkkaisilla ja etuoikeutetuilla ihmisillä oikeutta valittaa, että eivät viihdy työssään?

Vaikka palkka on ensisijaisesti korvaus työpanoksestamme, määrittää se myös rooliamme ryhmässä ja asemaamme yhteiskunnassa. Usein keskustelut matalapalkka-alojen palkankorotusvaatimuksista kuitataan toteamalla, että olisivat hankkiutuneet paremmin tienaaviin töihin. Jos hyvä palkka on merkki arvostuksesta, onko heikommin palkattu työ siis vähemmän arvokasta?

Kesätyökauden lähestyessä moni opiskelija ja vastavalmistunut punnitsee mahdollisuuksiaan työllistyä koronan jälkimainingeissa. Kynnys valita heikommin palkattu työ on varmasti korkeampi kuin ottaa vastaan tehtävä, josta maksetaan keskiarvoa parempaa palkkaa. Ekonomien tarjoamalta palkkaneuvonnalta voi onneksi aina kysyä apua, mutta entä jos unelmatyöpaikka onkin järjestö, jossa palkat lähtökohtaisesti ovat matalampia kuin yrityksissä? Tällöin vaakakupissa painavat myös muut asiat.

Suurin osa on varmasti sitä mieltä, että palkka ei ole tärkein peruste valita työpaikka. Vähintään yhtä olennaisia kysymyksiä ovat esimerkiksi työyhteisössä viihtyminen ja mahdollisuudet päästä kehittämään itseään. Pienempipalkkainen työ voi olla antoisampi ja merkityksellisempi kuin suurempipalkkainen. Silti on helppo ajautua pohtimaan, pitäisikö tienata enemmän.

Epäilemättä moni suomalainen tekee työtä, josta ei nauti. Se, onko onnettomaksi tekevä työ siitä saatavan palkan arvoista, on aina yksilön oman arvioinnin varassa. Vaikka raha on voimakas houkutin, voi joskus olla kuitenkin kiinnostavampaa valita työelämän kolmipyörä ja kokeilla ilman päätä ajamista.

Max Liikka, Suomen Ekonomien koulutuspoliittisen toimikunnan jäsen, Akavan opiskelijoiden valtuuskunnan jäsen ja Tampereen ylioppilaskunnan talousvaliokunnan puheenjohtaja