Estä syrjintä ja tee työpaikasta turvallinen – monimuotoinen työyhteisö kukoistaa

Syrjintä ja häirintä ovat vakavia asioita, jotka aiheuttavat turvattomuutta. Kaikkien tulee voida tuntea itsensä tervetulleeksi työpaikalleen ilman pelkoa syrjinnästä tai häirinnästä. Miten toimia ongelmatilanteissa?


Syrjintä ja häirintä eri muodoissaan ovat työpaikoilla vitsaus vielä tänäkin päivänä, vaikka useampi laki yksiselitteisesti kieltää ne. Syrjintätilanteet ovat esimerkiksi tällaisia:

Työkaverisi kuuluu seksuaalivähemmistöön, ja esihenkilösi on juuri saanut kuulla tästä. Esihenkilön käyttäytyminen muuttuu tyystin. Hän alkaa jättää työkaverisi pois palavereista ja projekteista.  

Toinen työkaverisi on nainen ja saa osakseen kohtelua, jossa hänen odotetaan sukupuolensa takia aina toimivan kokousten sihteerinä ja keittävän kahvit.

Kolmannella työkaverillasi on ahdistunut olo työpaikalla. Hän kokee, ettei voi pukeutua sellaisiin vaatteisiin, joihin haluaisi, koska silloin hänen pukeutumisestaan vitsaillaan. Häneltä jäi myös saamatta ylennys, johon hänen kokemuksensa ja osaamisensa olisi soveltunut paremmin kuin valitulla.

Syrjinnällä tarkoitetaan sitä, että ihmistä kohdellaan henkilökohtaisten ominaisuuksiensa takia eri tavalla kuin muita. 

Syrjintä tarkoittaa siis sitä, että ihmistä kohdellaan henkilökohtaisten ominaisuuksiensa takia eri tavalla kuin muita. 

Esimerkkejä henkilökohtaisista ominaisuuksista on esimerkiksi ihonväri, seksuaalinen suuntautuminen, sukupuoli-identiteetti, ammattiyhdistystoimintaan osallistuminen tai vaikka ikä (Yhdenvertaisuuslaki, 8§). Myös häirintä lasketaan syrjinnäksi. 

Häirintä on osittain eri asia kuin syrjintä

Häirintä on ei-toivottua kohtelua, joka voi jatkuessaan aiheuttaa kohteelleen terveydellistä haittaa.

Häirintä on yleensä toistuvaa ja pitkäkestoista alistamista. Häirinnän voi siis tulkita myös esimerkiksi työpaikkakiusaamisena, ja se voi ilmetä eri syrjintäperusteisiin liittyvänä ilkeänä kommentointina tai muuten loukkaavana käytöksenä.

Konkreettisia esimerkkejä häirinnästä ovat mustamaalaaminen henkilökohtaisiin ominaisuuksiin viitaten, ulkopuolelle jättäminen, vähättely, työtehtävien epätasa-arvoinen jakautuminen sekä uhkailu. 

Härskit puheet ovat häirintää.

Sukupuolisella häirinnällä tarkoitetaan fyysistä tai verbaalista epäasiallista käytöstä. Konkreettisia esimerkkejä sukupuolisesta häirinnästä ovat härskit puheet, pornografisen materiaalin esitteleminen, fyysinen koskettelu tai sukupuoliyhteyttä koskevat ehdotukset.  

Aloittakaa yhteisistä pelisäännöistä

Syrjinnän ja häirinnän parasta ennaltaehkäisyä ovat yhteiset pelisäännöt, joita jokainen sitoutuu noudattamaan. Pelisääntöjen tulee perustua siihen, että työpaikalla vallitsee yksiselitteinen nollatoleranssi kaikkea syrjintää ja häirintää kohtaan. 

Hyvä lähtökohta pelisäännöille on, että kohtele itse muita samalla tavalla kuin toivot itseäsi kohdeltavan. 

Tässä muutama esimerkki, jota voi käyttää pelisääntöjenne luomiseen:

  • Jokaisella on oikeus tulla työpaikalle juuri sellaisena kuin on ilman pelkoa epäasiallisesta kommentoinnista tai muuta epäasiallisesta kohtelusta.
  • Työpaikalla vallitsee nollatoleranssi kaikenlaista syrjintää ja häirintää kohtaan.  
  • Jokaisella on oikeus fyysiseen koskemattomuuteen ja omaan tilaansa, ja jokaisen tulee kunnioittaa tätä omalla toiminnallaan. Henkilöllä on oikeus ilmaista oma tahtotilansa siitä, haluaako tulla esimerkiksi halatuksi vai ei. Ketään ei saa pakottaa fyysiseen kosketukseen. 
  • Jokaisella on oikeus sanoa mielipiteensä ilman pelkoa häirityksi tulemisesta.
  • Työtehtävien jakautumisessa huomioidaan henkilökohtaisten ominaisuuksien sijaan henkilön osaaminen, kokemus, suoriutuminen sekä työtehtävään soveltuvuus. 
  • Jokaisen vastuulla on huolehtia siitä, että mahdollinen häirintä kitketään heti. Älä siis odota, että tilanne menee ohi. Puutu tilanteeseen viipymättä. 

Puuttuminen tuntuu useimmista vaikealta, näin teet sen

Moni ajattelee, että aikoo puuttua syrjintään tai häirintään pikimmiten, jos kohtaa tai näkee sellaista työpaikalla. Näin sen pitääkin olla. Ikävä kyllä työkalut voivat kuitenkin olla vähissä, kun pitäisi toimia.  

Jokaisella, joka havaitsee työpaikallaan kiusaamista, on velvollisuus kertoa havainnoistaan esihenkilölle, työsuojeluvaltuutetulle tai henkilöstöosastolle.  

Jos havaitset työpaikalla kiusaamista, sinulla on velvollisuus kertoa havainnoistasi.

Listasimme selkeät toimenpiteet siitä, miten tarttua tuumasta toimeen, jotta työpaikka tuntuu jokaiselle turvalliselta. Ohjeita voi soveltaa sekä sivustaseuraajan roolissa että silloin, jos syrjintä tai häirintä osuu omalle kohdalle.

On myös hyvä muistaa, että syrjintää tai muuta epäasiallista kohtelua kokeneilla on tilanteesta riippuen mahdollisuus valita, kenen kanssa asiaa haluaa selvittää. Mikäli tilanne on epäselvä, on hyvä ottaa suoraan yhteys yhdenvertaisuusvaltuutettuun.

Toimi näin:

  • Luo kokonaiskuva siitä, mitä on tapahtunut. Ketkä ovat osallisena? Onko esimerkiksi esihenkilön tehtävä puuttua vai onko kenties niin, että esihenkilö itse syyllistyy epäasialliseen käytökseen? Yritä ensin ottaa asia puheeksi henkilön kanssa, joka on mielestäsi syyllistynyt häirintään tai syrjintään.  
  • Työpaikalla voi kääntyä esimerkiksi esihenkilön, luottamusmiehen tai työsuojeluvaltuutetun puoleen. Työpaikalle tai esimerkiksi yksittäisiin tapahtumiin voi myös valita häirintäyhdyshenkilön, jolle voi kertoa kokemastaan syrjinnästä tai häirinnästä. Hänen tehtävänsä on neuvoa ja tukea, ei toimia tuomarina. 
  • Syrjintää kokeneella on oikeus vaatia tapaukseen liittyvät perustelut. Mikäli perusteluja ei saa tai ne eivät ole oikeita, on syytä olla yhteydessä työsuojeluviranomaiseen tai omaan ammattiliittoon. 
  • Syrjintään on syytä puuttua mitä pikimmiten, sillä syrjintätapaus vanhentuu asiasta riippuen 1–2 vuodessa. 

Ehkäise syrjintä ja muut ongelmatilanteet omalla käytökselläsi

Kuten monessa muussakin asiassa, ennaltaehkäisy on paras lääke.

Syrjinnän ennaltaehkäisy ei oikeastaan ole vaikeaa. Siihen riittää vain ja ainoastaan yksi asia: hyväksy jokainen sellaisena kuin hän on, äläkä kohtele ketään eri tavalla heidän henkilökohtaisiin ominaisuuksiinsa perustuen. 

Tämä on usein helpommin sanottu kuin tehty. Siksi olisikin hyvä, että työpaikoilla puhuttaisiin avoimesti yhdenvertaisuuteen ja syrjimättömyyteen liittyvistä asioista ja pohdittaisiin yhdessä, miten häirintä- ja syrjintätilanteita voidaan välttää. Voit olla aloitteellinen yhteisen keskustelun järjestämisessä.

On hyvä huolehtia siitä, että jokainen kokee, että voi tulla töihin joka päivä juuri sellaisena kuin on.  

Jäsen, lisätietoa ja toimintaohjeita löydät Suomen Ekonomien eLakipalvelusta.

Teksti Veera Hellman – Kuva Touko Hujanen

Lue myös:

Syrjintä ekonomien työpaikoilla: Irti automaattiasetuksista

Työnantaja kieltää etätyön, voiko niin tehdä?

Irti automaattiasetuksista

Ekonomien työpaikoilla esiintyy edelleen heteronormatiivisuuden kulttuuria ja osin myös räikeää syrjintää seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä kohtaan. Kaikki eivät voi olla työpaikoilla omia itsejään, mutta enemmistöön kuuluvat eivät välttämättä sitä huomaa.


Kysyimme elokuussa jäseniltämme kokemuksia seksuaaliseen suuntautumiseen ja sukupuoli-identiteettiin liittyvästä syrjinnästä työelämässä.  

Jäsenpulssikyselyyn vastasi 96 jäsentä, joista kahdeksantoista prosenttia koki kuuluvansa vähemmistöön sukupuoli-identiteetin tai seksuaalisen suuntautumisen osalta.  

Kyselyn perusteella voi arvioida, että ekonomien kohdalla seksuaalinen suuntautuminen ei aiheuta avointa syrjintää työpaikoilla merkittävissä määrin. Kolme prosenttia vastaajista kertoo kokeneensa seksuaaliseen suuntautumiseen perustuvaa syrjintää toisinaan viimeisen kolmen vuoden aikana. Yksi prosentti vastaajista raportoi kokeneensa syrjintää usein.  

Yksi prosentti vastaajista raportoi kokeneensa syrjintää usein.  

”Nämäkin luvut ovat tietysti liikaa, eikä tapauksia saisi esiintyä lainkaan”, tasa-arvoasiantuntija Kosti Hyyppä Suomen Ekonomeista sanoo. 

Näin vastaajat kuvailevat kokemuksiaan: 

”Seksuaalinen tasa-arvo on työelämästä vielä todella kaukana. Useimmiten räikeimpiä homoja ei kehdata potkia ulos, mutta osittain kaapista tulleita paljonkin. Tälle täytyisi Suomessa tehdä pikimmiten jotakin.” 

”Työni päättyi konservatiivisen esimiehen halutessa savustaa minut seksuaalivähemmistöön kuuluvana ulos.” 

Salakavala hetero-olettama  

Avointa syrjintää huomattavasti tavallisempaa näyttää sen sijaan olevan työpaikkojen heteronormatiivisuuden kulttuuri, joka saa vähemmistöihin kuuluvat peittelemään tai muuntelemaan totuutta.  

Henkilö ei esimerkiksi korjaa kollegan väärää oletusta puolisonsa sukupuolesta.

”Tällöin henkilö ei esimerkiksi korjaa kollegan väärää oletusta puolisonsa sukupuolesta, vaan mieluummin vaikenee”, Kosti Hyyppä kuvailee.  

Kyselyn mukaan vain seitsemän kymmenestä ekonomista voi tuoda työpaikallaan täysin avoimesti esiin seksuaalisen suuntautumisensa tai sukupuoli-identiteettinsä. Neljätoista prosenttia vastaajista kertoo voivansa olla osittain avoin asiasta työelämässä. Peräti viisitoista prosenttia sanoo, ettei voi olla lainkaan avoin.  

Eräs vastaaja kertoo tilanteestaan näin: 

”Vältän usein seksuaalisen suuntautumisen esiintuomista. Esimerkiksi puhun vaimostani puolisona tai kumppanina tai muuten sukupuolineutraalein termein. Normaalissa arjessa on hyvin voimakkaana hetero-olettama, eli minullakin oletetaan olevan mies tai miesystävä, etenkin kun minulla on lapsia. Lähinnä tähän hetero-olettamaan törmään ja sitten tilanteen mukaan joko kerron, että olen samasukupuolisessa suhteessa tai kierrän jollain tavalla vastauksessani.” 

Jäsen, muistathan, että Suomen Ekonomien lakineuvonta on apunasi kaikissa työelämän kysymyksissä, myös syrjintään liittyvissä tilanteissa.

Teksti: Ida Levänen – Kuva: Unsplash

Lue myös:

6 teemaa, joihin vaikutamme tänä syksynä

Ekonomien palkoissa on selittämätön ongelma: miksi palkkatasa-arvo ei toteudu vieläkään?

7 keinoa, joilla työnantaja ja työntekijä voivat edistää oikeudenmukaista palkkausta

Talousvaikuttajissa on neljä erilaista porukkaa – arvot erottavat

6 teemaa, joihin vaikutamme tänä syksynä

Yhteisön voimalla voimme vaikuttaa siihen, että työelämä on ekonomiyhteisön arvojen mukaista ja Suomen kilpailukyky kehittyy positiiviseen suuntaan. Tällaista vaikuttamistyötä teemme tärkeiden asioiden puolesta syksyllä 2020.


1. Tasa-arvoinen ja monimuotoinen työelämä on kaikkien etu

Tasa-arvoinen ja inklusiivinen työelämä parantaa yritysten tehokkuutta ja lisää hyvinvointia. Mutta työelämä ei ole vielä tasa-arvoinen

Tuotamme syksyllä uutta tutkimustietoa yli 50-vuotiaiden työllistymishaasteista ja laadimme tutkimuksen perusteella ehdotuksia toimenpiteiksi. 

Teemme näkyväksi työelämään liittyvää syrjintää, epätasa-arvoa ja epäasiallista käytöstä osallistumalla Yksittäistapaus-kampanjaan

Osallistumme myös Vastuullinen työnantaja – sekä Menestyvä monikulttuurinen yritys -kampanjoihin. 

Edelleen tarvitaan myös toimia ja asennemuutosta perhevapaiden ja perhevastuun tasa-arvoisemmassa jakautumisessa vanhempien kesken. 

2. Uusi kasvu syntyy yrittäjyydestä

Yrittäjyys on monelle ekonomille jossain vaiheessa uraa realistinen vaihtoehto. Myös ne jäsenet, jotka eivät itse ole yrittäjiä, suhtautuvat yrittäjyyteen yleensä myönteisesti. Yrittäjyyden edistäminen ja yritysten toimintaedellytyksiin vaikuttaminen onkin Ekonomeille luontevaa. 

Kasvuyrittäjien toimintaedellytyksiä pitää parantaa, koska se luo työtä ja hyvinvointia meille kaikille. Olemmekin pohtineet kasvuyrittäjyyteen liittyviä haasteita ja etsineet niihin ratkaisuja tuoreissa kasvuyrittäjyystavoitteissamme.

Järjestämme tänäkin syksynä akavalaisena yhteistyönä Ilo irti yrittäjyydestä -tapahtuman sekä opiskelijoiden yrittäjyyskilpailu Unikornin yhdessä Tekniikan akateemiset TEKin kanssa. 

3. Vihdoinkin eroon turhista kilpailukielloista? 

Tavoitteemme rajoittaa tarpeettomia kilpailukieltosopimuksia on onnistuneesti loppusuoralla. 60 prosentilla jäsenistämme on uusissa työsopimuksissaan kilpailukielto. Laki edellyttää sille erityisen painavaa syytä, mutta kilpailukieltoja tehdään varsin yleisesti ihan tavallisiin asiantuntijatehtäviin.  

Turha kilpailukielto estää tehokkaasti ekonomien liikkuvuutta työmarkkinoilla, sillä siihen on liitetty yleensä sakko sopimuksen rikkomisesta. Työntekijä ei saa kilpailukiellon ajalta minkäänlaista rahallista korvausta. 

Olemme viestineet asiaa aktiivisesti päättäjille jo usean vuoden ajan yhteistyössä Akavan kanssa. Eduskunta päättää toivottavasti syksyllä toimista, joilla turhia kilpailukieltoja pyritään ehkäisemään. 

4. Paikallisessa sopimisessa seuraavan askeleen aika 

Paikallinen sopiminen on hyvä väline toteuttaa työpaikkojen yksilöllisiä tarpeita. Siksi siinä tulisikin jo päästä eteenpäin.  

Meillä on oma malli, jonka avulla paikallista sopimista voitaisiin edistää työehtosopimusaloilla, mutta myös järjestäytymättömissä yrityksissä. Tämä edellyttää henkilöstöedustajan neuvottelu- ja sopimisvalmiuksien parantamista. 

5. Jatkuva oppiminen on ekonomeille olennaista

Edistämme jatkuvan oppimisen palvelujärjestelmän kehittämistä ja teemme perusvaikuttamista korkeakoulutuksen alustamallin toteuttamiseksi. 

Teetämme syksyllä tutkimuksen siitä, millaisia osaamistarpeita ekonomeilla on tulevaisuudessa. 

6. Toimimme ilmastonmuutosta vastaan

Tehdään Suomesta maailman ilmastoälykkäin maa ja suomalaisesta työelämästä kestävää myös ilmastonmuutoksen näkökulmasta.  

Noudatamme toimiston sisäiseksi ohjenuoraksi tehtyä ilmasto-ohjelmaa ja tähtäämme organisaationa hiilineutraaliksi vuoteen 2025 mennessä.  

Suomen Ekonomien vaikuttamistyö  

  • Työelämään ja koulutukseen kohdistuva vaikuttamistyö on yksi ekonomiyhteisön olemassaolon kivijaloista.  
  • Vaikuttamistyön kärjet muodostuvat jäsenten arvoista ja tarpeista. Niissä on myös huomioitu jäsenten monimuotoiset urat niin palkkatyössä, itsensä työllistäjinä, yrittäjinä kuin asiantuntijoina ja esihenkilöinä.  
  • Ekonomien asiantuntijat vaikuttavat monella rintamalla ja tärkeissä neuvottelupöydissä. Tuotamme tutkimustietoa sekä pidämme yllä yhteyksiä päättäjiin, mediaan ja muihin asiantuntijaorganisaatioihin. Osallistumme hankkeisiin ja tapahtumiin.  
  • Kun vaikuttamistyötä tehdään sitkeästi, pitkäjänteisesti ja asiantuntevasti, tulosta tulee.  

Mistä tulee sinun supervoimasi?

Korkeakoulujen yhteishaku on parhaillaan menossa. Jos pohdit kauppakorkeaan hakemista, älä missään nimessä anna stereotypioiden rajoittaa sinua. Perkaan tässä kirjoituksessa koulutusalavalintojen taustoja tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden näkökulmasta.


Kröger Mari
Koulutuspolitiikan erityisasiantuntija
p.

Euroopan mittakaavassa tarkasteltuna koulutusalat ovat Suomessa poikkeuksellisen eriytyneet sukupuolen mukaan. Sukupuolen lisäksi etninen tausta vaikuttaa merkittävästi korkeakoulutukseen hakeutumiseen ja sitä myöten työllistymiseen. 

Kauppatieteissä tilanne on perinteisesti ollut varsin tasaväkinen, mutta viime vuosina kauppikset ovat alkaneet miehistyä. Vaihtelua on sekä yksiköiden että oppiaineiden välillä, mutta muutoksen suunta on selkeä. Jotta kauppiksiin saadaan varmasti rekrytoitua parhaat kyvyt, nykyistä kehitystä on syytä lähteä purkamaan.

Viime vuosina kauppikset ovat alkaneet miehistyä.

Viime vuonna julkaistiin Purkutalkoot-hankkeen loppuraportti Mikä ois mun juttu, joka käsittelee koulutusalojen eriytymistä. Se on omaan tietooni viimeisin tutkimus, joka kokoaa laajasti koulutuksen tasa-arvo- ja yhdenvertaisuustietoa yksiin kansiin. 

Vaikka tasa-arvoon ja yhdenvertaisuuteen liittyvät ilmiöt ovat päällekkäisiä, käsittelen niitä tässä tekstissä erillään luettavuuden parantamiseksi.  

Yhteiskunta muuttuu, odotukset eivät

Palataan hetkeksi agraariyhteiskuntaan. Tuohon aikaan miehet tekivät pääasiassa tuotantoon liittyviä töitä, kun naiset osallistuivat sekä tuotantoon että lastenhoitoon ja kotitöihin. Maatalouden ulkopuoliset työt miellettiin miehisiksi. 

1900-luvulle tultaessa yhteiskunnallinen kehitys muutti työnjakoa Suomessa, ja peltotöiden mekanisointi vähensi naisten osallistumista maatilan töihin. Kun maatalouden kansantaloudellinen merkitys vähentyi, kaupungeissa avautui naisille uusia koulutus- ja työmahdollisuuksia. 

Yhteiskunnan muutokset eivät tahdo johtaa stereotypioiden tai odotusten murtumiseen. 

Stereotyyppiset roolit elävät sitkeässä, vaikka vuosikymmenten myötä kehitystä on tapahtunut ja naisten ja miesten erillisistä palkkataulukoistakin päästy. Tutkimukset osoittavat, että yhteiskunnalliset rakennemuutokset haastavat perinteisiä ammatti-identiteettejä, mutta muutokset eivät tahdo johtaa stereotypioiden tai odotusten murtumiseen. 

Eikä tässä vielä kaikki: tutkimukset osoittavat, että työnantajat rekrytoivat työtehtäviin stereotyyppisten käsitystensä mukaisesti. Työntekijät reagoivat tähän hakemalla stereotypian mukaisia tehtäviä. 

Purkutyö vaatii tekoja, sillä eriytymistä on myös niissä organisaatioissa, joissa tasa-arvon ajatus on yhteisesti jaettu.   

Esimerkeillä on valtava voima   

Koulutusalojen eriytymiseen ei ole yhtä selvää syytä. Usein katsotaan yksilön tekemiä valintoja, vaikka on selvää, että kukaan ei tee päätöksiä tyhjiössä. Valintoihin vaikuttavat muun muassa kasvatus, lähipiirin esimerkit, mainonnassa luodut mielikuvat, stereotypiat, harrastukset sekä yhteiskunnalliset rakenteet ja käytännöt. 

On siis tarkasteltava sitä ympäristöä, jossa päätökset tehdään.  

Jos äiti on IT-alalla, se rohkaisee myös tytärtä miesvaltaiselle alalle.

Yksi suurista vaikuttimista on se, miten nuoret sosiaalistetaan: millaisia roolimalleja heille annetaan ja millaista harrastustoimintaa tuetaan. Esimerkiksi lapsen kanssa samaa sukupuolta olevan vanhemman epätyypillinen koulutusvalinta lisää lapsen vastaavan koulutusvalinnan todennäköisyyttä. Eli jos äiti on IT-alalla, se rohkaisee myös tytärtä miesvaltaiselle alalle. Samantyyppinen ilmiö on nähtävissä myös harrastuksissa: pojilla kirjojen lukeminen ja kuvataideharrastus lisäävät todennäköisyyttä hakeutua naisvaltaiselle alalle.  

Stereotypiat ovat herkästi itseään toteuttavia. Tutkimuksissa on havaittu, että nuoret luovat käsityksiä sopivista ammateista esikuva-ammattilaisten avulla. Nuoret muodostavat mielikuvan ammattilaisesta ja vertaavat tätä itseensä pohtiakseen, sopivatko he kyseiseen ammattiin. Jos esikuvana voi nähdä itsensä kaltaisen ihmisen, se kannustaa ja rohkaisee. 

Etninen tausta  

Sukupuolen lisäksi koulutusalat eriytyvät etnisen taustan perusteella. 

Vuonna 2015 uusista korkeakouluopiskelijoista ulkomaalaistaustaisia oli vain kolme prosenttia, kun samanikäisestä väestöstä heitä on kuusi prosenttia. Lisäksi monilla hakijoista on jo yksi ulkomailla suoritettu korkeakoulututkinto.  

Mikä ois mun juttu -raportista käy ilmi, että muuta kuin suomea tai ruotsia äidinkielenään puhuvat miehet tekevät epätyypillisiä valintoja useammin kuin äidinkieleltään suomen- tai ruotsinkieliset miehet. Naisilla puolestaan muunkielisyys vähentää epätyypillisiä valintoja. 

Syitä valintoihin on varmasti monia. Yksi niistä on varmasti se, miten työmarkkinat ottavat heidät vastaan.  

Erityisesti ei-eurooppalainen nimi vaikeuttaa työpaikan saantia. 

Rodullistetut ihmiset kohtaavat työmarkkinoilla rasismia. Tutkimuksista tiedetään, että jo ”ulkomaalaisen kuuloinen nimi” vaikeuttaa merkittävästi työllistymistä. Erityisesti ei-eurooppalainen nimi vaikeuttaa työpaikan saantia. 

Jos esikuvat eivät vastaa omaa identiteettiä tai viiteryhmää ja samaan aikaan on tiedossa, että pelkästään nimen perusteella voi tulla syrjityksi, on vaikea rohkaistua hakemaan aloille, joilla työpaikoista on enemmän kilpailua. Hukkaamme valtavan määrän osaamispotentiaalia joka vuosi, jos emme saa suuntaa käännettyä.  

Irti stereotypioista 

Edellä olen käsitellyt vain osaa koulutusvalintoja määrittävistä ympäristötekijöistä. Onneksi tilanne ei ole aivan toivoton, vaan suunta voidaan muuttaa.  

Ensiksi on käännettävä katseet kouluun ja ohjaukseen: tuetaanhan siellä oppijaa omien lahjakkuuksiensa mukaan stereotypiat ja ennakkoluulot tiedostaen? 

Esikuviksi on nostettava erilaisia ihmisiä, sillä yksikin samastuminen voi kääntää nuoren suunnan. 

Toisekseen: esikuviksi on nostettava erilaisia ihmisiä, sillä yksikin samastuminen voi kääntää nuoren suunnan. 

Ja kolmanneksi: opiskelijoiden moninaisuus on otettava nykyistä paremmin osaksi korkeakouluun hakemista sekä opintojen ja koulutusohjelmien suunnittelua. Olipa ala mikä hyvänsä, se tarvitsee parhaimmat osaajansa, eikä yhtään vähempää.  

Viimeiset sanani haluan sanoa sinulle, joka haaveilet kauppatieteistä, ehkä jopa salaa: hae. Kadut enemmän sitä, jos et koskaan hae. Kauppiksissa on hurja määrä erilaisia tutkinto-ohjelmia aina henkilöstöjohtamisesta rahoitukseen ja kansainvälisestä kaupasta ympäristöjohtamiseen. Vaikka usein muuta luullaan, kauppislaiset eivät ole kaikki samaan muottiin valettuja, ja ekonomejakin työskentelee tällä hetkellä tuhansilla eri ammattinimikkeillä. Mistä tulee sinun supervoimasi?  

Ehdotus: Palkkausjärjestelmän avaaminen pakollisen tasa-arvosuunnitelman tilalle

Suomen Ekonomit ehdottaa, että työnantajat vapautetaan velvollisuudesta tehdä tasa-arvosuunnitelma, jos ne avaavat henkilöstölleen palkkausjärjestelmänsä. Tämä edistäisi tasa-arvoa tehokkaammin, mutta myös työnantaja hyötyisi byrokratian vähenemisestä ja palkkatyytyväisyyden lisääntymisestä.


kuvituskuva

”Lainsäätäjällä on ollut hyvä tarkoitus, mutta tasa-arvosuunnitelmat ovat jääneet sanahelinäksi. Suuri osa suunnitelmista on surkeita, eikä täytä edes lain minimivaatimuksia. On turhauttavaa ylläpitää sääntelyä, josta ei ole hyötyä tavoitteen kannalta”, Suomen Ekonomien erityisasiantuntija Kosti Hyyppä toteaa.
 
Lain mukaan tasa-arvosuunnitelma on tehtävä, jos työntekijöitä on vähintään 30. Ekonomien ehdotuksen mukaan työnantaja voisi vapautua pakollisen tasa-arvosuunnitelman teosta, mikäli palkkausjärjestelmä avattaisiin henkilöstölle. Tämä edistäisi palkkatasa-arvon toteutumista tehokkaammin kuin tasa-arvoselvitykseen kuuluva palkkakartoitus, joka usein sisältää ainoastaan työpaikan miesten ja naisten keskipalkan. Sen perusteella on mahdotonta tehdä arviota palkkatasa-arvon todellisesta tilasta. 

Palkkausjärjestelmän avaaminen olisi tehtävä riittävällä tarkkuudella. Siinä ei avattaisi henkilökohtaisia palkkoja, mutta se sisältäisi tehtävien vaativuusluokittelun ja lisäisi ymmärrystä siitä, miksi kukin tehtävä on sijoitettu kyseiseen vaativuusryhmään ja miten seuraavalle tasolle olisi mahdollista päästä. Palkkajärjestelmän avaaminen antaisi tietoa eri vaativuusryhmien palkoista ja siitä, mikä on oman tehtävän palkkahajonta.

Hyyppä uskoo, että mahdollisuus vähentää byrokratiaa voisi kiinnostaa työnantajia. Lisäksi palkkausjärjestelmien avaamisesta ja palkka-avoimuuden lisääntymisestä olisi muutakin hyötyä. Kun työntekijät voivat arvioida omaa palkkaansa paremmin, palkkatyytyväisyys yleensä lisääntyy. Toiveena olisi myös, että työnantajien into tehtävien vaativuuden arviontiin perustuvien palkkausjärjestelmien tekemiseen kasvaisi. Osa palkka-asioiden salaamisesta johtuu epäilemättä siitä, että ilman kunnollista palkkausjärjestelmää työnantajien on vaikea perustella palkkoja henkilöstölle.

Tärkein hyöty Hyypän mukaan olisi kuitenkin miesten ja naisten välisen palkkatasa-arvon lisääntyminen.

”2020-luvulla pitäisi jo päästä tilanteeseen, jossa saman työpaikan työntekijät saavat samasta tehtävästä yhtä suurta palkkaa sukupuolesta riippumatta. Palkkaeroja voi ja pitää olla myös jatkossakin, mutta niiden pitää perustua esimerkiksi työntekijän osaamiseen tai suoriutumiseen – ei sukupuoleen”, Hyyppä linjaa.

Lisätietoja:
Erityisasiantuntija Kosti Hyyppä, Suomen Ekonomit
p. 050 351 6177

7 keinoa, joilla työnantaja ja työntekijä voivat edistää oikeudenmukaista palkkausta

Palkkatasa-arvo ei vielä toteudu Suomessa. Oikeudenmukaisen palkkauksen edistämiseen on useita mahdollisuuksia, mutta päävastuu on työnantajalla.


Kuvituskuva

Niin kutsuttu selittämätön palkkaero on ekonomimiesten ja -naisten välillä edelleen suurimpia korkeakoulutettujen keskuudessa. Julkisella sektorilla niin sanottu selittämätön palkkaero on 11 prosenttia.

Selittämätön palkkaero tarkoittaa eroa, joka jää jäljelle, kun asema, työn vaativuus, viikkotyötunnit, poissaolo- ja kokemusvuodet, toimiala ja työpaikan sijainti on siivottu pois. Jos edellä mainittujen vaikutusta ei poisteta, naisten ja miesten palkkaero on yksityisellä sektorilla 25 prosenttia.

Esimerkiksi juristeilla sukupuolten välinen selittämätön palkkaero on 8 prosenttia ja diplomi-insinööreillä 5 prosenttia. 

Miehet pyytävät heti valmistumisestaan alkaen suurempia palkkoja kuin naiset.

Palkkaerot johtuvat monista tekijöistä. Yksi syy on, että miehet pyytävät heti valmistumisestaan alkaen suurempia palkkoja kuin naiset, ja sen myötä myös saavat isompia palkkoja. Lisäksi miehet käyvät enemmän palkkakeskusteluja esihenkilöidensä kanssa ja saavat naisia useammin tulospalkkioita. 

Palkkatasa-arvon edistäminen on ennen kaikkea työnantajan vastuulla, mutta myös työntekijä voi yrittää vaikuttaa asiaan. 

Näin edistät tasa-arvoista palkkausta 

Työnantajan edustaja

  • Viesti palkkauksen perusteet selvästi henkilökunnalle. Palkkatietämys parantaa palkkatyytyväisyyttä selvästi. 
  • Käytä palkkakeskusteluja johtamisen välineenä. Palkkakeskustelu on olennainen osa esihenkilötyötä.
  • Yritä hankkia omille alaisillesi palkankorotus, kun siihen on perusteet, vaikka organisaatiossa ei olisikaan sillä hetkellä korvamerkittyä meriittirahaa jaossa. Näin edistät tiimin tuloksellista toimintaa.
  • Käytä tasa-arvosuunnitelmaa ja palkkakartoitusta, kuten on tarkoitettu. Ideana on, että tasa-arvoa edistävät toimet toteutetaan. Ei riitä, että suunnitelma jemmataan ö-mappiin.  

Työntekijä

  • Pyri keskustelemaan palkastasi vähintään vuoden välein. Vaikka palkka ei nousisi, on tärkeää tietää, millä perusteella se voi nousta tulevaisuudessa.
  • Valmistaudu palkkakeskusteluun hyvin. Käytä apuna Suomen Ekonomien palkkatasotutkimustaPalkkatutkaa sekä henkilökohtaista palkkaneuvontaa. Osoita, että sinulla on asiasta hyvät tiedot.
  • Keskustele palkasta ystäviesi kanssa, mahdollisuuksien mukaan myös eri sukupuolta olevien. Tutkimukset viittaavat siihen, että miehet puhuvat palkasta enemmän keskenään kuin naiset. 

Neuvot antoi Suomen Ekonomien tasa-arvoasiantuntija Kosti Hyyppä.


Teksti: Ida Levänen
Kuva: Unsplash

Lue myös: 

Ekonomien palkoissa on selittämätön ongelma: miksi palkkatasa-arvo ei toteudu vieläkään?

Ekonomien palkat junnaavat paikoillaan – palkan perusteisiin tarvitaan lisää läpinäkyvyyttä

Tästä syystä 43 % ekonomeista saa palkankorotuksen

Ekonomien palkoissa on selittämätön ongelma: miksi palkkatasa-arvo ei toteudu vieläkään?

Niin kutsuttu selittämätön palkkaero on ekonomimiesten ja -naisten välillä edelleen suurimpia korkeakoulutettujen keskuudessa. Onko jämähtänyt tilanne viimein muuttumassa, kun Me too ja Time’s up -liikkeet ovat herättäneet maailmaan siihen, että tasa-arvoon on vielä matkaa?


Kuvituskuva

1990-luku on täällä. Jalassa on pyöräilyshortsit, vyötäröllä vyölaukku, hiuksissa hainleuat. Mascara, Nylon Beat, Raptori, Bumtsibum ja Napakymppikin ovat jo tehneet comebackin. Ja sitten meillä on ekonomien palkkaerot. Nais- ja miesekonomien välinen selittämätön palkkaero on Ekonomien palkkaerotutkimuksen (2018) mukaan noin 11 prosenttia yksityisellä sektorilla. Luku ei ole liikahtanut sitten 90-luvun.  

Selittämätön palkkaero tarkoittaa eroa, joka jää jäljelle, kun asema, työn vaativuus, viikkotyötunnit, poissaolo- ja kokemusvuodet, toimiala ja työpaikan sijainti on siivottu pois. Jos edellä mainittujen vaikutusta ei poisteta, naisten ja miesten palkkaero on yksityisellä sektorilla peräti 25 prosenttia.

Palkkaepätasa-arvo kuvaaja

Tuoreen palkkatutkimuksen mukaan ekonomien mediaanipalkka oli viime vuonna 5020 euroa. Jos käytämme sitä naisen mittatikkuna, selittämätön 11 prosenttia tekisi miehen palkkapussiin 552 euroa lisää. Yli kuusituhatta euroa vuodessa selittämätöntä rahaa. Tasa-arvon mallimaassa. Mitä sinä tekisit kuudellatuhannella eurolla? 

Mitä sinä tekisit kuudellatuhannella eurolla? 

Vertailun vuoksi: Juristeilla sukupuolten välinen selittämätön palkkaero on 8 prosenttia ja diplomi-insinööreillä 5 prosenttia. Ekonomien tilanne on erityisen selittämätön

Nämä ovat neljä suurinta syytä

Palkkaeroista ei oikein voi puhua käymättä ensin läpi niitä merkittäviä tekijöitä, jotka voidaan selittää

1) Työmarkkinat ovat jakautuneet. 

Ensimmäinen ja helpoin perustelu palkkaeroille on se, että Suomen työmarkkinat ovat eriytyneet voimakkaasti sukupuolen mukaan. Meillä on naisten ja miesten työt – sekä naisekonomien ja miesekonomien työt. 

Naisten töistä on ollut tapana maksaa vähemmän, miesten töistä enemmän. Tähän on hapuiltu selityksiä muun muassa työn tuottavuudesta, mutta merkittävä siemen kylvettiin vuonna 1945. Silloin säädettiin laki, jonka mukaan naisen palkka on 80 prosenttia saman vaativuustason miehen palkasta. Jos odotamme, että aika korjaa tilanteen, saamme odottaa vielä kymmeniä tai pikemmin satoja vuosia. 

Vuonna 1945 säädettiin laki, jonka mukaan naisen palkka on 80 prosenttia miehen palkasta.

Viime aikoina on alkanut tapahtunut naisten siirtymistä miesvaltaisille aloille, kuten juristeiksi ja insinööreiksi. Mutta Suomessa mekanismi ei toimi toisinpäin, miehet eivät siirry naisvaltaisille aloille. 

Aikoinaan uskottiin, että tilanne tasaantuu, kun naiset kouluttautuvat yhtä korkealle kuin miehet. Nyt kun naiset ovat jo miehiä koulutetumpia, voidaan todeta, että hypoteesi ei pitänyt paikkaansa. Ekonomeiksi on valmistunut suurin piirtein saman verran miehiä ja naisia jo neljän vuosikymmenen ajan. 

Miten työmarkkinoiden jakautuminen korjataan? Tarvitseeko sitä korjata, jos ihmiset suuntautuvat niihin töihin, joihin haluavat?  

Jos asiaa katsotaan puhtaasti liiketoiminnan kannalta, jakautuminen ja diversiteetin puute ovat massiivisia ongelmia. Piilaaksossa puhutaan kiivaasti siitä, että miesvaltainen startup-kulttuuri ei ole lainkaan hyväksi kilpailukyvylle: iso osa asiakkaiden tarpeista jää huomioimatta ja rahat sen takia saamatta. 

Jakautuminen johtaa myös muunlaisiin vinoumiin. Esimerkiksi autojen turvatesteissä käytetyt törmäystestinuket on yleensä suunniteltu keskikokoisen miehen prototyypeiksi. Naisten riski vammautua kolarissa vakavasti on eri tutkimusten mukaan 47–73 prosenttia suurempi kuin miehillä. Asiaa voisi ajatella myös siltä kannalta, että heteromiehillä on suurempi riski siihen, että heidän puolisonsa vammautuu kolarissa (näin ei kuitenkaan oikeasti ole, koska miehet ajavat huomattavasti enemmän vammautumiseen ja kuolemaan johtaneita kolareita). 

Anna-Maija Lämsä
Jyväskylän yliopisto, Anna-Maija Lämsä

Sukupuolittuneet roolit ja työmarkkinat eivät ole kenenkään edun mukaisia. Jyväskylän kauppakorkeakoulun professori Anna-Maija Lämsän mukaan miehetkin hyötyvät tasa-arvokehityksestä.

”Meillä pitäisi olla paljon joustavampi ja monimuotoisempi mielikuva miehisyydestä. Esimerkiksi tyttöjen on sosiaalisesti sallitumpaa harrastaa jalkapalloa kuin pojan balettia”, Lämsä sanoo.

2) Naiset haluavat johtajiksi, mutta eivät etene johtoon. 

Korkeimmissa asemissa on huomattavasti enemmän miehiä, mikä tietenkin näkyy palkkatilastoissa. 

Nuoret naiset ovat erittäin kiinnostuneita johtamisesta, mutta kun työelämästä kertyy kokemusta, johtamishaaveet karisevat. Plan Internationalin Taking the Lead -tutkimuksen mukaan (2019) suomalaistytöistä 65 prosenttia haluaa johtajaksi.

Alle kaksi vuotta työelämässä olleista naisista 46 prosenttia haluaa johtoon ja 27 prosenttia uskoo pääsevänsä sinne. Sitten tapahtuu jotain, sillä kahden työelämävuoden jälkeen enää 16 prosenttia haluaa johtoon ja 13 prosenttia uskoo saavuttavansa johtoaseman. Miehillä vastaavaa romahdusta ei tapahdu. Näin kertoo Dialogi 2015 -hankkeen loppuraportti.

Enemmistö suomalaismiehistä ei toivo enempää naisia johtoon talouselämässä, politiikassa tai kulttuuri- ja sosiaalisektorilla. Anna Lindh -säätiön Intercultural Trends (2018) -raportin mukaan tilanne on sama sekä Euroopassa että Välimeren eteläpuolen maissa. Erot nais- ja miesvastaajien välillä ovat suuret, ja Suomessa erot ovat suurimpien joukossa. Naisista 61 prosenttia ja miehistä 38 prosenttia katsoo, että naisten roolin pitäisi kasvaa. Suomalaisten miesten mielestä tasa-arvo on siis edennyt huomattavasti pidemmälle kuin naisten mielestä. 

Enemmistö suomalaismiehistä ei toivo enempää naisia johtoon.

Merkille pantavaa on, että naisistakin 39 prosenttia ajattelee, että naisia on johtoasemissa jo ihan riittävästi. Tällä hetkellä pk-yritysten hallitusjäsenistä neljännes on naisia, suuremmissa yrityksissä kolmannes. Iso osa naisista on sitä mieltä, että tämän enempää naisia ei johtoon tarvita?

Luvut selittynevät Anna-Maija Lämsän mukaan sillä, että suomalaisilla on todellisuutta kauniimpi kuva työelämän tasa-arvosta. 

”Ihmiset eivät tunne tilastoja kovin hyvin. On käsitys siitä, että Suomessa tasa-arvoasiat ovat kunnossa. Esimerkiksi ekonomiopiskelijat ovat usein ihan hämmästyneitä palkkaerotilastoista, kun kerron heille niistä”, Lämsä sanoo.  

Ekonomiopiskelijat ovat usein ihan hämmästyneitä palkkaerotilastoista.

UN Womenin Understanding Masculinites -tutkimuksessa (2017) havaittiin, että naisiin kohdistuu työelämässä voimakkaita odotuksia ja ennakkoluuloja. Miehet ajattelevat naisia useammin, että naiset ovat liian tunteellisia toimiakseen johtajina. Varakkaissa maissa vain 79 % vastaajista piti naisia ja miehiä yhtä sopivina politiikkaan. 

Lämsän mukaan stereotypiat ovat sitkeässä. Naisjohtajat joutuvat tasapainoilemaan niin sanotun kaksoissidoksen kanssa: Pitää mukautua sopivasti perinteiseen mielikuvaan maskuliinisuudesta, eli oltava jämäkkä ja järkevä. Toisaalta täytyy edustaa riittävästi sitä, mitä pidetään feminiinisenä, eli oltava sosiaalinen, palveleva ja ihmissuhdekeskeinen. 
Pomoiksi nousee miehiä muun muassa siksi, että toiset miehet nostavat heitä sinne.

Suosiminen pohjustetaan varhain. Esimerkiksi armeijan tupakaverit vaikuttavat myöhempään menestykseen työmarkkinoilla, kertoo Mixing the Rich and Poor -tutkimus (VATT, 2019). Tupakaveri, jonka vanhemmat ovat hyvätuloisia, kasvattaa varusmiehen ansiotasoa pitkällä aikavälillä. Vaikutukset ovat suurimpia varusmiehillä, jotka tulevat itsekin hyvin toimeentulevista perheistä. Hyvätuloisista perheistä tulevat tupakaverit työskentelevät myöhemmin todennäköisemmin saman yrityksen palveluksessa. Tämä viittaa siihen, että tupakaverien kanssa muodostetut verkostot auttavat työpaikkojen löytämisessä, ja verkostojen kautta saatu tieto ansiotasosta ja palkkausmenettelystä hyödyttää palkkaneuvotteluissa. 

Myös johtavassa asemassa olevat naiset nostavat johtotehtäviin miehiä. Kyse ei siis ole mistään miehet vastaan naiset -asetelmasta, vaan siitä, että meidän kaikkien olisi hyvä tunnistaa omat stereotypiamme. 

Myös johtavassa asemassa olevat naiset nostavat johtotehtäviin miehiä.

”Naisjohtajiin liitetään usein myös yksilöllisyyden stereotypia, eli puhe siitä, että, pätevyys ratkaisee eikä sukupuoli. Ikään kuin kyseessä olisi vain yksilön asia, vaikka kyllä yhteiskunnalliset rakenteet, kuten päivähoito, organisaatiokulttuuri ja rekrytointikäytännöt vaikuttavat ratkaisevasti”, Lämsä sanoo.

Lämsän mukaan naisten etenemiseen työelämässä vaikuttaa ratkaisevasti myös puoliso. 

”Naiset voivat tarvita ylimääräistä rohkaisua tai kysymistä lähteäkseen tavoittelemaan johtajan uraa. Usein taustalla on siginificant other, joka potkaisee liikkeelle. Usein se on puoliso tai miespuolinen pomo. Toisaalta naisjohtajilla on enemmän uraa hankaloittavia puolisoita. Miesjohtajilla puolison rooli on enemmän tukeva.”

Johtajan oletetaan joutuvan luopumaan vapaa-ajasta ja osittain jopa perheestä ja ystävistä, ja naisille tämä näyttää olevan isompi kysymys kuin miehille. Työelämässä olevien naisten halua johtotehtäviin voi vähentää se, että työstä saatu korvaus ei tunnu kattavan siitä aiheutuneita menetyksiä.

Laajan saksalaistutkimuksen (German Socio-Economic panel 1984–2017) mukaan johtoasema ei lisää naisen onnellisuutta samassa määrin kuin miehen. Tavallisessa asemassa olevat miehet ja naiset olivat keskimäärin yhtä onnellisia, mutta miesjohtajat olivat kaikista onnellisimpia. Lisäksi rahalla oli miehiin suurempi vaikutus. Miehen sai aiempaa onnellisemmaksi 5 000 euron palkankorotuksella, kun nainen tarvitsi samaan 12 000 euron ekstrapalkkion. 

Miehen sai tyytyväisemmäksi 5 00 euron palkankorotuksella, kun nainen tarvitsi 12 000 euroa.

Paradoksaalisesti naisjohtajille maksetaan pienempää palkkaa kuin miesjohtajille. Esimerkiksi Ruotsissa tutkittiin kaikki ruotsalaisten yritysten johtoryhmät mikroyrityksiä ja perheyrityksiä lukuun ottamatta. Tulos: naisjohtajan kruunu on 73 äyriä. 

Samaan aikaan naiset ajattelevat, että nainen joutuu johtoasemassa paiskimaan enemmän töitä kuin mies. Planin tutkimuksessa 94 prosenttia nuorista naisista ja tytöistä uskoi, että naisjohtaja kohtaa epäoikeudenmukaista kohtelua enemmän kuin miesjohtaja. 60 prosenttia arvioi, että naisjohtajan täytyy työskennellä ankarammin kuin miesjohtajan.

3) Miehet pyytävät isompaa palkkaa – ja saavat.

On totta, että miehet hinnoittelevat osaamisensa korkeammalle kuin naiset. 

Tutkimusyritys Universumin viimevuotisessa tutkimuksessa kysyttiin noin 13 000 opiskelijalta palkkaodotuksia ensimmäisissä työpaikoissa. Naisten ja miesten vastauksissa oli jopa satojen eurojen eroja. Tosin erityisesti kaupallisten alojen opiskelijoiden joukossa miesten ja naisten palkkaodotukset olivat lähentyneet toisiaan. Kaupallisia aloja opiskelevat miehet aikoivat kuitenkin pyytää keskimäärin 271 euroa enemmän kuin naiset. Tekniikan ja IT-alan opiskelijoiden joukossa ero oli revennyt isommaksi edellisvuoteen verrattuna. IT-alalla palkkaodotusten ero oli noussut vuodessa 67 eurosta 213 euroon. 

Kaupallisia aloja opiskelevat miehet aikoivat pyytää 271 euroa enemmän kuin naiset.

Anna-Maija Lämsän mukaan syynä voi olla käsitys omasta minäpystyvyydestä eli mielikuva itsestä ja omasta pärjäämisestä. Naisilla se on jonkin verran alhaisempi kuin miehillä. 

”Tilannetta pitäisi korjata vahvistamalla naisten minäpystyvyyttä, esimerkiksi kouluttamalla naisia aiheesta. Myös sosiaalinen verkosto on tärkeä. En pidä naisten omia verkostoja huonona, mutta ei kannata olla vain niissä”, Lämsä sanoo.

Naiset ja miehet arvostavat työssä osittain eri asioita. Naisopiskelijoille ystävällinen työilmapiiri, luottamus ihmisiin, työn ja vapaa-ajan tasapaino, työsuhteen varmuus ja eettiset tekijät olivat tärkeämpiä kuin miehille. On myös selvää tutkimusnäyttöä siitä, että psykologisesti turvallinen työilmapiiri ja vastuullisuus parantavat yrityksen tulosta. Hyvän palkan ja hyvän työilmapiirin olisi siis loogista kulkea käsikädessä eikä olla toisilleen vastakkaisia tekijöitä.  

Naisten ja miesten väliset erot näkyvät myös Suomen Ekonomien palkkaneuvonnassa. Ensinnäkin yhteydenotoista valtaosa, noin kolme neljäsosaa, tulee naisilta. 

Kristiina Kurki

”Todella monen naisen suusta kuulee, että soitan siksi, kun olen kuullut, että naiset eivät uskalla pyytää tarpeeksi palkkaa. Asia on tiedossa”, uravalmentaja Kristiina Kurki Suomen Ekonomeista sanoo. 

Kurjen mukaan naiset, etenkin nuoret naiset, tuntevat arvonsa ja osaavat pitää puoliaan. Palkkaneuvonnasta haetaan vahvistusta ja tukea omille ajatuksille. Uravalmentaja rohkaisee ja auttaa palkkakeskustelustrategian hiomisessa.

Perheellistyminen tai sen suunnittelu voi laittaa naisten palkankorotushaaveet jäihin. 

”Perhevapaiden alkaessa naiset eivät välttämättä enää ota palkka-asioita puheeksi, kun ajattelevat kuitenkin jäävänsä piakkoin pois. Eikä perhevapaan jälkeen olla heti pyytämässä palkankorotusta, koska ajatellaan, ettei ole viimeaikaisia työnäyttöjä korotuksen perusteeksi. Näin palkankorotus viivästyy tarpeettomasti”, Kurki toteaa.

Suomen Ekonomien tasa-arvoasiantuntija Kosti Hyyppä lisää, että samaan aikaan miehet ovat hanakampia tarttumaan haasteisiin ja pyytämään lisää palkkaa.

”Ja työpaikkaa vaihtaessa miehet ajattelevat, että kyllä perheen kesälomakuviot ynnä muut jotenkin hoituvat”, Hyyppä sanoo. 

Miehet myös käyvät esihenkilönsä kanssa enemmän palkkakeskusteluja kuin naiset, kertoo Tilastokeskuksen työolotutkimus. Miehet myös saavat keskustelun perusteella hieman useammin palkankorotuksen. 

Lisäksi ekonomimiehet saavat useammin tulospalkkioita, mikä sekin jo nostaa palkkatasoa. 

4) Naiset hoitavat perheen ja työn.

Suomessa jälkeläisten hoitaminen on käytännössä naisten vastuulla. THL:n mukaan viidennes suomalaisista isistä ei pidä lainkaan perhevapaita. Pohjoismaisessa vertailussa olemme pohjilla. Kotihoidon tuella lasta hoitavista 97 prosenttia on naisia. Pitkät perhevapaat pienentävät naisten palkkaa lähes viidenneksellä.  

”Jos perheiltä kysyy heidän omista valinnoistaan, monilla on kova tarve selitellä. ’Meillä mies tienasi enemmän ja nainen koki lasten hoitamisen tärkeämpänä kuin uran tai rahan’, tämä on tavallinen tarina. Mutta juuri kukaan ei pohdi tai laske valintojen todellista vaikutusta etenkään pitkällä tähtäimellä”, Kosti Hyyppä sanoo.

Hyyppä korostaa, että kyse ei ole yksilöiden valinnoista vaan rakenteellisesta ja kulttuurisesta ongelmasta. Siihen ei ole olemassa nopeaa ratkaisua. 

”Pitää aloittaa päiväkoti-ikäisistä.”

Suomen Ekonomien selvityksessä lapsettomat olettivat perhevastuun jakautuvan tasaisesti, jos he saisivat lapsia. Näin ei kuitenkaan todellisuudessa tapahdu. Esimerkiksi lapsettomista vain pari prosenttia arvioi, että äiti on selvästi enemmän kotona hoitamassa sairasta lasta. Lapsia saaneilla vastuu olikin painottunut voimakkaasti äideille. 

Lapsia saaneilla vastuu olikin painottunut voimakkaasti äideille.

”Lapsettomilla ei ole kunnollista käsitystä siitä, mitä työn ja perheen yhteensovittaminen käytännössä vaatii. Näin perhevastuu valuu täysin suunnittelematta naisille. Näistä asioita pitäisi keskustella etukäteen”, Hyyppä toteaa. 

Tasa-arvoisen työelämän kannalta isät hoitavat lapsia kotona liian vähän. 

Usein palkkaerojen perusteluna käytetään myös sitä, että miehet tekevät naisia enemmän työtunteja. 

”Mitä naiset tekevät sillä aikaa? Hoitavat kotia ja perhettä, jotka ovat myös miehen”, Hyyppä sanoo. 

Ei ole mikään klisee, että lapsentekoiässä oleva nainen on työnantajalle riski. 

”Riskiä pitää tasata. Oletus tulevista perhevapaavuosista ja -kuukausista on törkeän erilainen miehille ja naisille.”

Nytkö se tapahtuu? Ajat ovat otolliset muutokselle

Kun kaikki selitykset on käyty läpi, jääkö mitään selittämätöntä lopulta jäljelle? 

Laki samapalkkaisuudesta säädettiin vuodesta 1962. Selityksiä lienee kuultu siitä saakka. Käytännössä me tiedämme syyt palkkaerojen takana. Nyt niille pitäisi viimein tehdä jotain – yhdessä.  

Professori Anna-Maija Lämsän mukaan ajat ovat nyt otolliset muutokselle:  

”Julkisessa keskustelussa on selvä diskurssin muutos, eikä se ole enää vain naisten ja naistutkijoiden hallussa. Viime vuosina miehetkin ovat päässeet ääneen esimerkiksi perheasioissa. Tasa-arvokeskusteluun on saatava miehetkin mukaan.”

Tasa-arvokeskusteluun on saatava miehetkin mukaan.

Maailmanpankin raportin mukaan maailmassa on kuusi maata, joiden työelämälainsäädäntö on tasa-arvoinen. Suomi ei kuulu joukkoon, koska lasten saantiin liittyvä lainsäädäntömme ei kohtele miehiä ja naisia yhtäläisesti. (Samaan aikaan hämmästelemme Euroopan kiivainta vauvakatoa.)

Tilanteen korjaamiseen tarvitaan sekä lainsäätäjää että yksilöitä. Perhevapaauudistus on saatava aikaan pian. Lisäksi meidän kaikkien – sukupuolesta riippumatta – on oltava valmiita tutustumaan omiin tiedostamattomiin etuoikeuksiimme ja ennakkoluuloihimme. Etsitään syyllisten ja vanhojen virheiden sijaan ratkaisuja ja yhdenvertaista huomista.

Teksti: Ida Levänen

Kuvat: iStock, Petteri Kivimäki, Vesa Laitinen

Lue myös: 

Ekonomien palkat junnaavat paikoillaan – palkan perusteisiin tarvitaan lisää läpinäkyvyyttä

7 keinoa, joilla työnantaja ja työntekijä voivat edistää oikeudenmukaista palkkausta

Tästä syystä 43 % ekonomeista saa palkankorotuksen

Uusi perhevapaajärjestelmä puutteistaan huolimatta iso parannus

Perhevapaajärjestelmän uudistuksessa on selvästi lähdetty siitä, että kukaan ei merkittävästi menetä etuuksia verrattuna nykytilanteeseen….


Perhevapaajärjestelmän uudistuksessa on selvästi lähdetty siitä, että kukaan ei merkittävästi menetä etuuksia verrattuna nykytilanteeseen. Näennäisesti isiä patistetaan pidemmille vapaille, mutta mahdollisuus siirtää niitä toiselle vanhemmalle tulee olemaan käytetty takaportti, joka vesittää vapaiden tasajaon.

Jo hallitusohjelman perusteella tiedettiin, että kotihoidontukeen ei kosketa. Tästä jo voitiin päätellä, että uuden järjestelmän työllisyysvaikutus tuskin tulee olemaan kovin positiivinen. Kotihoidontukea käyttävät pisimpään juuri ne vanhemmat, joiden työmarkkina-asema on heikoin ja joita kovasti kaivattaisiin työmarkkinoille täyttämään hallituksen työllisyystavoitteita.

Malli hyvä pohja jatkokehittelylle

Puutteistaan huolimatta malli on iso parannus nykytilanteeseen. Se on hyvä pohja jatkaa järjestelmän kehittämistä tasa-arvoisemmaksi ja työllisyysvaikutuksiltaan positiivisemmaksi. Esimerkiksi toiselle vanhemmalle siirrettävissä olevaa vapaata voidaan tulevaisuudessa lyhentää, mikä edistäisi tasa-arvoa entisestään. Samoin kotihoidontukea voidaan lyhentää, se voidaan jakaa molempien vanhempien kesken, porrastaa tai sitten käyttää kaikkia mainittuja keinoja. Tämä olisi hyvä uutinen työllisyyden kannalta.

Hyvä uutinen uudistuksessa on myös joustavuuden lisääntyminen. Nykyinen perhevapaamalli ei kannusta työntekoon, uudessa mallissa tämä puute näytetään korjattavan. Lähtökohtana perhevapaiden käyttämisessä tulisi olla se, että kaikki tavat pitää vapaita, jotka sopivat sekä työntekijälle ja työnantajalle, pitäisi sopia myös etuusjärjestelmälle. Työntekijän ei tule kärsiä siitä, että hän tekee töitä kesken vanhempainvapaan. Onneksi tämä nyt korjataan.

Perheet päättävät jatkossakin

Moni on jo ehtinyt kommentoimaan, että vapaiden käytöstä pitää päättää perheessä. Juuri näin suunnitellussa järjestelmässä tapahtuukin. Jos isä ei halua käyttää vapaita, ei kukaan siihen pakota. Isälle korvamerkityt vapaat jäävät vain käyttämättä eikä etuusjärjestelmä ole tässä tapauksessa pystynyt ohjaamaan perheen käyttäytymistä. Useassa tapauksessa perheet kuitenkin tulevat jakamaan vapaat nykyjärjestelmää tasaisemmin, mikä on hyvä.

Mutta on täysin selvää, että jos tavoitteena aidosti on vapaiden tasaisempi jakaantuminen, sen edistämiseen pitää käyttää myös rahaa.

Saamelaisaktivisti Petra Laiti: ”Valtaväestöllä on liian vähän tietoa saamelaisista”

Petra Laiti, 24, on saamelaisnuorten puheenjohtaja, sisäministerin poliittinen avustaja ja Twitterin ”päivystävä saamelainen”. Hänen mielestään sosiaalinen media on parantanut vähemmistöjen mahdollisuutta osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun.


Saamelaisaktivisti Petra Laiti

”Tasa-arvoista avioliittolakia ajanut Tahdon-kampanja on hyvä esimerkki viime vuosilta. Hieno aloite, jolle aika oli kypsä ja jossa löydettiin yhteinen solidaarisuus. Olen seurannut myös ilmastoliikkeen valtavirtaistumista innolla.

Jos taas puhutaan etnisistä vähemmistöistä, totuus on toinen. Eikä se liity pelkästään päätöksentekoon, vaan yleiseen ilmapiiriin: Miten Suomessa on hyväksyttävää olla vähemmistössä, mitä se tarkoittaa ja kenen ehdoilla on olemassa?

Olen saamelainen. En kuitenkaan kuvittele puhuvani kaikkien saamelaisten puolesta. Yksilön harteille kaadetaan paljon vastuuta eikä ymmärretä sitä, että yhtä lailla vähemmistöllä, tai saamelaisten kohdalla kansalla, on oikeus keskinäisiin mielipide-eroihin.

Saamelaisilla on Suomessa rajoitettu mahdollisuus osallistua päätöksentekoon. Laissa on määritelty neuvotteluvelvoite saamelaisten edustuselimen eli saamelaiskäräjien kanssa hankkeista, joilla on vaikutusta saamelaisten kulttuuriin tai elinkeinoihin. Mutta painoarvoa tällä ei aina ole.

Viime vuosina kielikysymyksissä, varhaiskasvatuksessa ja opetusasioissa on otettu merkittäviä askelia eteenpäin. Vaikeammissa kysymyksissä, kuten maaoikeuksissa ja itsemääräämisoikeuksissa, on paljon hankalampaa saada ääntänsä kuuluviin.

Huolestuttavaa viestiä tuo myös tänä syksynä ilmestynyt raportti, jonka teki Euroopan rasismin ja suvaitsemattomuuden vastainen komissio ECRI. Sen mukaan Suomen valtaväestöllä on liian vähän tietoa saamelaisista ja heidän kulttuuristaan. Tutkimustulosten pitäisi toimia herätyskellona Suomelle.

Valtiolla on päätäntävalta sellaiseen vähemmistöön, josta päättäjät eivät tiedä tarpeeksi.

Vallankäyttö näyttäytyy myös kulttuurisena omimisena. Ihminen voi sortua siihen tietämättömyyttään tai hyvää tarkoittaen, mutta vallankäytön piirteitä siinä on silti.

Meillä on kokonaisia sukupolvia saamelaisia, joilta kulttuuri on yritetty riisua väkipakolla. Loukkaantuminen siitä, että valtaväestö käyttää feikkikopioita saamenpuvuista tai neljäntuulenhatuista, ei liity vaatekappaleisiin. Se liittyy koko historiaan ja siihen, kenellä on oikeus kulttuuriin ja kenen ehdoilla.

Uskon, että saamelaisten tulevaisuus rakentuu rajat ylittävälle yhteistyölle. Toivon myös, että Suomi vihdoin hyväksyisi alkuperäiskansojen oikeuksia vahvistavan ILO 169 -sopimuksen, josta on keskusteltu jo kolmekymmentä vuotta.”


Teksti: Heidi Haapalainen
Kuva: Vesa Laitinen

Artikkeli on julkaistu Ekonomi-lehdessä 4/2019.

Lue myös

Adeccon toimitusjohtajaksi nimitetty Sami Itani: ”Arvostan hyvää johtajuutta”

Sanni Nevalainen vaihtoi pankki- ja vakuutusmaailman enkelikirjoihin: ”Tarvitsemme kehon ja sydämen viisautta”

Miehet pitävät työelämää huomattavasti tasa-arvoisempana kuin naiset

Suomen Ekonomien jäsenilleen teettämän tasa-arvokyselyn tulokset paljastavat naisten ja miesten kokemukset työelämän tasa-arvosta voimakkaasti toisistaan poikkeaviksi. Miesekonomeista melkein 90 prosenttia kokee työelämän tasa-arvoiseksi, naisista vain 58 prosenttia.


lapset takapenkillä kuvituskuva

Kyselyssä selvitettiin muun muassa näkemyksiä työn ja perheen yhteensovittamisesta, lasten hoitovastuun jakautumisesta ja perhevapaiden vaikutuksesta uraan ja palkkaan. 

  • Miehistä lähes 90 % kokee työelämän tasa-arvoisena, naisista vain 58 %
  • Naiset kokevat, että perhevapaat ovat heikentäneet heidän ura- ja palkkakehitystään
  • Toisaalta myös isät kokevat, että heillä ei ole työnantajan asenteiden vuoksi mahdollisuutta pitää perhevapaita
  • Perhevapaiden jakamisesta ei välttämättä keskustella perheen sisällä

Perhevastuu liukuu äideille suunnittelemattomasti

Tasa-arvon kokemukseen vaikuttaa merkittävästi perhevapaisiin liittyvät haasteet. Naiset esimerkiksi kokevat, että perhevapaat ovat heikentäneet heidän ura- ja palkkakehitystään. Asiantuntijatehtävissä toimivat naiset kokevat näin selkeästi useammin kuin johtotehtävissä olevat. Isiä pidempien perhevapaiden vuoksi perhevastuu liukuu helposti äideille. ”Tämän vaikutukset ulottuvat huomattavasti pidemmälle kuin vain pikkulapsiaikaan”, Suomen Ekonomien asiamies Kosti Hyyppä muistuttaa. Miehistä 91 prosenttia koki perhevastuun jakautuvan toiveiden mukaisesti. Naisista näin vastasi noin 74 prosenttia. Yli neljäsosa naisista koki perhevastuun jakautuvan epätoivotusti. Kyselystä kävi ilmi myös eräänlainen toiveajattelu. Ennen lasten syntymää sekä naiset että miehet uskoivat lähes yksimielisesti, että perhevastuu tullaan jakamaan tasaisesti. Todellisuudessa lasten syntymän jälkeen äidit ottavat paljon enemmän vastuuta kodista ja lapsista.  Naisten mukaan perhevapaiden epätasainen jakautuminen on vaikuttanut epäedullisesti perheen dynamiikkaan.

Perhevapaiden jakamisesta ei aina edes keskustella

Ekonomien kyselyssä selvisi, ettei perhevapaiden jakamisesta oltu välttämättä erikseen keskusteltu. Äidin kotiin jääminen koettiin perinteiseksi, luontevaksi ja luonnolliseksi. Hyypän mukaan on varsin yleistä, että perhevapaisiin liittyvät valinnat tehdään tunteella, mutta jälkikäteen kysyttäessä keksitään erilaisia perusteita, kuten imetys tai palkkatulot. Toisaalta myös moni isä mainitsi, että työelämä kohteli heitä epäoikeudenmukaisesti, koska kaikilla isillä ei ollut työnantajan asenteiden vuoksi mahdollisuutta pitää perhevapaita. Huomattavaa on, että naisista vain 44 prosenttia palaa perhevapaiden jälkeen samaan työpaikkaan, kun miehistä näin tekee 76 prosenttia.

Tasa-arvo ei etene itsestään, perhevapaiden uudistaminen on välttämätöntä

Tasa-arvoon ja perhevapaisiin liittyvät asenteet ovat juurtuneet syvälle ja ne muuttuvat hitaasti ilman tekoja. Suomen Ekonomien mielestä parhaiten työelämän tasa-arvoa edistäisi perhevapaajärjestelmän uudistaminen siten, että isien vapaita lisättäisiin. Näin on tehty muun muassa Islannissa ja Ruotsissa, jossa isien osuus maksetuista vanhempainrahoista on noin kolminkertainen Suomeen verrattuna. ”Perhevapaiden jakautuessa myös perhevastuu jakautuisi tasaisemmin ja molemmilla vanhemmilla olisi paremmin mahdollisuus sekä uraan että perheeseen”, Hyyppä uskoo. Samaa mieltä oli Väestöliiton tutkimusprofessori Anna Rotkirch Ekonomien tasa-arvokyselyn julkistamistilaisuudessa tiistaina 28.5. ”Perhevapaiden uudistamisen lisäksi työpaikkojen perheystävällisyys on keskeisessä roolissa syntyvyyden näkökulmasta. Jokainen työnantaja voisi kertoa työntekijöilleen, että perheellistyminen on ok. Syntyvyyden lasku on ollut Suomessa poikkeuksellisen rajua vuodesta 2008 lähtien. Tämä on tuottanut pysyvän muutoksen, olemme Euroopan uusi Japani”, kommentoi Rotkirch.

Suomen Ekonomien mielestä keskeistä perhevapaajärjestelmän uudistamisessa on, että

  • Lisätään isille tarkoitettuja vapaita
  • Uudistetaan etuusjärjestelmää niin, että sopimalla on mahdollista käyttää vapaat joustavasti
  • Erityistä huomiota asenteisiin: isillä on todettu olevan vaikeuksia pitää perhevapaita
  • Taataan myös laadukas päivähoito

Suomen Ekonomien tasa-arvotutkimus tehtiin syksyllä 2018. 

Työradiossa ruoditaan työelämää ja ammattiliittoja

Tänään 13.5. starttaa Suomen Ekonomien tuottama Työradio-podcastsarja. Työradiossa puhutaan reippaalla otteella, mutta hyvässä hengessä työelämästä, työmarkkinajärjestelmästä ja ammattiliitoista viiden jakson verran.


Työradio Potkut vai ei? -jakson kuva

Suomen Ekonomit haluaa herättää keskustelua jäsenistönsä uraan liittyvistä tärkeistä aiheista, kuten esimerkiksi jatkuvasta osaamisen kehittämisestä ja työelämän tasa-arvosta. 

Lisäksi nostetaan kissa pöydälle ja puhutaan rohkeasti niistäkin asioista, jotka ovat etujärjestölle haastavia ja mahdollisesti myös syy siihen, ettei liittoon haluta kuulua. Yhdessä jaksossa esimerkiksi ruoditaan sitä, onko ammattiliitoista tullut yhteiskunnallisen kehityksen jarru sen sijaan, että ne olisivat aktiivisesti kehittämässä työelämää nopean ja väistämättömän työelämämurroksen keskellä. 


Keskustelut juontaa Ekonomien yhteiskuntasuhdepäällikkö Riikka Mykkänen ja vieraina on suomalaisia vaikuttajia ja työelämän asiantuntijoita. Työradio löytyy Suplasta

Spotifysta ja Applen podcast -sovelluksesta.

Työradion jaksot, ilmestymisaikataulu ja keskustelijat:

ma 13.5.  Jakso 1: Onko ammattiliittojen aika ohi?

Juho Romakkaniemi, Keskuskauppakamari ja Riku Salokannel, Suomen Ekonomit.

ma 20.5. Jakso 2: Tasa-arvo ei etene lässyttämällä

Annica Moore, Mothers in Business ja Kosti Hyyppä, Suomen Ekonomit.Haastattelussa Kaisa Lipponen, Neste.

ma 27.5. Jakso 3: Ay-liike on ei-liike

Ann Selin, Palvelualojen ammattiliitto PAM ja Riku Salokannel, Suomen Ekonomit.
Haastattelussa Jyri Häkämies, EK.

ma 3.6.  Jakso 4: Ekonomi on kuollut – eläköön ekonomi!

Opiskelija Ulla Vilkuna, Aalto-yliopisto sekä Suvi Eriksson ja Arja Parpala, Suomen Ekonomit.
Haastattelussa Piritta Jokelainen, Yhteiskunta-alan korkeakoulutetut.

ma 10.6.  Jakso 5: Irtisanominen on helppoa ja halpaa

EK:n entinen työmarkkinajohtaja Lasse Laatunen ja Riku Salokannel, Suomen Ekonomit.
Haastattelussa Janne Makkula, Suomen Yrittäjät ja Kristiina Markelin, Handelsbanken.

Ammattiliitot: Liian harva uskaltaa puuttua kokemaansa seksuaaliseen häirintään

Useampi kuin joka kymmenes kyselyyn vastanneista oli kokenut työssään seksuaalista häirintää. Naisista häirintää on kokenut 18 prosenttia, miehistä 7 prosenttia. Heistä vain alle puolet on uskaltanut ryhtyä toimenpiteisiin. Tämä käy ilmi kymmenen asiantuntijoita ja esimiehiä edustavan akavalaisen liiton toteuttamasta seksuaalista häirintää koskevasta kyselystä.


Harva ryhtyy toimenpiteisiin koettuaan seksuaalista häirintää. Jopa 54 prosenttia häirintää kokeneista vastaajista ei ollut ryhtynyt mihinkään toimenpiteisiin häirinnän takia. Lisäksi 24 prosenttia ei tiennyt, kenen puoleen voi kääntyä, mikäli kohtaa seksuaalista häirintää.

– Selvästi koetaan, ettei häirintää kannata ottaa puheeksi. Seksuaalisen häirinnän ehkäisemisessä ja siihen puuttumisessa keskeisin vastuu onkin työpaikkatasolla. Työpaikoilla pitää ottaa ehdoton nollatoleranssi seksuaaliseen häirintään ja rakentaa selkeät toimintatavat häirintätilanteiden käsittelyyn, sanoo liittojen tutkimusyhteistyötä koordinoinut erityisasiantuntija Piritta Jokelainen Yhteiskunta-alan korkeakoulutetuista.

Sukupuoli, ikä ja työntekijän asemataso ovat yhteydessä seksuaalisen häirinnän kokemuksiin. Häirintäkokemukset ovat naisilla miehiä yleisempiä ja alle 40-vuotiailla yleisempiä kuin vanhemmissa ikäryhmissä. Johtajissa on suhteellisesti vähemmän seksuaalista häirintää kokeneita kuin alemmilla asematasoilla.

– Naisissa on suhteellisesti miehiä enemmän seksuaalista häirintää kokeneita kaikissa ikäryhmissä ja kaikilla asematasoilla. Sukupuoli näyttää olevan yhteydessä myös siihen, kuinka häirintään koetaan voitavan puuttua. Naisista pienempi osuus kuin miehistä koki voivansa puuttua seksuaalisen häirintään ilman pelkoa, kertoo tutkija Joonas Miettinen.

Tutkimuksen tulokset auttavat ammattiliittoja vaikuttamaan häirinnästä vapaan työelämän kehittämistä ja häirintätapauksiin puuttumista.

– Vastaajat toivoivat ammattiliitoilta aktiivista tiedottamista ja koulutusta seksuaalisen häirinnän tunnistamisesta, ehkäisemisestä ja häirintään puuttumisesta. Kyselyn toteuttaneet akavalaiset liitot panostavatkin tänä vuonna henkilöstön edustajien koulutuksessa seksuaaliseen häirintään liittyvien ilmiöiden ja toimintatapojen käsittelyyn, kertoo Jokelainen.

Kyselyn toteuttivat akavalaiset ammattiliitot Agronomiliitto, Akavan Erityisalat, DIFF – Ingenjörerna i Finland, Insinööriliitto, Luonnon-, ympäristö- ja metsätieteilijöiden liitto Loimu, Suomen Ekonomit, Tekniikan akateemiset TEK, Tradenomiliitto TRAL, Yhteiskunta-alan korkeakoulutetut ja Yksityisalojen Esimiehet ja Asiantuntijat YTY. Kysely toteutettiin syyskuussa 2018. Vastaajia oli yhteensä 8106, joista työvoimaan kuuluvia oli 7556. Kyselyn analyysin toteutti tutkija, YTM Joonas Miettinen.

Lisätietoja:

Asiamies, työmarkkina- ja yhteiskuntapolitiikka Kosti Hyyppä (Suomen Ekonomit) puh. 050 3516177
Erityisasiantuntija Piritta Jokelainen (Yhteiskunta-alan korkeakoulutetut), puh. 050 3208969
Tutkija Joonas Miettinen, puh. 044 515 3511

Lue koko raportti