Pride

Ideaalitilanteessa eläisimme maailmassa, jossa kenenkään tausta ei tee hänestä millään muotoa huonompaa tai muuten vähempiarvoista työntekijää, ystävää tai yhteiskunnallista toimijaa. Ei se, että joku on muuttanut vasta Suomeen ja opettelee parhaillaan suomen kielen kielioppia. Ei se, että joku on nuorempi kuin valtaosa porukasta. Ei se, että joku sattuu rakastamaan samaa sukupuolta olevaa, eikä se, jonka sukupuoli-identiteetti eroaa ainakin vielä tänä päivänä heteronormatiivisen yhteiskunnan raameista.  

Ikävä kyllä näin ei kuitenkaan ole kaikkien mielestä. Näin ollen minun ja mielestäni myös kaikkien muiden on syytä aktiivisesti pohtia sitä, miten voisimme osoittaa tukemme niille, jotka eivät yhteiskunnan asettamisen normien vuoksi voi tai uskalla ilmentää identiteettiään esimerkiksi työpaikalla. Vaikka emme itse kokisi syrjintää, se ei tarkoita sitä, ettemme voisi seisoa niiden rinnalla, jotka sitä kokevat. Meidän tehtävämme on olla muuttamassa syrjiviä rakenteita ja toimintatapoja sekä olla edistämässä yhdenvertaisempaa työelämää, jotta jokaisella olisi hyvä olla työpaikallaan juuri sellainen kuin on. 

Kyse ei ole kivasta karnevaalista, kyse on ihmisoikeuksista

Sinä aikana, kun minä olen asunut Helsingissä, on Pride-viikko ollut ilon juhla. Karnevaali, jossa annetaan tilaa niille, joiden ääni ei vielä kuulu tarpeeksi yhteiskunnassa, ja juhla, jossa voimme juhlia sitä, miten upeasti olemme erilaisia ja silti yhdenvertaisia. Totuus on kuitenkin se, että kyse ei ole pelkästään kivasta karnevaalista kesäisessä Helsingissä. Kyse on ihmisoikeuksien edistämisestä.  

Yhä tänä päivänä seksuaalivähemmistöihin kuuluvat ihmiset joutuvat piilottelemaan omaa seksuaalista suuntautumistaan siksi, että pelkäävät sen vaikuttavan omaan asemaansa työelämässä. Suomen Ekonomien vuonna 2020 teettämän kyselyn mukaan 15 prosenttia vastaajista kokee, ettei voi olla ollenkaan avoimesti oma itsensä työpaikalla. Näin ei voi olla.  

Yhdenvertaisuuden edistämiseksi on tehty paljon töitä, mutta vielä on tehtävää myös lainsäädännön osalta. Iso tekijä on myös negatiiviset asenteet ja piilevät ennakkoluulot.  

Tässä muutama vinkki sinulle, joka nyt pohdit, miten voit edistää yhdenvertaisuutta työpaikallasi: 

  • Älä oleta. Älä oleta sitä, että jokainen meistä eläisi heteronormatiivisessa suhteessa ja kysele tyttö- tai poikaystävien perään. Puhu mieluummin kumppanista tai puolisosta ja anna kollegallesi tilaa kertoa itse, mikäli hän kokee sopivaksi kertoa lisää omasta kumppanistaan tai parisuhdestatuksestaan. Älä myöskään oleta sitä, että jokainen meistä asettuisi cis-muottiin sukupuoli-identiteettinsä osalta. 
  • Tunnista piileviä ennakkoluuloja ja ole osaltasi purkamassa niitä. Me luomme myös tahtomatta päässämme ennakko-oletuksia muista ihmisistä. Osaatko tunnistaa tällaiset ennakkoluulot ja toimia niin, ettet anna niiden määrittää puheitasi tai tekojasi? Jos kyllä, niin hieno juttu! Jos ei, mieti, voisitko esimerkiksi kouluttautua yhdenvertaisuusasioissa niin, etteivät ennakkoluulosi esimerkiksi loukkaa toisia työpaikalla. 
  • Tunnista syrjintä ja puutu siihen. Oletko kohdannut työpaikallasi syrjintää? Jos olet, puutu siihen. Tässä blogissa jaamme lisää vinkkejä syrjintään puuttumiseksi. 

Näitä kolmea ohjenuoraa noudattamalla voimme tehdä työpaikoistamme jo piirun verran parempia meille jokaiselle. On meidän jokaisen vastuulla olla purkamassa syrjiviä rakenteita ja toimintatapoja työpaikoilla.  

Meistä jokainen on varmasti tehnyt ennakko-oletuksia ja saattaa toimia tahtomattaan väärin. Silloin on myös tärkeää osata nostaa kätensä pystyyn virheen merkiksi ja oppia tilanteesta niin, ettei enää toimi syrjivällä tavalla. Yhdenvertaisen työpaikan, työelämän ja yhteiskunnan saavuttaminen on meidän jokaisen tehtävä. Sitä ei voi jättää vain vähemmistöjen hoidettavaksi. 

Näillä sanoin haluan toivottaa sinulle mitä mahtavinta yhdenvertaisuuden juhlaviikkoa!


Kirjoittaja:

Hellman Veera
Asiantuntija, työmarkkina- ja yhteiskuntapolitiikka
p. +358503858229