Hellman Veera
Asiantuntija, työmarkkina- ja yhteiskuntapolitiikka
p. +358503858229

Muina milleniaaleina olen usein pohtinut sitä, mikä on tarpeeksi, jotta voi saavuttaa jonkun tason menestyksessä. Tarpeeksi liikunnassa, harrastustoiminnassa, koiranomistamisessa tai vaikka kahvipapujen laadussa? Tuntuu, että ympäröivä yhteiskunta asettaa kovat paineet ennen kaikkea nuorille ihmisille näyttää, mihin pystyy, oli sitten kyse työnteosta, opintomenestyksestä, terrierinpennun kouluttamisesta tai vaikka siitä, miten monta eri lajia joogaa mahtuu viikko-ohjelmaan. Sosiaalinen media ei välttämättä helpota tätä paineen tuntua.  

Nälkä on hyväksi, tai ainakin itse koen niin, mutta missä menee näyttämisenhalun ja liiallisuuden raja? Siitä en tiedä, mutta uskoisin, että se on täysin veteen piirretty.

Onko kaikki aina opittava kantapään kautta?

Minulla on ollut monesti paha tapa työntää lusikkani joka soppaan. Kyse ei ole koskaan ollut vallan tai menestyksen tavoittelusta, vaan siitä, että olen lähtökohtaisesti hyvin kiinnostunut kaikesta ja haluan olla tekemässä ja näkemässä muutosta esimerkiksi yhteiskunnassa. Sen lisäksi, että haluan olla mukana, haluan myös tehdä työni ja minulle osoitetut tehtävät kunnialla. Niin sen pitääkin olla. On kuitenkin myönnettävä se, että kaikkea ei kannata tehdä omaa jaksamista laiminlyömällä. Sen sijaan, että koko ajan pitää suorittaa ja näyttää, voisi olla hyvä välillä sanoa ääneen, että nyt on paha hetki, en vain ehdi tai jaksa hoitaa tätä asiaa. 

Olen oppinut tämän kantapään kautta. Jossain kohtaa saatoin valvoa yöt kirjoittaen kannanottopohjaa tai esimerkiksi koulutöitä tehden, koska ne olivat jääneet viime tippaan. Pääsykokeisiin luin muutaman viikon ajan yön pimeinä tunteina, koska halusin kouluun, mutta työrintamalla oli hektistä. Joskus saatoin valvoa yöt vain siksi, että pää ei ollut ehtinyt tyhjentyä kuluneen päivän menosta ja asiat pyörivät mielessä. 

Miksi pohdin ääneen kiireisimpiä vuosiani? Siksi, koska olen varma, että moni muukin on jossain kohtaa tajunnut, että omaa jaksamista ei saa eikä voi laiminlyödä loputtomiin. Että tunnollisuudella ja menestyksellä on hintansa, joka on välillä turhan korkea. Sinä olet tärkein, kaikki muu tulee vasta sen jälkeen. Voi kunpa sen vain voisi sisäistää yhtä nopeasti kuin näppäillä läppärillä.

Tuleeko meistä koskaan tarpeeksi hyviä sanomaan ei?

En ole vieläkään valmis, en ihmisenä, järjestötoimijana, opiskelijana tai työntekijänä. Nyt osaan kuitenkin käyttää sanaa ei ja asettaa ainakin jonkinasteiset rajat. Pohdin myös, mihin omat voimavarani riittävät. Jos järjestötoiminnassa joku tehtävä on mielenkiintoinen ja tuo omaan elämääni uutta ja mielekästä sisältöä, haluan lähteä mukaan. Jos taas on kyse paljon aikaa vievästä toiminnasta, joka vie enemmän voimavaroja kuin tuo tullessaan, on hyvä pohtia sitä, onko se sen arvoista. Kukaan ei ole toistaan parempi, vaikka CV vilisisi sadoittain eri juttuja ja hommia. Toinen tekee enemmän, toinen vähemmän ja molemmat ovat täysin ok.  

Voi kuulostaa hölmöltä, että täysipäivästä työtä ja opintoja suorittava ihminen kannustaa muita olemaan suorittamatta. Tämä nyt sattuu olemaan minulle sopiva polku, josta nautin. Ehdin myös pitää huolta itsestäni. Osasyynä puolivuotias westiepoika Pantse, joka liikuttaa, vaikka aina ei huvittaisikaan urheilla. 

Nykyinen työni tuo minulle valtavasti uutta ja kiinnostavaa tietoa, opettaa vastuunkantoa, antaa paikan näyttää ja samalla auttaa minua kasvamaan ihmisenä. Opintoja suoritan sen verran kuin vain suinkin pystyn. Ei pelkästään tutkinnon vuoksi, vaan siksi, että valitsemani kauppatieteet kiinnostavat ja innostavat edelleenkin. On aina hyvä pyrkiä saamaan mahdollisimman hyviä arvosanoja, mutta sekään ei ole itseisarvo. Tärkeintä on se, että teet juuri nyt sellaista, mikä tuntuu sinulle hyvältä ja että jaksat tehdä sitä, mihin haluat panostaa. 

Toivottavasti mielenterveysviikko toi sinulle uusia näkökulmia omaan hyvinvointiisi ja avasi ajatuksia siitä, miten omasta mielestä tulee pitää huolta. Loppukaneetiksi voisi todeta sen, että ollaan ystäviä toisillemme ja ennen kaikkea itsellemme. Armollisuus ei ole keneltäkään pois vaan enemmänkin sitä, että laittaa rahaa pankkiin (tai osakesäästötilille). Terve mieli ja hyvinvoiva kylteri on kaikkien etu. 

Lue myös

Kylteri, anna armoa!

Uupuminen voi kohdata kenet tahansa ja siitä kannattaa puhua

Missä on kypärä, joka suojaa työntekijää mielenterveyden riskeiltä?

Terve mieli, hyvinvoiva kylteri 

Elinkeinoelämä tarvitsee ehjiä ekonomeja – Opiskelijayhdistyksissä kouluttaudutaan ruohonjuuritason mielenterveystyöhön