Mistä tulee sinun supervoimasi?

Korkeakoulujen yhteishaku on parhaillaan menossa. Jos pohdit kauppakorkeaan hakemista, älä missään nimessä anna stereotypioiden rajoittaa sinua. Perkaan tässä kirjoituksessa koulutusalavalintojen taustoja tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden näkökulmasta.


Kröger Mari
Koulutuspolitiikan erityisasiantuntija
p.

Euroopan mittakaavassa tarkasteltuna koulutusalat ovat Suomessa poikkeuksellisen eriytyneet sukupuolen mukaan. Sukupuolen lisäksi etninen tausta vaikuttaa merkittävästi korkeakoulutukseen hakeutumiseen ja sitä myöten työllistymiseen. 

Kauppatieteissä tilanne on perinteisesti ollut varsin tasaväkinen, mutta viime vuosina kauppikset ovat alkaneet miehistyä. Vaihtelua on sekä yksiköiden että oppiaineiden välillä, mutta muutoksen suunta on selkeä. Jotta kauppiksiin saadaan varmasti rekrytoitua parhaat kyvyt, nykyistä kehitystä on syytä lähteä purkamaan.

Viime vuosina kauppikset ovat alkaneet miehistyä.

Viime vuonna julkaistiin Purkutalkoot-hankkeen loppuraportti Mikä ois mun juttu, joka käsittelee koulutusalojen eriytymistä. Se on omaan tietooni viimeisin tutkimus, joka kokoaa laajasti koulutuksen tasa-arvo- ja yhdenvertaisuustietoa yksiin kansiin. 

Vaikka tasa-arvoon ja yhdenvertaisuuteen liittyvät ilmiöt ovat päällekkäisiä, käsittelen niitä tässä tekstissä erillään luettavuuden parantamiseksi.  

Yhteiskunta muuttuu, odotukset eivät

Palataan hetkeksi agraariyhteiskuntaan. Tuohon aikaan miehet tekivät pääasiassa tuotantoon liittyviä töitä, kun naiset osallistuivat sekä tuotantoon että lastenhoitoon ja kotitöihin. Maatalouden ulkopuoliset työt miellettiin miehisiksi. 

1900-luvulle tultaessa yhteiskunnallinen kehitys muutti työnjakoa Suomessa, ja peltotöiden mekanisointi vähensi naisten osallistumista maatilan töihin. Kun maatalouden kansantaloudellinen merkitys vähentyi, kaupungeissa avautui naisille uusia koulutus- ja työmahdollisuuksia. 

Yhteiskunnan muutokset eivät tahdo johtaa stereotypioiden tai odotusten murtumiseen. 

Stereotyyppiset roolit elävät sitkeässä, vaikka vuosikymmenten myötä kehitystä on tapahtunut ja naisten ja miesten erillisistä palkkataulukoistakin päästy. Tutkimukset osoittavat, että yhteiskunnalliset rakennemuutokset haastavat perinteisiä ammatti-identiteettejä, mutta muutokset eivät tahdo johtaa stereotypioiden tai odotusten murtumiseen. 

Eikä tässä vielä kaikki: tutkimukset osoittavat, että työnantajat rekrytoivat työtehtäviin stereotyyppisten käsitystensä mukaisesti. Työntekijät reagoivat tähän hakemalla stereotypian mukaisia tehtäviä. 

Purkutyö vaatii tekoja, sillä eriytymistä on myös niissä organisaatioissa, joissa tasa-arvon ajatus on yhteisesti jaettu.   

Esimerkeillä on valtava voima   

Koulutusalojen eriytymiseen ei ole yhtä selvää syytä. Usein katsotaan yksilön tekemiä valintoja, vaikka on selvää, että kukaan ei tee päätöksiä tyhjiössä. Valintoihin vaikuttavat muun muassa kasvatus, lähipiirin esimerkit, mainonnassa luodut mielikuvat, stereotypiat, harrastukset sekä yhteiskunnalliset rakenteet ja käytännöt. 

On siis tarkasteltava sitä ympäristöä, jossa päätökset tehdään.  

Jos äiti on IT-alalla, se rohkaisee myös tytärtä miesvaltaiselle alalle.

Yksi suurista vaikuttimista on se, miten nuoret sosiaalistetaan: millaisia roolimalleja heille annetaan ja millaista harrastustoimintaa tuetaan. Esimerkiksi lapsen kanssa samaa sukupuolta olevan vanhemman epätyypillinen koulutusvalinta lisää lapsen vastaavan koulutusvalinnan todennäköisyyttä. Eli jos äiti on IT-alalla, se rohkaisee myös tytärtä miesvaltaiselle alalle. Samantyyppinen ilmiö on nähtävissä myös harrastuksissa: pojilla kirjojen lukeminen ja kuvataideharrastus lisäävät todennäköisyyttä hakeutua naisvaltaiselle alalle.  

Stereotypiat ovat herkästi itseään toteuttavia. Tutkimuksissa on havaittu, että nuoret luovat käsityksiä sopivista ammateista esikuva-ammattilaisten avulla. Nuoret muodostavat mielikuvan ammattilaisesta ja vertaavat tätä itseensä pohtiakseen, sopivatko he kyseiseen ammattiin. Jos esikuvana voi nähdä itsensä kaltaisen ihmisen, se kannustaa ja rohkaisee. 

Etninen tausta  

Sukupuolen lisäksi koulutusalat eriytyvät etnisen taustan perusteella. 

Vuonna 2015 uusista korkeakouluopiskelijoista ulkomaalaistaustaisia oli vain kolme prosenttia, kun samanikäisestä väestöstä heitä on kuusi prosenttia. Lisäksi monilla hakijoista on jo yksi ulkomailla suoritettu korkeakoulututkinto.  

Mikä ois mun juttu -raportista käy ilmi, että muuta kuin suomea tai ruotsia äidinkielenään puhuvat miehet tekevät epätyypillisiä valintoja useammin kuin äidinkieleltään suomen- tai ruotsinkieliset miehet. Naisilla puolestaan muunkielisyys vähentää epätyypillisiä valintoja. 

Syitä valintoihin on varmasti monia. Yksi niistä on varmasti se, miten työmarkkinat ottavat heidät vastaan.  

Erityisesti ei-eurooppalainen nimi vaikeuttaa työpaikan saantia. 

Rodullistetut ihmiset kohtaavat työmarkkinoilla rasismia. Tutkimuksista tiedetään, että jo ”ulkomaalaisen kuuloinen nimi” vaikeuttaa merkittävästi työllistymistä. Erityisesti ei-eurooppalainen nimi vaikeuttaa työpaikan saantia. 

Jos esikuvat eivät vastaa omaa identiteettiä tai viiteryhmää ja samaan aikaan on tiedossa, että pelkästään nimen perusteella voi tulla syrjityksi, on vaikea rohkaistua hakemaan aloille, joilla työpaikoista on enemmän kilpailua. Hukkaamme valtavan määrän osaamispotentiaalia joka vuosi, jos emme saa suuntaa käännettyä.  

Irti stereotypioista 

Edellä olen käsitellyt vain osaa koulutusvalintoja määrittävistä ympäristötekijöistä. Onneksi tilanne ei ole aivan toivoton, vaan suunta voidaan muuttaa.  

Ensiksi on käännettävä katseet kouluun ja ohjaukseen: tuetaanhan siellä oppijaa omien lahjakkuuksiensa mukaan stereotypiat ja ennakkoluulot tiedostaen? 

Esikuviksi on nostettava erilaisia ihmisiä, sillä yksikin samastuminen voi kääntää nuoren suunnan. 

Toisekseen: esikuviksi on nostettava erilaisia ihmisiä, sillä yksikin samastuminen voi kääntää nuoren suunnan. 

Ja kolmanneksi: opiskelijoiden moninaisuus on otettava nykyistä paremmin osaksi korkeakouluun hakemista sekä opintojen ja koulutusohjelmien suunnittelua. Olipa ala mikä hyvänsä, se tarvitsee parhaimmat osaajansa, eikä yhtään vähempää.  

Viimeiset sanani haluan sanoa sinulle, joka haaveilet kauppatieteistä, ehkä jopa salaa: hae. Kadut enemmän sitä, jos et koskaan hae. Kauppiksissa on hurja määrä erilaisia tutkinto-ohjelmia aina henkilöstöjohtamisesta rahoitukseen ja kansainvälisestä kaupasta ympäristöjohtamiseen. Vaikka usein muuta luullaan, kauppislaiset eivät ole kaikki samaan muottiin valettuja, ja ekonomejakin työskentelee tällä hetkellä tuhansilla eri ammattinimikkeillä. Mistä tulee sinun supervoimasi?  

Ehdotus: Palkkausjärjestelmän avaaminen pakollisen tasa-arvosuunnitelman tilalle

Suomen Ekonomit ehdottaa, että työnantajat vapautetaan velvollisuudesta tehdä tasa-arvosuunnitelma, jos ne avaavat henkilöstölleen palkkausjärjestelmänsä. Tämä edistäisi tasa-arvoa tehokkaammin, mutta myös työnantaja hyötyisi byrokratian vähenemisestä ja palkkatyytyväisyyden lisääntymisestä.


kuvituskuva

”Lainsäätäjällä on ollut hyvä tarkoitus, mutta tasa-arvosuunnitelmat ovat jääneet sanahelinäksi. Suuri osa suunnitelmista on surkeita, eikä täytä edes lain minimivaatimuksia. On turhauttavaa ylläpitää sääntelyä, josta ei ole hyötyä tavoitteen kannalta”, Suomen Ekonomien erityisasiantuntija Kosti Hyyppä toteaa.
 
Lain mukaan tasa-arvosuunnitelma on tehtävä, jos työntekijöitä on vähintään 30. Ekonomien ehdotuksen mukaan työnantaja voisi vapautua pakollisen tasa-arvosuunnitelman teosta, mikäli palkkausjärjestelmä avattaisiin henkilöstölle. Tämä edistäisi palkkatasa-arvon toteutumista tehokkaammin kuin tasa-arvoselvitykseen kuuluva palkkakartoitus, joka usein sisältää ainoastaan työpaikan miesten ja naisten keskipalkan. Sen perusteella on mahdotonta tehdä arviota palkkatasa-arvon todellisesta tilasta. 

Palkkausjärjestelmän avaaminen olisi tehtävä riittävällä tarkkuudella. Siinä ei avattaisi henkilökohtaisia palkkoja, mutta se sisältäisi tehtävien vaativuusluokittelun ja lisäisi ymmärrystä siitä, miksi kukin tehtävä on sijoitettu kyseiseen vaativuusryhmään ja miten seuraavalle tasolle olisi mahdollista päästä. Palkkajärjestelmän avaaminen antaisi tietoa eri vaativuusryhmien palkoista ja siitä, mikä on oman tehtävän palkkahajonta.

Hyyppä uskoo, että mahdollisuus vähentää byrokratiaa voisi kiinnostaa työnantajia. Lisäksi palkkausjärjestelmien avaamisesta ja palkka-avoimuuden lisääntymisestä olisi muutakin hyötyä. Kun työntekijät voivat arvioida omaa palkkaansa paremmin, palkkatyytyväisyys yleensä lisääntyy. Toiveena olisi myös, että työnantajien into tehtävien vaativuuden arviontiin perustuvien palkkausjärjestelmien tekemiseen kasvaisi. Osa palkka-asioiden salaamisesta johtuu epäilemättä siitä, että ilman kunnollista palkkausjärjestelmää työnantajien on vaikea perustella palkkoja henkilöstölle.

Tärkein hyöty Hyypän mukaan olisi kuitenkin miesten ja naisten välisen palkkatasa-arvon lisääntyminen.

”2020-luvulla pitäisi jo päästä tilanteeseen, jossa saman työpaikan työntekijät saavat samasta tehtävästä yhtä suurta palkkaa sukupuolesta riippumatta. Palkkaeroja voi ja pitää olla myös jatkossakin, mutta niiden pitää perustua esimerkiksi työntekijän osaamiseen tai suoriutumiseen – ei sukupuoleen”, Hyyppä linjaa.

Lisätietoja:
Erityisasiantuntija Kosti Hyyppä, Suomen Ekonomit
p. 050 351 6177

Uusi perhevapaajärjestelmä puutteistaan huolimatta iso parannus

Perhevapaajärjestelmän uudistuksessa on selvästi lähdetty siitä, että kukaan ei merkittävästi menetä etuuksia verrattuna nykytilanteeseen….


Hyyppä Kosti
Erityisasiantuntija, työmarkkina- ja yhteiskuntapolitiikka
p. +358503516177
Yksityinen sektori: ICT-ala, viestinvälitys ja logistiikka, palvelutoimialat, Finnvera ja Hansel

Perhevapaajärjestelmän uudistuksessa on selvästi lähdetty siitä, että kukaan ei merkittävästi menetä etuuksia verrattuna nykytilanteeseen. Näennäisesti isiä patistetaan pidemmille vapaille, mutta mahdollisuus siirtää niitä toiselle vanhemmalle tulee olemaan käytetty takaportti, joka vesittää vapaiden tasajaon.

Jo hallitusohjelman perusteella tiedettiin, että kotihoidontukeen ei kosketa. Tästä jo voitiin päätellä, että uuden järjestelmän työllisyysvaikutus tuskin tulee olemaan kovin positiivinen. Kotihoidontukea käyttävät pisimpään juuri ne vanhemmat, joiden työmarkkina-asema on heikoin ja joita kovasti kaivattaisiin työmarkkinoille täyttämään hallituksen työllisyystavoitteita.

Malli hyvä pohja jatkokehittelylle

Puutteistaan huolimatta malli on iso parannus nykytilanteeseen. Se on hyvä pohja jatkaa järjestelmän kehittämistä tasa-arvoisemmaksi ja työllisyysvaikutuksiltaan positiivisemmaksi. Esimerkiksi toiselle vanhemmalle siirrettävissä olevaa vapaata voidaan tulevaisuudessa lyhentää, mikä edistäisi tasa-arvoa entisestään. Samoin kotihoidontukea voidaan lyhentää, se voidaan jakaa molempien vanhempien kesken, porrastaa tai sitten käyttää kaikkia mainittuja keinoja. Tämä olisi hyvä uutinen työllisyyden kannalta.

Hyvä uutinen uudistuksessa on myös joustavuuden lisääntyminen. Nykyinen perhevapaamalli ei kannusta työntekoon, uudessa mallissa tämä puute näytetään korjattavan. Lähtökohtana perhevapaiden käyttämisessä tulisi olla se, että kaikki tavat pitää vapaita, jotka sopivat sekä työntekijälle ja työnantajalle, pitäisi sopia myös etuusjärjestelmälle. Työntekijän ei tule kärsiä siitä, että hän tekee töitä kesken vanhempainvapaan. Onneksi tämä nyt korjataan.

Perheet päättävät jatkossakin

Moni on jo ehtinyt kommentoimaan, että vapaiden käytöstä pitää päättää perheessä. Juuri näin suunnitellussa järjestelmässä tapahtuukin. Jos isä ei halua käyttää vapaita, ei kukaan siihen pakota. Isälle korvamerkityt vapaat jäävät vain käyttämättä eikä etuusjärjestelmä ole tässä tapauksessa pystynyt ohjaamaan perheen käyttäytymistä. Useassa tapauksessa perheet kuitenkin tulevat jakamaan vapaat nykyjärjestelmää tasaisemmin, mikä on hyvä.

Mutta on täysin selvää, että jos tavoitteena aidosti on vapaiden tasaisempi jakaantuminen, sen edistämiseen pitää käyttää myös rahaa.

Saamelaisaktivisti Petra Laiti: ”Valtaväestöllä on liian vähän tietoa saamelaisista”

Petra Laiti, 24, on saamelaisnuorten puheenjohtaja, sisäministerin poliittinen avustaja ja Twitterin ”päivystävä saamelainen”. Hänen mielestään sosiaalinen media on parantanut vähemmistöjen mahdollisuutta osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun.


Saamelaisaktivisti Petra Laiti

”Tasa-arvoista avioliittolakia ajanut Tahdon-kampanja on hyvä esimerkki viime vuosilta. Hieno aloite, jolle aika oli kypsä ja jossa löydettiin yhteinen solidaarisuus. Olen seurannut myös ilmastoliikkeen valtavirtaistumista innolla.

Jos taas puhutaan etnisistä vähemmistöistä, totuus on toinen. Eikä se liity pelkästään päätöksentekoon, vaan yleiseen ilmapiiriin: Miten Suomessa on hyväksyttävää olla vähemmistössä, mitä se tarkoittaa ja kenen ehdoilla on olemassa?

Olen saamelainen. En kuitenkaan kuvittele puhuvani kaikkien saamelaisten puolesta. Yksilön harteille kaadetaan paljon vastuuta eikä ymmärretä sitä, että yhtä lailla vähemmistöllä, tai saamelaisten kohdalla kansalla, on oikeus keskinäisiin mielipide-eroihin.

Saamelaisilla on Suomessa rajoitettu mahdollisuus osallistua päätöksentekoon. Laissa on määritelty neuvotteluvelvoite saamelaisten edustuselimen eli saamelaiskäräjien kanssa hankkeista, joilla on vaikutusta saamelaisten kulttuuriin tai elinkeinoihin. Mutta painoarvoa tällä ei aina ole.

Viime vuosina kielikysymyksissä, varhaiskasvatuksessa ja opetusasioissa on otettu merkittäviä askelia eteenpäin. Vaikeammissa kysymyksissä, kuten maaoikeuksissa ja itsemääräämisoikeuksissa, on paljon hankalampaa saada ääntänsä kuuluviin.

Huolestuttavaa viestiä tuo myös tänä syksynä ilmestynyt raportti, jonka teki Euroopan rasismin ja suvaitsemattomuuden vastainen komissio ECRI. Sen mukaan Suomen valtaväestöllä on liian vähän tietoa saamelaisista ja heidän kulttuuristaan. Tutkimustulosten pitäisi toimia herätyskellona Suomelle.

Valtiolla on päätäntävalta sellaiseen vähemmistöön, josta päättäjät eivät tiedä tarpeeksi.

Vallankäyttö näyttäytyy myös kulttuurisena omimisena. Ihminen voi sortua siihen tietämättömyyttään tai hyvää tarkoittaen, mutta vallankäytön piirteitä siinä on silti.

Meillä on kokonaisia sukupolvia saamelaisia, joilta kulttuuri on yritetty riisua väkipakolla. Loukkaantuminen siitä, että valtaväestö käyttää feikkikopioita saamenpuvuista tai neljäntuulenhatuista, ei liity vaatekappaleisiin. Se liittyy koko historiaan ja siihen, kenellä on oikeus kulttuuriin ja kenen ehdoilla.

Uskon, että saamelaisten tulevaisuus rakentuu rajat ylittävälle yhteistyölle. Toivon myös, että Suomi vihdoin hyväksyisi alkuperäiskansojen oikeuksia vahvistavan ILO 169 -sopimuksen, josta on keskusteltu jo kolmekymmentä vuotta.”


Teksti: Heidi Haapalainen
Kuva: Vesa Laitinen

Artikkeli on julkaistu Ekonomi-lehdessä 4/2019.

Lue myös

Adeccon toimitusjohtajaksi nimitetty Sami Itani: ”Arvostan hyvää johtajuutta”

Sanni Nevalainen vaihtoi pankki- ja vakuutusmaailman enkelikirjoihin: ”Tarvitsemme kehon ja sydämen viisautta”

Miehet pitävät työelämää huomattavasti tasa-arvoisempana kuin naiset

Suomen Ekonomien jäsenilleen teettämän tasa-arvokyselyn tulokset paljastavat naisten ja miesten kokemukset työelämän tasa-arvosta voimakkaasti toisistaan poikkeaviksi. Miesekonomeista melkein 90 prosenttia kokee työelämän tasa-arvoiseksi, naisista vain 58 prosenttia.


lapset takapenkillä kuvituskuva

Kyselyssä selvitettiin muun muassa näkemyksiä työn ja perheen yhteensovittamisesta, lasten hoitovastuun jakautumisesta ja perhevapaiden vaikutuksesta uraan ja palkkaan. 

  • Miehistä lähes 90 % kokee työelämän tasa-arvoisena, naisista vain 58 %
  • Naiset kokevat, että perhevapaat ovat heikentäneet heidän ura- ja palkkakehitystään
  • Toisaalta myös isät kokevat, että heillä ei ole työnantajan asenteiden vuoksi mahdollisuutta pitää perhevapaita
  • Perhevapaiden jakamisesta ei välttämättä keskustella perheen sisällä

Perhevastuu liukuu äideille suunnittelemattomasti

Tasa-arvon kokemukseen vaikuttaa merkittävästi perhevapaisiin liittyvät haasteet. Naiset esimerkiksi kokevat, että perhevapaat ovat heikentäneet heidän ura- ja palkkakehitystään. Asiantuntijatehtävissä toimivat naiset kokevat näin selkeästi useammin kuin johtotehtävissä olevat. Isiä pidempien perhevapaiden vuoksi perhevastuu liukuu helposti äideille. ”Tämän vaikutukset ulottuvat huomattavasti pidemmälle kuin vain pikkulapsiaikaan”, Suomen Ekonomien asiamies Kosti Hyyppä muistuttaa. Miehistä 91 prosenttia koki perhevastuun jakautuvan toiveiden mukaisesti. Naisista näin vastasi noin 74 prosenttia. Yli neljäsosa naisista koki perhevastuun jakautuvan epätoivotusti. Kyselystä kävi ilmi myös eräänlainen toiveajattelu. Ennen lasten syntymää sekä naiset että miehet uskoivat lähes yksimielisesti, että perhevastuu tullaan jakamaan tasaisesti. Todellisuudessa lasten syntymän jälkeen äidit ottavat paljon enemmän vastuuta kodista ja lapsista.  Naisten mukaan perhevapaiden epätasainen jakautuminen on vaikuttanut epäedullisesti perheen dynamiikkaan.

Perhevapaiden jakamisesta ei aina edes keskustella

Ekonomien kyselyssä selvisi, ettei perhevapaiden jakamisesta oltu välttämättä erikseen keskusteltu. Äidin kotiin jääminen koettiin perinteiseksi, luontevaksi ja luonnolliseksi. Hyypän mukaan on varsin yleistä, että perhevapaisiin liittyvät valinnat tehdään tunteella, mutta jälkikäteen kysyttäessä keksitään erilaisia perusteita, kuten imetys tai palkkatulot. Toisaalta myös moni isä mainitsi, että työelämä kohteli heitä epäoikeudenmukaisesti, koska kaikilla isillä ei ollut työnantajan asenteiden vuoksi mahdollisuutta pitää perhevapaita. Huomattavaa on, että naisista vain 44 prosenttia palaa perhevapaiden jälkeen samaan työpaikkaan, kun miehistä näin tekee 76 prosenttia.

Tasa-arvo ei etene itsestään, perhevapaiden uudistaminen on välttämätöntä

Tasa-arvoon ja perhevapaisiin liittyvät asenteet ovat juurtuneet syvälle ja ne muuttuvat hitaasti ilman tekoja. Suomen Ekonomien mielestä parhaiten työelämän tasa-arvoa edistäisi perhevapaajärjestelmän uudistaminen siten, että isien vapaita lisättäisiin. Näin on tehty muun muassa Islannissa ja Ruotsissa, jossa isien osuus maksetuista vanhempainrahoista on noin kolminkertainen Suomeen verrattuna. ”Perhevapaiden jakautuessa myös perhevastuu jakautuisi tasaisemmin ja molemmilla vanhemmilla olisi paremmin mahdollisuus sekä uraan että perheeseen”, Hyyppä uskoo. Samaa mieltä oli Väestöliiton tutkimusprofessori Anna Rotkirch Ekonomien tasa-arvokyselyn julkistamistilaisuudessa tiistaina 28.5. ”Perhevapaiden uudistamisen lisäksi työpaikkojen perheystävällisyys on keskeisessä roolissa syntyvyyden näkökulmasta. Jokainen työnantaja voisi kertoa työntekijöilleen, että perheellistyminen on ok. Syntyvyyden lasku on ollut Suomessa poikkeuksellisen rajua vuodesta 2008 lähtien. Tämä on tuottanut pysyvän muutoksen, olemme Euroopan uusi Japani”, kommentoi Rotkirch.

Suomen Ekonomien mielestä keskeistä perhevapaajärjestelmän uudistamisessa on, että

  • Lisätään isille tarkoitettuja vapaita
  • Uudistetaan etuusjärjestelmää niin, että sopimalla on mahdollista käyttää vapaat joustavasti
  • Erityistä huomiota asenteisiin: isillä on todettu olevan vaikeuksia pitää perhevapaita
  • Taataan myös laadukas päivähoito

Suomen Ekonomien tasa-arvotutkimus tehtiin syksyllä 2018. 

Työradiossa ruoditaan työelämää ja ammattiliittoja

Tänään 13.5. starttaa Suomen Ekonomien tuottama Työradio-podcastsarja. Työradiossa puhutaan reippaalla otteella, mutta hyvässä hengessä työelämästä, työmarkkinajärjestelmästä ja ammattiliitoista viiden jakson verran.


Työradio Potkut vai ei? -jakson kuva

Suomen Ekonomit haluaa herättää keskustelua jäsenistönsä uraan liittyvistä tärkeistä aiheista, kuten esimerkiksi jatkuvasta osaamisen kehittämisestä ja työelämän tasa-arvosta. 

Lisäksi nostetaan kissa pöydälle ja puhutaan rohkeasti niistäkin asioista, jotka ovat etujärjestölle haastavia ja mahdollisesti myös syy siihen, ettei liittoon haluta kuulua. Yhdessä jaksossa esimerkiksi ruoditaan sitä, onko ammattiliitoista tullut yhteiskunnallisen kehityksen jarru sen sijaan, että ne olisivat aktiivisesti kehittämässä työelämää nopean ja väistämättömän työelämämurroksen keskellä. 


Keskustelut juontaa Ekonomien yhteiskuntasuhdepäällikkö Riikka Mykkänen ja vieraina on suomalaisia vaikuttajia ja työelämän asiantuntijoita. Työradio löytyy Suplasta

Spotifysta ja Applen podcast -sovelluksesta.

Työradion jaksot, ilmestymisaikataulu ja keskustelijat:

ma 13.5.  Jakso 1: Onko ammattiliittojen aika ohi?

Juho Romakkaniemi, Keskuskauppakamari ja Riku Salokannel, Suomen Ekonomit.

ma 20.5. Jakso 2: Tasa-arvo ei etene lässyttämällä

Annica Moore, Mothers in Business ja Kosti Hyyppä, Suomen Ekonomit.Haastattelussa Kaisa Lipponen, Neste.

ma 27.5. Jakso 3: Ay-liike on ei-liike

Ann Selin, Palvelualojen ammattiliitto PAM ja Riku Salokannel, Suomen Ekonomit.
Haastattelussa Jyri Häkämies, EK.

ma 3.6.  Jakso 4: Ekonomi on kuollut – eläköön ekonomi!

Opiskelija Ulla Vilkuna, Aalto-yliopisto sekä Suvi Eriksson ja Arja Parpala, Suomen Ekonomit.
Haastattelussa Piritta Jokelainen, Yhteiskunta-alan korkeakoulutetut.

ma 10.6.  Jakso 5: Irtisanominen on helppoa ja halpaa

EK:n entinen työmarkkinajohtaja Lasse Laatunen ja Riku Salokannel, Suomen Ekonomit.
Haastattelussa Janne Makkula, Suomen Yrittäjät ja Kristiina Markelin, Handelsbanken.

Ammattiliitot: Liian harva uskaltaa puuttua kokemaansa seksuaaliseen häirintään

Useampi kuin joka kymmenes kyselyyn vastanneista oli kokenut työssään seksuaalista häirintää. Naisista häirintää on kokenut 18 prosenttia, miehistä 7 prosenttia. Heistä vain alle puolet on uskaltanut ryhtyä toimenpiteisiin. Tämä käy ilmi kymmenen asiantuntijoita ja esimiehiä edustavan akavalaisen liiton toteuttamasta seksuaalista häirintää koskevasta kyselystä.


Harva ryhtyy toimenpiteisiin koettuaan seksuaalista häirintää. Jopa 54 prosenttia häirintää kokeneista vastaajista ei ollut ryhtynyt mihinkään toimenpiteisiin häirinnän takia. Lisäksi 24 prosenttia ei tiennyt, kenen puoleen voi kääntyä, mikäli kohtaa seksuaalista häirintää.

– Selvästi koetaan, ettei häirintää kannata ottaa puheeksi. Seksuaalisen häirinnän ehkäisemisessä ja siihen puuttumisessa keskeisin vastuu onkin työpaikkatasolla. Työpaikoilla pitää ottaa ehdoton nollatoleranssi seksuaaliseen häirintään ja rakentaa selkeät toimintatavat häirintätilanteiden käsittelyyn, sanoo liittojen tutkimusyhteistyötä koordinoinut erityisasiantuntija Piritta Jokelainen Yhteiskunta-alan korkeakoulutetuista.

Sukupuoli, ikä ja työntekijän asemataso ovat yhteydessä seksuaalisen häirinnän kokemuksiin. Häirintäkokemukset ovat naisilla miehiä yleisempiä ja alle 40-vuotiailla yleisempiä kuin vanhemmissa ikäryhmissä. Johtajissa on suhteellisesti vähemmän seksuaalista häirintää kokeneita kuin alemmilla asematasoilla.

– Naisissa on suhteellisesti miehiä enemmän seksuaalista häirintää kokeneita kaikissa ikäryhmissä ja kaikilla asematasoilla. Sukupuoli näyttää olevan yhteydessä myös siihen, kuinka häirintään koetaan voitavan puuttua. Naisista pienempi osuus kuin miehistä koki voivansa puuttua seksuaalisen häirintään ilman pelkoa, kertoo tutkija Joonas Miettinen.

Tutkimuksen tulokset auttavat ammattiliittoja vaikuttamaan häirinnästä vapaan työelämän kehittämistä ja häirintätapauksiin puuttumista.

– Vastaajat toivoivat ammattiliitoilta aktiivista tiedottamista ja koulutusta seksuaalisen häirinnän tunnistamisesta, ehkäisemisestä ja häirintään puuttumisesta. Kyselyn toteuttaneet akavalaiset liitot panostavatkin tänä vuonna henkilöstön edustajien koulutuksessa seksuaaliseen häirintään liittyvien ilmiöiden ja toimintatapojen käsittelyyn, kertoo Jokelainen.

Kyselyn toteuttivat akavalaiset ammattiliitot Agronomiliitto, Akavan Erityisalat, DIFF – Ingenjörerna i Finland, Insinööriliitto, Luonnon-, ympäristö- ja metsätieteilijöiden liitto Loimu, Suomen Ekonomit, Tekniikan akateemiset TEK, Tradenomiliitto TRAL, Yhteiskunta-alan korkeakoulutetut ja Yksityisalojen Esimiehet ja Asiantuntijat YTY. Kysely toteutettiin syyskuussa 2018. Vastaajia oli yhteensä 8106, joista työvoimaan kuuluvia oli 7556. Kyselyn analyysin toteutti tutkija, YTM Joonas Miettinen.

Lisätietoja:

Asiamies, työmarkkina- ja yhteiskuntapolitiikka Kosti Hyyppä (Suomen Ekonomit) puh. 050 3516177
Erityisasiantuntija Piritta Jokelainen (Yhteiskunta-alan korkeakoulutetut), puh. 050 3208969
Tutkija Joonas Miettinen, puh. 044 515 3511

Lue koko raportti