Työelämässä olevilta vaaditaan asennemuutoksia, jotta suomalainen työelämä pysyy kilpailukykyisenä ja täyttää kulttuurisen yhdenvertaisuuden vaatimukset. Suomen Ekonomit on mukana somevaikuttajavetoisessa kampanjassa.
Kuvassa vasemmalta oikealla: kolme Muutostöissä-kampanjaan osallistuvaa vaikuttajaa Jasmin Ngo, Aishah Muhammed ja Dave Cad.
Syyskuun 5. päivä alkavan Muutostöissä-kampanjan tavoitteena on avata silmät kulttuurisesti moninaisen työelämän mahdollisuuksille sekä sen esteille: tietämättömyydelle, ehdollistumille ja uskomuksille.
Muutostöissä-yhteiskunnallisessa viestintäkampanjassa keskustelun herättäjinä toimii 20 erilaisista kulttuurisista taustoista tulevaa, Suomessa asuvaa somevaikuttajaa. Kampanjan rahoituksesta vastaa ja viestinnällisenä tukena toimii yli 20 organisaation joukko kaupunkeja, oppilaitoksia, kansalaisjärjestöjä sekä merkittäviä työ- ja elinkeinoelämän toimijoita.
Miksi Suomen Ekonomit on mukana kampanjassa?
Vaikutamme kestävän työelämän ja talouskasvun puolesta. Ne ovat tärkeitä sekä inhimillisesti yksilöiden kannalta että Suomen talouden ja hyvinvoinnin kannalta.
Suomalaisten työikäisten määrä vähenee. Tarvitsemme työperäistä maahanmuuttoa huolehtimaan verokertymästä, jotta julkinen sektori ei näivety.
Miten kulttuurinen moninaisuus näkyy Ekonomien arjessa?
60 000 kauppatieteilijän yhteisömme on kulttuurisesti moninainen. Palvelumme ovat käytettävissä suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi.
Koulutamme henkilöstöämme ja luottamushenkilöitämme inklusiivisuusasioissa.
Teemme yhteistyötä IWWOF:n ja Inklusiivin kanssa.
Mitä konkreettista teemme monikulttuurisesti moninaisen työelämän puolesta?
Tuotamme tutkimustietoa, viestimme ja vaikutamme esimerkiksi mediaan ja päättäjiin.
Koostimme yhteistyössä TEKin kanssa pamfletin, jossa annoimme äänen neljälletoista Suomessa työskentelevälle maahanmuuttajalle. Pamfletti jaetaan kaikille kansanedustajille.
Järjestämme englanninkielisiä työelämäkursseja, joilla autetaan kansainvälisiä kauppatieteiden opiskelijoita löytämään työn Suomesta.
Muutostöissä-kampanjassa vaikuttajat edustavat laajasti erilaisia näkökulmia: työnhakijan, työntekijän ja työnantajan.
Heidän esiin nostamiaan teemoja ovat kulttuurien lukutaito modernina työelämätaitona, erilaiset kulttuuriset todellisuudet suomalaisessa työelämässä sekä arki maahanmuuttajataustaisena työnhakijana, työnantajana ja yrittäjänä.
Kampanjasisällöt julkaistaan somekanavissa syyskuun aikana ja löydät ne aihetunnisteella #muutostoissa.
Kampanjassa mukana ovat seuraavat vaikuttajat:
Mixed Finns
Almost Finns
Hidasta elämää
Tiedenaiset
Diana Rantamäki
Jasmin Hamid
Jasmin Ngo
Miisa Nuorgam
Khaled Aziz
Rodanny Mua
Aishah Muhammed
Jasmin ja Tuomas Timisjärvi
Jenny Belitz-Henriksson
Inari Fernandéz
Laura Roca
Dave Cad
Josh Western
Tuomo Kasanen
Kampanjan suunnittelija ja koordinoija on yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen ja arvopohjaisiin yhteistöihin erikoistunut vaikuttajamarkkinointitoimisto PING Helsinki. Yhteiskunnallisen vaikuttamisen konsulttina kampanjassa toimi Wanda Holopainen Ataá Agencystä.
Uuden oppiminen on olennainen osa työelämää ja näkyy usein myös palkassa. Osaamisen kehittäminen pitää pinnalla niin sinut itsesi kuin suomalaisen yhteiskunnan. Katso, millaisia inspiroivia työkaluja oman osaamisesi kehittämiseen saat Ekonomien jäsenenä.
Uuden oppiminen ei pääty siihen, kun on suorittanut tutkinnon ja saa paperit käteensä. Ammatillista osaamista täytyy pitää jatkuvasti ajan tasalla. Uusien kykyjen ja taitojen hankkiminen on tärkeää, kun työelämä muuttuu ja kehittyy.
Uusien asioiden oppiminen on tärkeää myös henkiselle hyvinvoinnille ja motivaatiolle.
Mitä Nata Salmela, Merja Mähkä ja Sami Sykkö ajattelevat osaamisen kehittämisestä? Sen kuulet Ei oppi ojaan kaada -kampanjan aikana, kun vaikuttajat jakavat kokemuksiaan työuran aikaisesta oppimisesta ja opiskelusta. Seuraa kampanjaa Instagramissa aihetunnisteella #eioppiojaankaada, ja innostu osaamisen kehittämisestä!
Entäpä miten voit kehittää omaa osaamistasi Ekonomien jäsenenä? Oppimisen voi jakaa kolmeen kategoriaan: oma oppiminen, muilta oppiminen ja kouluttautuminen. Tarjoamme sinulle niitä kaikkia.
Ekonomien uravalmennuksen ja verkkokurssin avulla Tanttu hahmotti omaa osaamistaan ja toiveitaan uudella tavalla. ”Halusin rakentaa osaamiseni päälle ammatin, jossa pystyn tukemaan mielen hyvinvointia.”
Teksti: Tiina Komi Kuva: Vesa Laitinen
Myyntitehtävissä toiminut Heidi Tanttu oli jo pidempään toivonut voivansa opiskella uutta ja tehdä työtä ihmisten hyvinvoinnin eteen.
Nuorena Tanttu harkitsi psykologiksi opiskelemista, mutta valitsi kuitenkin ekonomin uran. Kansainvälinen markkinointi kiinnosti häntä, ja hän työskenteli useita vuosia ulkomailla. Sittemmin hän suoritti coachin tutkinnon ja työskenteli muutaman kuukauden työnhakuvalmentajana.
Pohtiessaan osaamistaan ja toiveitaan Tanttu käytti apuna kirjallisuutta ja erilaisia harjoituksia sekä Ekonomien uravalmennusta, jota oli hyödyntänyt jo opiskeluaikanakin. Oman osaamisen palapelin voi rakentaa monella tavalla, kun saa apua palasten tunnistamiseen ja uudelleen järjestämiseen. Jos pähkäilee asioita vain itsekseen, ei näe kaikkia mahdollisuuksiaan objektiivisesti.
Koska hyvinvointi on Tantulle tärkeä arvo, hän päätti opiskella sairaanhoitajaksi, ja valitsi opiskeluaikanaan kaikki mahdolliset mielenterveystyöhön ja psykiatriaan liittyvät kurssit. Hän opiskeli myös lean-johtamista.
Ei uran vaihtaja vaan uran täydentäjä
Heidi Tanttu ei pidä itseään uran vaihtajana vaan uran täydentäjänä.
Samalla, kun hän opiskeli ammattikorkeakoulussa sairaanhoitajaksi, hän suoritti Oulun yliopistossa digiterveyspalveluihin keskittyvän terveysalan täydennyskoulutuksen.
Jo ennen sitä hän ”ujuttautui” kaikille avoimiin tervesalan ammattitapahtumiin ja osallistui soteuudistukseen ja tekoälyyn liittyviin työpajoihin.
”Oli superkiinnostavaa päästä pohtimaan palvelumuotoiluun liittyviä asioita yhdessä lääkäreiden ja elinkeinoalan ihmisten kanssa”, Tanttu sanoo.
Tanttu pohti, mitä sellaista ekonomin tietoa ja taitoa hänellä oli, joka olisi siirrettävissä toiselle alalle. Hän osallistui Ekonomien Tunnista ja sanoita osaamisesi -verkkokurssille, josta oli paljon apua asiassa.
Tanttu halusi työhön, jossa voi käyttää psykologistyyppistä osaamistaan ja ihmistaitojaan.
Jo hakiessaan opiskelemaan sairaanhoitajaksi Tanttu tiesi haluavansa työskennellä terveysalalla tehtävissä, joissa voi hyödyntää myös kaupallisen alan osaamistaan ja valmentajan taitojaan sekä kehittää digiterveyspalveluja.
”Halusin rakentaa osaamiseni päälle ammatin, jossa pystyn tukemaan mielen hyvinvointia.”
”Ekonomien uravalmentaja sparrasi minua ja auttoi ideoimaan, mihin terveysalan yrityksiin voisin osaamistani tarjota. Hän kommentoi työhakemustani hyvillä kysymyksillä kiinnittämällä huomiota esimerkiksi siihen, miten voisin ilmaista motivaationi aiempaa syvemmin.”
Kaupallinen osaaminen on tervetullutta terveysalalle
Nykyisin Heidi Tanttu työskentelee Pihlajalinnan Etälääketieteen yksikössä, mielen hyvinvoinnin palveluiden palvelupäällikkönä. Työ vastaa hänen toiveitaan.
Tantun työ sisältää palvelukehityksen ja -tuotannon sekä myynnin ohella myös etävastaanoton pitämistä lyhytterapia-asiakkaille sekä adhd-kartoituksia. Tanttu on iloinen siitä, että pääsee hyödyntämään ekonomina hankkimaansa ymmärrystä asiakkaiden tarpeista ja kykyään etsiä niihin sopivia ratkaisuja.
Hän oli yrittänyt jo aiemmin päästä sisään terveysalalle, mutta se ei onnistunut ilman alan tutkintoa. Nyt hän ajattelee, että se oli hyvä.
”Olisin luultavasti tehnyt vääriä ehdotuksia ja päätöksiä. Ilman substanssiosaamista en olisi kyennyt suunnittelemaan, toteuttamaan ja myymään terveyspalveluja.”
Kaikki uraan liittyvät toiveet eivät välttämättä yhdisty heti ensimmäisessä työpaikassa.
Tantun kaupallinen osaaminen on otettu ilolla vastaan. Hän on tuonut terveysalalle uusia toimintatapoja ja saanut kiitosta etenkin itseohjautuvuudestaan, joka on kaupallisella alalla tuttua mutta terveysalalla vieraampaa.
Heidi Tantusta on upeaa, miten monenlaisia tutkintoja ja työtehtäviä yhteen työuraan voi mahtua, kun on avoin uusille asioille.
”Kaikki uraan liittyvät toiveet eivät välttämättä yhdisty heti ensimmäisessä työpaikassa. Myös omat arvot voivat muuttua vuosien varrella.”
Seuraava Tunnista ja sanoita osaamisesi -verkkovalmennus alkaa 27.9.2022! Jos ajankohta ei sovi kalenteriisi, löydät samat sisällöt myös itseopiskelupakettina eLoungesta.
Teknologiateollisuus pyrkii palkkaamaan tämän vuosikymmenen aikana tuhansia uusia korkeakoulutettuja osaajia joka vuosi. Toisin kuin usein ajatellaan, toimiala työllistää tekniikan ammattilaisten lisäksi myös runsaasti kauppatieteilijöitä. Ira Silvendoin ja Santeri Kangas ottivat haasteen vastaan, ja luovat nyt mielekästä uraa teknologiateollisuudessa.
Kun kännykkä soi yllättäen kesken luennon Turun kauppakorkeakoulussa vuonna 2017, Santeri Kangas päätti vastata. Hän oli laittanut kesätyöhakemuksia sinne tänne, ja nyt häntä pyydettiin haastatteluun Outotecille.
”Kun puhelu oli loppu, minun piti googlata, mitä Outotec tekee”, Kangas hymyilee.
Hänelle tarjottiin harjoittelupaikkaa varaosatiimissä. Haastattelussa hahmottui, että työ on hyvä sisäänajo- ja näköalapaikka koko yrityksen toimintaan.
Toisen kesätyörupeaman jälkeen hänelle tarjottiin paikkaa yrityksessä. Tällä hetkellä hän työskentelee Senior Deployment Managerina, ja yritys on nykyisin nimeltään Metso Outotec.
”Toimin käytännössä tuotelinjan ja markkina-alueen välissä. Jos meille tulee kehityshankkeita, systeemimuutoksia, prosessikehitystä tai liiketoiminnallisia ongelmia, niin fiksaan asioita projektimuodossa, tai jos tiettyyn tilanteeseen tarvitaan tukea, selvitän, mitä sille voisi tehdä”, hän kuvailee.
”Olin työhaastattelussa insinöörien kanssa ainoana kauppisopiskelijana, eli erotuin kyllä”
Teknologiateollisuus ry:n mukaan toimiala tulee tarvitsemaan tämän vuosikymmenen aikana noin 13 300 uutta osaajaa joka vuosi. Heistä korkeakoulutettuja tulee olemaan noin 60 prosenttia.
Osaamispulssi.fi -sivusto kerää päivittyvää tietopankkia teknologiateollisuuden tarvitsemasta osaamisesta. Parhaillaan ala hakee osaamista esimerkiksi liiketoiminnan kehittämisessä, muutosjohtamisessa, tuotehallinnassa, myynnissä, kiertotalousosaamisessa sekä ihmisten johtamisessa.
Turun kauppakorkeassa opiskellut Ira Silvendoin haki kesätyöpaikkaa vuonna 2017 Valmet Automotivelta. Hän tiesi yrityksen pintapuolisesti, koska se on hänen kotiseutunsa suurimpia työllistäjiä.
”Olin työhaastattelussa insinöörien kanssa ainoana kauppisopiskelijana, eli erotuin kyllä – kuten ehkä myös sillä, että olin kova puhumaan käsilläni. Satuin kysymään, tarvitsisitteko työvoimaa HR-puolelle”, Ira Silvendoin muistaa.
Silvendoin opiskeli markkinointia, mutta opintojen aikana hänelle tuli tunne, ettei haluakaan työkseen edistää jonkun sellaisen tuotteen myyntiä, jota kukaan ei tässä maailmassa tarvitse.
”Ehkä se oli naiivi ajatus, ja vielä kovin kapea käsitys markkinoinnista. Etsin silloin omaa paikkaani yhtäältä kovan kapitalismin, ja toisaalta humaanien, pehmeämpien arvojen välillä. Sitten keksin, että vastaus voisi olla HR: Sen ytimessä ovat ihmiset, jotka lopulta tekevät yrityksen tuloksen. Opiskelijana en vielä alasta paljon tiennyt, mutta halusin kuitenkin kokeilla”, hän muistaa.
Loppu onkin historiaa, koska henkilöstöhallinto teknologiateollisuudessa tarjosi hänelle juuri sopivan kehittymispaikan. Tällä hetkellä hän toimii Valmet Automotivella henkilöstöjohtajana.
“Jos kysytään, oliko teknologiateollisuus mielessäni jo opiskeluaikoina, niin ei ollut. Alaa leimaa käsitys, että täytyy varmaan rakastaa tekniikkaa, jotta voisi viihtyä siellä.”
”Jos kysytään, oliko teknologiateollisuus mielessäni jo opiskeluaikoina, niin ei ollut. Alaa leimaa käsitys, että täytyy varmaan rakastaa tekniikkaa, jotta voisi viihtyä siellä. Hirveää sanoa, mutta minua ei kyllä juuri tekniikka kiinnosta”, hän sanoo.
Kaikenlaisia tutkintoja ja taustoja tarvitaan
Vesi ja öljy, vai miten se nyt menikään, kun kuvaillaan ekonomien ja insinöörien yhteiseloa. mielikuva ei voisi olla kauempana totuudesta, Metso Outotecin Kangas sanoo.
”Käytännön työssä ei juuri huomaa, mikä kenenkin tutkinto on. Voi käydä niin, että kun ajattelee, että hän on KTM, niin hän onkin DI, ja toisinpäin. Jos et tule toimeen insinöörin kanssa, niin sitten et tule ylipäätään ihmisten kanssa toimeen”, hän sanoo.
Työssä tarvitaan kaikenlaisia taustoja, kulttuureja ja kokemuksia parempaa lopputulosta varten.
Kangas on huomannut, että työssä tarvitaan kaikenlaisia taustoja, kulttuureja ja kokemuksia parempaa lopputulosta varten. Hän kokee, että omista opinnoistaan hänellä on ollut työelämässä eniten hyötyä lukuisista ryhmätöistä, koska yhteistyö on hänen töissään keskeistä. Vaihto-opiskelijoiden kanssa hän oppi, miten muiden kulttuurien kanssa toimitaan hyvin yhteen.
Lisäksi Kangas mainitsee erikseen tietojärjestelmätieteet ja tulevaisuudentutkimuksen: Tietojärjestelmien kokonaisuuksien ja osien yhteyksien ymmärtäminen on ollut hyödyllistä. Tulevaisuudentutkimus taas antoi näköalaa moniin mahdollisiin tulevaisuuksiin.
”Olen huomannut, että olen hyvä asioiden havainnollistamisessa, on se sitten asia, ongelma tai laajempi kokonaisuus. Pystyn pilkkomaan asiakokonaisuuden pienempiin palasiin ja löytämään sieltä sen ydinsanoman, joka pitää viestiä monille ihmisille. Onko se sitten kaupallista osaamista, insinööriosaamista, vai mitä?”, hän miettii
Maanläheinen kulttuuri teki vaikutuksen
Valmet Automotiven yrityskulttuuri yllätti positiivisesti Silvendoinin, vaikka se silloin vielä kumpusikin leimallisesti miesinsinöörin ajattelumaailmasta.
Korkeakouluilla on kehittämisen paikka siinä, miten opiskelijoille esitellään muitakin toimialoja, kuin omalle alalle perinteisiä.
”Huomasin, että yrityskulttuuri oli tosi maanläheinen. Se sopi itselle. Jos tänne olisi tullut puku päällä ja salkku kourassa, niin se ei ehkä olisi oikein istunut tähän maailmaan”, hän miettii.
Sekä Silvendoin että Kangas ovat samaa mieltä sen suhteen, että korkeakouluilla on kehittämisen paikka siinä, miten opiskelijoille esitellään muitakin toimialoja, kuin omalle alalle perinteisiä. Myös teknologiateollisuudella on ekonomeille paljon annettavaa.
”Tiedolla johtaminen on uusi musta meille ja monelle muulle yritykselle, siksi data-analysointi liikkeenjohdolle on keskeistä. Toimitusketju on meille elinehto, ja sen johtamiseen voi opinnoissa erikoistua. Klassisesti meillä on paljon ekonomeja töissä talousosastolla, kuten myös HR:ssä, asiakasprojekteissa ja asiakasrajapinnassa. Yritys elää projekteista, enkä näe estettä, etteikö ekonomi voisi kasvaa esimerkiksi projektipäällikkötehtäviin”, Silvendoin miettii.
Hänen mielestään kauppatieteellisen koulutuksen ehkä tärkein anti on, että ihmisellä on liiketaloudellinen ajattelumaailma ja kyky ajatella laajasti.
”Meillä on tänä päivänä monia kymmeniä ekonomeja töissä”, Silvendoin sanoo.
Teksti: Mari Schildt Santeri Kankaan kuva: Vesa Laitinen
Vahvaa ekonomiosaamista tarvitaan teknologiateollisuudessa
Teknologiateollisuus ry:n Osaamispulssi-projektissa selvisi, että alalla on teknologian syväosaamisen lisäksi pulaa ekonomien vahvoista osaamisalueista, kuten johtaminen, kiertotalous, liiketoiminnan muutostilanteet ja asiakaslähtöisyys.
Suomen Ekonomit tarttui asiaan, ja on nyt Tekniikan Akateemiset TEKin ja Insinööriliiton lisäksi mukana etsimässä ratkaisuja teknologia-alan yritysten osaaja- ja osaamispulaan.
Yhteistyön yksi muoto tänä syksynä on Ekonomien jäsenten mahdollisuus testata Teknologiateollisuuden Futureproof-sovellusta. Sovelluksen avulla uramahdollisuuksien hahmottamiseen tulee uusi pelillinen tapa.
”Ekonomien osaamiselle on selkeää tilausta. Jäsentemme etu on, että tuemme heidän työllistymistään teknologiateollisuuden tehtäviin ja toisaalta myös teemme näkyväksi ekonomiosaamisen merkityksen teknologiayrityksille” summaa Suvi Eriksson, Ekonomien urapalveluiden johtaja.
Löytyisikö teknologiateollisuudesta sinun paikkasi? Testaa uutta sovellusta
Tule testaamaan Futureproof-sovellusta ja voit voittaa 100 euron SuperLahjakortin! Ilmoittaudu testiryhmään viimeistään tiistaina 20.9.2022.
Futureproof on mobiilisovellus, joka tarjoaa sinulle helpon tavan hahmottaa nykyosaamistasi ja peilata sitä teknologia-alan työpaikoissa tarvittavaan osaamiseen.
Uralevottomuus iskee usein 5–7 vuoden hujakoilla. Oppiminen on avain motivaation säilyttämiseen. Kun tunnistat paikkasi oppimiskäyrällä, ymmärrät itseäsi paremmin.
Ihminen on oppiva olento, luontaisesti utelias ja kehityshakuinen. Oivaltamisen ilo ja keksimisen riemu on vienyt ihmiskunnan savannilta digimaailmaan.
Ennemmin tai myöhemmin iskee levottomuus ja alamme kaipaamaan uusia tuulia asiassa kuin asiassa. Tämä johtaa meidät pohtimaan, miten asioita, tehtäviä tai toimintoja voisi tehdä paremmin, tehokkaammin, nopeammin.
Jatkuva kehitys ja kasvu on siis motivaation kannalta avainasemassa. Hyvä esimerkki tästä on oppimiskäyrä, learning curve. Saksalainen psykologi Hermann Ebbinghaus tutki oppimisen psykologiaa ja kuvaili oppimiskäyrän jo 1800-luvulla.
Paljon puhutaan jyrkästä oppimiskäyrästä, mutta miltä näyttää “normaali” sellainen? Noh, oppimiskäyrä ei koskaan ole tasainen. Etenemistä höystää sekä kehityspyrähdykset että taantumat.
Vuosien saatossa monia urapohdiskelijoita valmentaneena kiteyttäisin oppimiskäyrän neljään vaiheeseen:
Käyrän alkuvaiheessa jokainen on väistämättä untuvikko. Keräämme tietoa ja kokoamme palapeliä. Motivaation tunne saa jatkuvaa buustia siitä, kun palapelin kuva avautuu pala palalta.
Oppimiskäyrän toisessa vaiheessa oppiminen jatkuu, mutta hitaammalla tahdilla. Asioiden haltuun ottamisen myötä pätevyyden tunne lisääntyy ja varmuus kasvaa. Tämä vaihe on yleensä meille kaikesta sitoutunein ja tuottavin, koemme merkityksellisyyttä ja motivaatio kukoistaa.
Vähitellen käyrä saavuttaa tasanteen ja siirrymme taituruusvaiheeseen. Palaset ovat loksahtaneet kohdalleen. Olemme täysin mukavuusalueellamme, ammattitaitoisia ja asiantuntevia. Tässä kohtaa toimimme luontevasti myös perehdyttäjän tai mentorin roolissa.
Hitaasti mutta varmasti vieras nimeltään Tylsistyminen alkaa kuitenkin kolkuttamaan ovea. Harvemmin kohdalle osu enää uusia haasteita, jotka toisivat virtaa. Motivaatio on tipotiessään ja saatamme löytää itseämme netissä (työpaikkoja?) surffaillen ja somea selaten.
Neljän vaiheen kesto on hyvin yksilöllistä
Se riippuu henkilökohtaisista ominaisuuksista ja kokemuksista, tehtävän vaativuudesta sekä oppimisympäristöstä. Ja motivaatiosta!
Olet ehkä kuullut seitsemän vuoden kutinasta (the seven-year itch)? Uskomus, jonka mukaan parisuhteen uskotaan heikkenevän seitsemän vuoden kieppeillä, ja joka sanotaan pätevän myös työsuhteeseen.
Uravalmentajan työssäni olen saanut todeta, että myytissä on perää. Uralevottomuus iskee usein 5-7 vuoden hujakoilla, jolloin motivaatio on laskenut ja niitä uusia tuulia kaivataan.
Kuulostaako kenties tutulta? Missä kohtaa omaa oppimiskäyrääsi olet tällä hetkellä? Oletko jämähtänyt mukavuusalueelle?
Olisiko aika ottaa aktiivisempi ote ammatillisesta kehityksestäsi?
Kannustan huolehtimaan omasta oppimiskäyrästäsi proaktiivisesti, eikä vasta sitten kun turhautuminen iskee. Henkilökohtainen kasvu ja itsensä kehittäminen on paitsi tärkeä osa modernia työelämää myös avaintekijä motivaation sekä merkityksellisyyden ylläpitämiseksi.
Mielenkiintoista on mielestäni se, että suomalaiset vaihtavat työpaikkaa keskimäärin kymmenen vuoden välein, kun taas muualla maailmassa, Ruotsista lähtien, vaihtotahti on puolet nopeampi. Tämän sanottuani haluan vielä korostaa, että oppimiskäyrän tasanteelta ei tarvitse aina ponnistaa uuteen työpaikkaan. Kutkuttavia haasteita ja oppimisen riemua voi yhtä hyvin löytyä siirtymällä toiseen rooliin nykyorganisaatiossa, opinnoista tai vaikkapa harrastuksesta.
Ekonomien uravalmentajalta saatu tuki ja oivaltavat kysymykset saivat kuusikymppisen Gina Lindin arvostamaan omaa osaamistaan. ”Ymmärsin oman arvoni aivan eri näkykulmasta ja sain enemmän kuin uskalsin toivoa.”
Gina Lind on tehnyt pitkän uransa taloushallinnon tehtävissä perheyrityksissä, ja arvostanut aina sitä laajaa ymmärrystä ja tehtävien kirjoa, jota pienemmät yritykset ovat tarjonneet. Työura katkesi hetkeksi ja lähti uudelle uomalleen, kun Lind jäi viisi vuotta sitten työttömäksi. ”Silloin pohja lähti hetkeksi elämältäni. Onneksi löysin ystäväni kautta työn, ja vaikka se ei koulutustani vastannutkaan, olin hyvin kiitollinen.”
Kun työnantajalle selvisi Lindin koulutus ja työkokemus, hänen työtehtävänsä myös laajenivat. Hän otti yhteyttä Ekonomien palkkaneuvontaan, kun palkka ei vastannut enää omia työtehtäviä. Palkkaneuvonnasta vinkattiin myös mahdollisuudesta ottaa yhteyttä Ekonomien uravalmennukseen. Uravalmentaja auttoi Lindiä ymmärtämään sekä oman että koulutuksensa arvon.
”Valmennus avasi silmäni sille, että asiat, joita pidin itsestäänselvyyksinä olivatkin arvokkaita kuten, mitä osaan, miten hoidan työni ja motivaationi työntekoon. Ymmärsin oman arvoni uudella tavalla. Minullahan on kokemusta, koulutusta ja innostusta sekä halua oppia uutta.”
Ymmärrys alasta on tärkeää
Lind kehuu Ekonomien uravalmentajia heidän laajasta näkemyksestään ja ymmärryksestään ekonomien alaa kohtaan. ”Uravalmentaja näki sen mitä en itse omassa työhuoneessani nähnyt, kun minulla ei ollut mitään mihin verrata osaamistani. Uravalmennuksen myötä ymmärrykseni omasta osaamisestani vahvistui.”
Lind kertoo, että kun on saanut työssään kiitosta tekemistään tilinpäätöksistä, on tiennyt oman työnsä laadun, mutta ei työnsä tärkeyttä. ”Ei ollutkaan itsestäänselvyys, että kaikki osaavat tehdä tämän työn.”
Kun Lind sai uskon itseensä palautettua, hän oli myös entistä motivoituneempi tekemään työnsä vielä paremmin. ”Jos joku asia on hyvin, niin se voi aina olla vielä paremmin”.
Mitä minä haluan?
Pian palaset alkoivat loksahdella kohdilleen. ”Mitä jos loisit itsellesi ideaalityönkuvan”, pyysi Lindin työnantaja. ”Ja niinhän minä sitten tein. Kun minulla oli Ekonomien uravalmennuksen myötä tuki, niin minulla oli vahvuus ja selkeys laittaa raamit oman työnkuvan ympärille.”, Lind kertoo.
Lind arvosti sitä, että uravalmentaja ei sanonut mitä pitäisi tehdä, vaan osasi kysyä juuri oikeat kysymykset. ”Keskusteluista uravalmentajan kanssa oivalsin, että minun on selvitettävä, mitä todella haluan ja tarvitsen. Mitä minun pitää tehdä, jotta saan muut kuuntelemaan, mitä minulla on sanottavana.”
Kun Lind selvitti itselleen, mitä todella haluaa ja ymmärsi oman arvonsa, myös työnantaja huomasi tämän. Hän esitti toiveensa työnkuvasta työnantajalleen ja sai myös arvoisensa tehtävän ja palkankorotuksen. Hänen kokee, että hänen osaamistaan arvostetaan nyt aivan eri tavalla.
Lind jopa myöntää, että hän otti innoissaan ja motivoituneena vastaan vähän turhankin ison pestin. ”Johtoryhmätyöskentelyni jäi lyhyeksi, sillä huomasin pian oman työni laadun kärsivän, jos jatkaisin.”
Tässä piilee tärkeä opetus siitä, että on osattava sanoa tarvittaessa myös ei. ”On hyvä tietää, mitä itse haluaa ja olla rehellinen itselleen. Ei tavoitella jotain muiden takia, vaan omasta aidosta halusta.”
Kokemustani arvostetaan
Uravalmennus voi avata ovia ja ikkunoita vielä työuran loppupuolellakin. Kuusikymppinen Lind ei ole itse kohdannut ikärasismia. ”Meissä jo pidempään uraa tehneillä on valtavasti potentiaalia, jos niin vain haluamme. Koen, ettei minua pidetä työelämässä vanhana, vaan omaa kokemustani ja tapaa tehdä töitä arvostetaan. Olemme kaikki ainutlaatuisia ja meillä jokaisella on omat kykymme ja vahvuutemme.”
Uravalmennusta Lind kertoo suosittelevansa koko sydämestään. Suurin anti oli mahdollisuus keskustella ihmisen kanssa, jolla on näkemystä mahdollisuuksista. ”Uravalmennus on kuin menisi aavalle merelle. Saa paljon laajemman näkymän siitä, mitä kaikkea ura voi pitää sisällään.”
Kasvava määrä jäseniämme toivoo löytävänsä helposti jonkun, jolta kysyä, jonka kanssa keskustella yhteisestä kiinnostavasta teemasta ja jonka kanssa sparrata ajatuksia ja ratkaista työhön liittyviä ongelmia. Jonkun, joka voi auttaa, ja jota voit itse vastavuoroisesti auttaa. Se joku voi olla vertaismentori.
Tätä kirjoittaessa on jopa vaikea löytää julkista keskustelua, joka ei jollain lailla liittyisi vastuullisuuteen. Suuret sosiaalisen vastuun kysymykset ovat ratkaistavinamme Ukrainassa käynnissä olevan sodan vuoksi. Toisaalta taas välttämättömien ilmastotekojen paine kasvaa koko ajan.
Miten nämä liittyvät mentorointiin? No siten, että tänä keväänä Suomen Ekonomit kokeilee vastuullisuusteemaista mentorointia yhdessä kahden muun liiton kanssa.
Mentorointihan on yksi loistavimmista tavoista oppia. Minullakin on ollut ilo toimia mentorina, ja minulla on ollut parikin loistavaa mentoria. Tänään viimeksi lupauduin uudelle yhteiselle oppimismatkalle.
Monelle mentorointisuhde tarkoittaa sitä tutuinta asetelmaa, jossa toinen on kokeneempi (mentori) ja toinen kokemattomampi (aktori). Usein mentorointisuhde on melko pitkä, vähintään puoli vuotta, ehkä vuosikin.
Tällaisen mestari-kisälli-tyyppisen, pidemmäksi aikaa sitoutumista edellyttävän mentoroinnin sijaan moni kaipaa työuran eri vaiheissa samanhenkistä, jostakin samasta asiasta kiinnostunutta keskustelukumppania, sparraajaa. Silloin kyse onkin ehkä enemmän vertaismentoroinnista.
Tämän kevään kokeilussa vertaismentorin voi löytää paitsi muista Ekonomien jäsenistä, myös Lakimiesliiton ja Loimun (luonnontieteellisten, ympäristötieteellisten ja metsätieteellisten alojen asiantuntijoiden liitto) jäsenistä. Yhdistävänä teemana on vastuullisuus, sen mahdottoman monissa muodoissaan. Näin haluamme tukea paitsi jäsentemme oppimista, myös verkostoitumista yli tehtävä- ja koulutustaustarajojen.
Matalalla kynnyksellä mukaan ilman pitkää sitoutumista
Vastuullisuuden vertaismentorin kanssa voi yhdessä oppia esimerkiksi vastuullisuuteen liittyvästä raportoinnista, teemaan liittyvästä lainsäädännöstä tai sparrata uutta liiketoimintaideaa. Vertaismentorin kanssa voi myös pohtia ihan uutta urasuuntaa.
Mentorointia ei ole ilman mentoreita, joten kaipaamme apuasi. Nyt sinulla on siis elämäsi tilaisuus oppia vastuullisuuden todella moninaisen sateenvarjon alla muilta samasta teemasta kiinnostuneiden kanssa.
Vastuullisuuden alue on jatkuvassa muutoksessa, joten se on kaikille jatkuvaa oppimista. Vertaismentoriksi mukaan lähtiessäsi et sitoudu pitkään ohjelmaan, vaan olemaan matalalla kynnyksellä saavutettavissa esimerkiksi muutamaan keskusteluun. Halutessasi löydät vaikka useammankin mentorin, eikä kukaan estä jatkamasta sparrailua pidempäänkin.
Kiinnostuksen kohteesi vastuullisuuteen liittyen voi olla juuri niin konkreettinen kuin sinua parhaiten palvelee.
P.S. Järjestämme vertaismentoroinnin myötä vastuullisuuden teemasta myös kolme kiinnostavaa tilaisuutta, joiden sisältö on valmisteltu yhdessä Lakimiesliiton ja Loimun kanssa. Vaikka vertaismentorointi ei juuri nyt sinun pirtaasi sopisikaan, niin teematilaisuudet aukeavat myös kaikille ekonomi- ja KylteriPlus-jäsenillemme. Ilmoittautuminen tilaisuuksiin aukeaa lähiaikoina. Seuraa tapahtumakalenteriamme.
Suomi jää jälkeen koulutustavoitteistaan, eikä tilannetta helpota korkeakoulujen eriytynyt työskentely. Mitä urapalveluiden johtaja Suvi Eriksson ehdottaa ratkaisuksi ja miten ehdotus rahoitettaisiin?
Korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden osuus Suomessa on noussut tavoitteista huolimatta vain vähän ja jää jo alle OECD:n keskiarvon. Verrokkimaissa on kovempi tahti.
Korkeakoulutettujen osuuden muutos vuosina 2008–2018 OECD:n mukaan:
Suomi: 38 prosenttia –> 41 prosenttia. Kasvua 3 prosenttiyksikköä.
OECD:n keskiarvo: 35 prosenttia –> 44 prosenttia. Kasvua 9 prosenttiyksikköä.
Suomen Ekonomien urapalveluiden johtajan Suvi Erikssonin mukaan Suomi ei ole pystynyt pysymään parhaiden maiden vauhdissa. Nuoret ikäluokat jäävät koulutustasossa jälkeen eläköityvistä ja nelikymppisistä, joten kehityksen suunta on Suomen kannalta epäedullinen.
– Pärjätäkseen myös tulevaisuudessa suomalaisen korkeakoulujärjestelmän olisi hyvä vahvistua keskinäisellä yhteistyöllä, Suvi Eriksson sanoo.
Osaamisen päivittäminen, jatkuva oppiminen ja osaajapula toistuvat niin yritysten kuin koulutusalan päättäjienkin puheissa. Erikssonin mielestä olisi korkea aika alkaa pohtia, onko nykyinen järjestelmä rakennettu aidosti tukemaan elinikäistä oppimista. Entä ovatko oppijat ja oppimismahdollisuudet Suomessa riittävästi huomion keskipisteenä oppilaitosten ja organisaatioiden sijaan?
Uusi malli vastaisi tulevaisuuden tarpeisiin
16 vuotta korkeakoulupolitiikan asiantuntijatehtävissä toiminut Eriksson näkee, että korkeakoulujärjestelmää pitäisi muokata vastaamaan paremmin tulevaisuuden tarpeisiin. Muuten haasteiden kanssa käy huonosti.
– Olennaisia asioita ovat työn jakaminen ja konkreettinen yhteistyö – muutenkin kuin juhlapuheissa, Eriksson sanoo.
Tähän asti on toimittu niin, että kun tietyllä alueella on tarvittu tietyn alan osaajia, alueen yliopisto on saanut uuden koulutusvastuun ja aloittanut koulutuksen itsenäisesti.
– Voisiko koulutusvastuita ja päätöksentekovastuuta jakaa vähemmän mutta järjestää opetusta yhteistyössä muuallakin kuin kotikampuksella?
Näin toimimalla
yliopistot ja ammattikorkeakoulut voisivat keskittyä omiin vahvuusalueisiinsa.
reagointi muutoksiin helpottuisi, kun päätöksenteko tietyn alan suhteen olisi keskitetympää.
opiskelijoilla olisi enemmän valinnanvapautta riippumatta oman korkeakoulunsa koulutusvastuista.
päällekkäinen työ saman alan koulutuksen järjestämisen suhteen vähenisi.
Eriksson painottaa, että tällainen malli ei tarkoittaisi pelkkiä etäopintoja. Hänen mielestään etäopetusta ja lähiopiskelua voisi yhdistää entistä enemmän.
– Mikään ei estäisi opiskelemasta pienryhmissä, vaikka opetusta seurattaisiinkin etäyhteyksin.
Näin korkeakoulujärjestelmä 2.0 rahoitettaisiin
Yliopistojen rahoitus perustuu vahvasti siihen, että henkilö on kirjoilla yhdessä yliopistossa ja kun tutkinto tulee täyteen, rahaa siirtyy yliopistolle. Tämä pätee riippumatta siitä, onko opiskelija suorittanut opintoja muissakin yliopistoissa.
Suomen Ekonomien urapalveluiden johtaja Suvi Eriksson ehdottaa uudenlaista mallia korkeakoulujärjestelmän rahoittamiseksi.
Rahaa osallistuneille
Erikssonin mukaan tulevaisuutta olisi malli, jossa rahaa voisi saada useampi taho.
– Entä jos valmistumisen myötä rahaa voisivat saada kaikki ne yliopistot, joiden järjestämisvastuulla olevaan opetukseen opiskelija on osallistunut?
Esimerkiksi: Itä-Suomen yliopistossa opiskellut osallistuu 30-prosenttisesti Aalto-yliopiston järjestämään opetukseen ja 70-prosenttisesti oman yliopistonsa kursseille. Tutkinnon valmistumisesta maksettava raha jaetaan samassa suhteessa yliopistojen kesken.
Kannusteita korkeakouluille
Eriksson muuttaisi rahoitusta suuntaan, jossa yhteistyöstä ja opetuksen innovatiivisemmasta ja avoimemmasta tarjonnasta palkittaisiin.
– Rahoitus olisi oiva instrumentti, jonka avulla korkeakouluja voisi kannustaa tiiviimpään yhteistyöhön, esimerkiksi tarjoamaan omia opintojaan muiden korkeakoulujen opiskelijoille ja tekemään yhteistyötä laajemmin ja jakamaan vastuita, Eriksson sanoo.
Verorahoitteinen malli tehokkaaksi
Eriksson pitää pitkälti verovaroin pyöritettävää korkeakoulutusta Suomen kannalta hyvänä jatkossakin.
– Järjestelmän haasteena on, että se on nollasummapeliä koulutustahojen kesken. Käytännössä järjestelmä ei tue yhteistyömuotoisten tai työnjakoon pohjautuvien ratkaisujen löytämistä, vaan se kannustaa ennemminkin kilpailuun.
Kotimaista yhteistyötä
Erikssonin mukaan nykytilanne rohkaisee hakemaan kumppanuuksia enemmän rajojen ulkopuolelta kuin kotimaisten voimien kesken.
– Kansainvälinen yhteistyö on tietenkin hyvä asia, mutta kaikki merkit viittaavat siihen, että pärjätäkseen tulevaisuudessa suomalaisen korkeakoulujärjestelmän olisi hyvä vahvistua keskinäisellä yhteistyöllä. Avaimet rahoitus- ja toimintamallien muutoksiin ovat omissa käsissämme. Niitä olisi hyvä alkaa kaivaa esiin ennen kuin on liian kiire.
Artikkeli on julkaistu alun perin MustReadin uutiskirjeessä.
25-vuotias Aino Juurikkala suoritti runsaassa viidessä vuodessa 302 opintopistettä ja valmistui elokuussa 2021 kauppatieteiden maisteriksi. Nyt hän kertoo viisi parasta opiskeluvinkkiään.
Juurikkala Aino
Viestinnän ja markkinoinnin asiantuntija
p. +358503253948
Kauppatieteiden opiskelu on samanaikaisesti kivaa ja kamalaa, innostavaa ja lannistavaa sekä sujuvaa että takkuilevaa. Tai sitä se ainakin mulle oli. Vaikka ala ja sen kiemurat tuntuivat oikeilta heti pääsykoeluvusta asti, oli viiden vuoden taival täynnä sekä onnenkiljahduksia että tuskaisia kyyneleitä. Tässä nyt muina alani asiantuntijoina on kuitenkin todettava, etten vaihtaisi hetkeäkään pois. Siksi jaankin viisi parasta opiskeluvinkkiäni: näiltä päästiin fuksin itsevarmuudesta graduahdistuksen kautta vastavalmistuneen auvoiseen elämään.
1. Kirjastossa tuskaileminen on kivempaa seurassa
Saapuessani yliopistolle ensimmäisen kerran, en tuntenut sieltä ketään. Into tehdä uusia ystäviä olikin valtava, ja niin oli onneksi kaikilla muillakin. Kiitos ainejärjestömme, kavereiden tekeminen oli myös tehty erittäin helpoksi ja nopeasti löysinkin sen kaveriporukan, jonka kanssa kulutimme kirjaston penkkejä seuraavat viisi vuotta. Etsi siis ystäviä, joiden kanssa voit ensin juhlia pilkkuun asti ja sen jälkeen tuskailla kirjastossa deadlinejen kanssa. Sillä ei ole mitään väliä millä vuosikurssilla he ovat tai mikä pääaine heillä on – opiskelun tuska on nimittäin universaali kokemus, josta selviää parhaiten yhdessä.
2. Jos suoritat yhtenä vuonna 76 opintopistettä, voit suorittaa seuraavana 30
Totuus on, että vaikka yhden opintopisteen laajuudeksi on mitoitettu 27 tuntia aktiivista opiskelua, irtoaa osa opintopisteistä helpommin. Itse olen tyytyväisenä kävellyt johtamisen perusteiden tenttiin lukematta mitään, ja tuntia myöhemmin kävellyt ulos kirkkaan kolmosen kanssa. Silloin kun kurssit tuntuvat helpoilta, motivoivilta ja ne sopivat sun kalenteriisi, niin paahda menemään. Mutta silloin kun ryhmätyöt imevät viimeisetkin mehut, Excelin koodit ei tartu eikä teoriakatsauksen kirjoittamista pysty aloittamaan ahdistuksen takia, jätä kurssi kesken ja tee vähemmän. On tervettä tunnistaa omat rajansa, niin hyvässä kuin pahassakin.
3. Hanki itsellesi tekemistä koulun ohelle
Hallitukset, toimiryhmät, jaostot ja urheiluseurat tarjoavat kaikki tarvittavaa tuulettumista opintojen ääreltä. Toki kalenteri saattaa täyttyä erilaisista vastuuhommista ja vapaaehtoistehtävistä, mutta sentään saat muut ajateltavaa ja todennäköisesti muutaman uuden ystävänkin. Ehdin itse osallistua muutaman jaoston, paikallisen NESU-järjestön sekä ylioppilaskunnan edustajiston toimintaan, enkä vaihtaisi niitä pois. Vapaaehtoishommista sanotaan aina, ettei kaikkea opi luentosaleista ja nämä hommat ovat siksi tärkeitä. Itse komppaan ja jatkan sanomalla, että myös suurin osa hauskanpidosta tapahtuu luentosalin ulkopuolella – kannattaa kokeilla!
4. Älä pelkää puhua (opiskelu) ahdistuksestasi ääneen
Niin kauppiksessa kuin varmasti myös muilla aloilla, ihmisillä on kova tarve näyttää olevansa superihmisiä. Kursseista napsitaan nelosia ja vitosia, ryhmätyöesityksiä viilataan yöunien kustannuksella ja oman alan harkkapaikat ovat taskussa jo ennen toista opiskeluvuotta. Niin sanotulle tavalliselle opiskelijalle saattaakin helposti tulla kuva, että kaikille muille opiskelu on helpompaa ja minä tässä vain yksin tuskailen.
Näin se ei kuitenkaan ole: melkein 60% kauppisopiskelijoista on kokenut ahdistusta opintomenestyksestä. Itse olen aina saanut vertaistukea, kun olen avautunut jonkun kurssin, tehtävän tai proffan vaikeudesta. Vertaistuen lisäksi olen parhaimmillani saanut vanhemman vuosikurssin opiskelijalta apua, tärppejä tai valmiita jopa ryhmätöitä oman tekemisen tueksi. Vain puhumalla voidaan vähentää ahdistuksen stigmaa korkeakouluopinnoista – ja usko, sinä et todellakaan ole yksin fiiliksiesi kanssa.
5. Älä polta itseäsi loppuun gradun kanssa, sillä työelämä odottaa oven takana
Siinä kohtaa, kun kaikki muut opiskeluajan kurjuudet alkavat olla takanapäin, tulee se kaikista kamalin vastaan: gradu. Sekös se vasta kurkkua kuristaa – niin kuristi minunkin, mutta niin vain kahdeksan kuukauden työllä siitä selvittiin. Itselläni auttoi kavereiden kanssa tuskailu, muiden opintojen suorittaminen ennen kirjoitusurakkaa, osa-aikatöiden tekeminen kirjoittamisen ohella sekä ahdistuksestani ääneen puhuminen.
Konkreettisemmiksi vinkeiksi sanoisin omien deadlinejen asettamisen ja itsensä palkitsemisen ne saavutettua, sekä rehtien vapaapäivien pitämisen, jolloin tietokonetta ei avata. Pidä alusta asti listaa lähteistäsi ja niiden tärkeimmistä löydöksistä, ja niinä päivinä, kun kirjoittamisesta ei tule mitään, niin kirjoita asioita ylös vaikka ranskalaisilla viivoilla. Ehdit oikolukea ja muotoilla tuotoksesi myöhemmin, kun luet oman tekstisi läpi noin sata kertaa ennen palauttamista. Ja vaikka graduun jäisikin kirjoitusvirhe heti kolmanteen sanaan (kuten allekirjoittaneella kävi), niin onko sekään loppujen lopuksi niin vakavaa? Huononkin gradun palauttanutta kutsutaan maisteriksi.
Työelämä tarvitsee terveitä ekonomeja. Olemme vuosikausia pitäneet huolen siitä, että kauppatieteellinen koulutus on korkeatasoista – nyt haluamme pitää huolen siitä, että kauppatieteiden opiskelijat voivat hyvin. Vedä siis syvään henkeä, muista pitää hauskaa ja vetää omat rajasi – työelämään ei ole kenelläkään niin kiire, että sinne päästääkseen pitäisi polttaa itsensä loppuun.
Nuori nainen jakkupuvussa. Ulkoisesti itsevarma, sisältä epävarma. Hymy kasvoilla aloittaa alustuksen aiheesta, jonka tuntee hyvin. Samalla kuitenkin peläten, että eteen tulee kysymys, johon ei osaakaan vastata.
Sipilä Riikka
Erityisasiantuntija, työmarkkina- ja yhteiskuntapolitiikka
p. +358400458226
Työurani alussa minä, kuten moni muukin, kärsin huijarisyndroomasta. Jakkupuku päällä esitin itsevarmaa ja salaa kadehdin kollegoja, jotka oikeasti näyttivät osaavan kaiken. Kuvittelin, että ollakseni asiantuntija minun tulisi osata ja hallita kaikki. Pystyä aukottomasti kertomaan vastaus kysymykseen kuin kysymykseen heti ja uskottavasti. Aina hetkittäin hämmästytin itseni, kun onnistuin vastaamaan oikein kysymykseen aiheesta, jonka asiantuntija huijasin olevani.
Minulla on ollut tilaisuus työurani aikana tehdä työtä osaavien ihmisten kanssa innostuneessa ilmapiirissä. Silti aina hetkittäin olen tuntenut riittämättömyyttä muiden ollessa mielestäni älykkäämpiä, sosiaalisempia ja parempia. Enää en ajattele, että onnistumiseni ovat olleet pelkästään hyvää tuuria, hetkiä, jolloin onnistuin esittämään asiantuntijaa onnistuneesti. Tiedän, että osaan asiani ja se mitä en osaa tai tiedä, selvitän.
Elämässä on harvoin olemassa yhtä oikeaa ratkaisua. Jokainen tilanne on erilainen ja lopputulokseen voi päästä eri teitä.
Kun kohtaan työssäni vaikean haasteen ja riittämättömyyden tunteet pyrkivät pintaan, muistutan itseäni, että todennäköisesti kukaan mukaan ei tällä kokemuksella ja resursseilla hoitaisi tilannetta paremmin. Tätä helpottaa se, että vuosien varrella olen huomannut, etteivät muutkaan todella aina tiedä ja osaa.
Työelämä on muuttunut paljon omista opiskeluajoistani. Samalla kun kilpailu on koventunut, on muutoksesta tullut pysyvää. Kun kaikkien on pystyttävä oppimaan uutta ja kehittämään osaamistaan, ei se, että jotain ei osaa, ole enää niin suuri asia. Sen sijaan, että keskittyisin siihen osaanko jotain vai en, keskityn siihen, olenko valmis selvittämään asioita. Löydänkö oikeat henkilöt, joiden kanssa tarvittaessa sparrata asioita, olenko valmis kysymään, kun en tiedä. Kun tarvittava osaaminen tulee joka tapauksessa muuttumaan, kysytäänkin työelämässä nykyään valmiutta oppia ja kykyä toimia muiden kanssa.
Kun on kerran uskaltanut paljastaa itsensä ja myöntää ettei tiedä, huomaa, ettei kukaan edes odota, että tietäisin aina kaiken. Kelpaan omana itsenäni. Oman alani asiantuntijana, joka tarvittaessa selvittää vastauksen, jos ei sitä tiedä. Se, että tunnustin tietämättömyyteni ei johtanut katastrofiin. Kukaan ei edes kiinnittänyt siihen huomiota.
Jos olisin työurani alussa tiennyt sen, minkä nyt tiedän, olisin välttynyt monelta murehtimiselta. Kun nykyään kohtaan uuden haasteen tai kysymyksen, johon en osaa suoraan vastata, en enää koe olevani huijari vaan saatan innostua. Edelleen on uutta opittavaa, uusia näkökulmia ja uusia kysymyksiä vastattavana.
Ja sinä nuori, joka tunnet itsesi tänään huijariksi. Muistathan, että täydellistä osaajaa ei ole, eikä kukaan tiedä kaikkea. Asenne ja taito oppia uutta ratkaisevat!
Kokemus yhteisöllisyydestä on mahdollista saavuttaa myös etäluennolla. Suomen Ekonomit palkitsi kaksi opettajaa, jotka onnistuivat parhaiten luomaan läsnäolon tunteen korona-ajan virtuaaliopetukseen. Ehdotukset palkinnon saajista tulivat suoraan opiskelijoilta.
Suomen Ekonomien 6 000 euron arvoinen opetuspalkinto myönnetään vuosittain opettajalle, joka on merkittävästi kehittänyt kauppatieteellisen koulutuksen laatua. Tänä vuonna palkinnon teemana oli ”etänä läsnä”, koska korona-aikana yksinäisyys ja eristäytyminen verottivat monen korkeakouluopiskelijan jaksamista.
Opetuspalkinto 2021 myönnettiin Tampereen yliopiston apulaisprofessori Elina Mäkiselle. Lisäksi Turun yliopiston yliopistonlehtori Jonna Järveläinen palkittiin 3 000 euron arvoisella kunniamaininnalla.
Palkinnot luovutti tänään opetus- ja kulttuuriministeriön valtiosihteeri Tuomo Puumala.
Elina Mäkinen: ”Kohtaaminen on mahdollista myös virtuaaliympäristöissä”
Apulaisprofessori Elina Mäkinen valittiin opetuspalkinnon saajaksi Boomi ry -opiskelijayhdistyksen ehdotuksesta. Hänen erityiseksi ansiokseen katsottiin, että hän suunnitteli kurssinsa täysin uudelleen etäopetukseen soveltuviksi.
Mäkisen kursseille osallistuneet kiittivät sitä, että hän tiedosti etäopintojen aiheuttamat paineet opiskelijoiden mielenterveydelle.
”Mäkinen ymmärtää arvioinnin ja palautteen merkityksen oppimisen ja kehittymisen kannalta. Palautteen antaminen jokaisen tehtävän kohdalla on omiaan luomaan yhteisöllisyyttä ja läsnäolon kokemusta etäopetuksessa”, Boomi ry:n esityksessä todetaan.
Elina Mäkisen mukaan opetuksessa on tärkeää panostaa yhteyden luomiseen paikasta riippumatta.
”Sillä, miten ohjaan opiskelijoita ja kohtaan heidät, on merkitystä heidän jaksamiselleen. Kohtaaminen ei ole mahdotonta virtuaalisissakaan oppimisympäristöissä, jos kaikki osapuolet ovat valmiita laittamaan itsensä likoon”, hän sanoo.
Pitkään jatkunut etäopetus vaati sopeutumiskykyä sekä opettajilta että opiskelijoilta.
”Vaikka etäopetuksesta on löytynyt myös hyviä puolia ja uusia mahdollisuuksia, opettajat ja opiskelijat ovat joutuneet sopeutumaan irrallisuuden ja yksinäisyyden kokemuksiin. Samaan aikaan opettamiseen ja opiskeluun vaikuttivat työn ja kodin välisen rajan häilyvyys ja koronaan liittyvät pelon tunteet. Nostan hattua kaikille, jotka ovat opettaneet ja opiskelleet koronan aikana.”
Kunniamaininta opetuksen pelillistäjälle
Yliopistonlehtori Jonna Järveläinen palkittiin 3 000 euron arvoisella kunniamaininnalla. Hänen ansioikseen katsottiin erityisesti teknisesti monipuoliset, pelilliset opetustavat.
Palkitsemista esittänyt Turun KY ry kiittää Järveläistä omistautuneeksi opettajaksi, joka kehittää jatkuvasti menetelmiään. Opiskelijoiden mukaan hän onnistui tukemaan yhteisöllisyyttä ryhmätöillä. Myös luokkahuonekeskustelujen toteutusta pidettiin onnistuneena.
”Avoimen ja turvallisen ilmapiirin ansiosta kaikki ottivat ilomielin vastaan kehotuksen pitää kameroita luennon ajan päällä, mikä lisäsi kokemusta läsnäolosta ja ryhmän yhteisöllisyydestä”, Turun KY toteaa.
Jonna Järveläinen kertoo, että eniten häntä mietitytti, kuinka luoda etänä keskusteluyhteys opiskelijoihin.
”Kuuntelin Harvard Business Schoolin webinaareja ja löysin niistä kikkoja. Lisäksi olen aina käyttänyt luennoilla interaktiivisia pelejä. Minusta on tärkeää, että opetus on välillä myös hauskaa”, Järveläinen sanoo.
Opetuspalkinnosta lyhyesti
Suomen Ekonomit tukee kauppatieteellisen alan opetuksen kehittämistä vuosittain jaettavalla opetuspalkinnolla.
Rahapalkinnon myöntää KAUTE-säätiö, joka edistää kauppatieteellistä ja teknistieteellistä opiskelua, opetusta ja tutkimustoimintaa.
Voittajat valitsi palkintoraati, joka koostui Suomen Ekonomien koulutuspoliittisesta toimikunnasta ja kylteripuheenjohtajien verkoston nimeämistä edustajista.
Lisätietoa:
Parkkari Mika
Työmarkkinatoiminnan ja yhteiskuntavaikuttamisen erityisasiantuntija
Suomen Ekonomien ja Danske Bankin järjestämään Biz Potential -osaamiskilpailuun osallistuu opiskelijajoukkueita seitsemästä eri yliopistosta. Torstaina 16.9. alkavaa kaksipäiväistä kilpailua voi seurata suorana Ekonomien Youtube-kanavalta.
Toista kertaa järjestettävässä Biz Potential -kilpailussa opiskelijoiden osaamista haastetaan kauppatieteellisissä teoria- ja case-tehtävissä. Tämän vuoden kilpailun teemana on kestävä liiketoiminta. Kilpailu alkaa torstaina teemaa käsittelevällä seminaarilla, joka striimataan kaikille avoimena Ekonomien Youtubeen.
Torstai 16.9. klo 9–11: Kestävä liiketoiminta − kilpailuetu vai nykypäivän välttämättömyys?
Vastuullisuudesta on kehittynyt yksi kannattavan liiketoiminnan kulmakivistä, ja yritykset panostavat siihen jatkuvasti enemmän. Myös yhä useampi kuluttaja vaatii ostamiltaan hyödykkeiltä kestävyyttä ja työntekijä työnantajaltaan arvojensa mukaista toimintaa.
Miksi yritysten kannattaa toimia vastuullisesti? Mistä tunnistaa, onko vastuullisuus aitoa vai pelkkää päälle liimattua kampanjointia? Miten yritys voi toimia kestävästi ja samalla pärjätä globaaleilla markkinoilla? Kestävän liiketoiminnan eri näkökulmista ovat keskustelemassa:
Kestävän rahoituksen johtaja Samu Slotte, Danske Bank
KTT, apulaisprofessori Hanna Silvola, Hanken
Ilmastoratkaisujen projektijohtaja Janne Peljo, Sitra
Asiantuntija Veera Hellman, Suomen Ekonomit
Seminaari on osa Biz Potential -osaamiskilpailua, jossa opiskelijat pääsevät ratkomaan kestävään ja vastuulliseen liiketoimintaan liittyviä kysymyksiä.
Perjantai 17.9. klo 14–16: Opiskelijat esittävät vastauksensa case-tehtäviin tuomaristolle
Perjantaina opiskelijat valmistelevat vastauksensa Danske Bankin tekemään case-tehtävään. Tule kuuntelemaan joukkueiden vastauksia ja kannustamaan oman yliopistosi joukkuetta!
Kilpailun tuomaristossa ovat Itä-Suomen yliopiston työelämäprofessori Reijo Karhinen, Suomen Ekonomien toiminnanjohtaja Jari Elo ja Danske Bankin case-tehtäviä valmistelleet asiantuntijat Linda Corin ja Timo Turtiainen.
Perjantai 17.9. klo 17–18.30: Finaalin iltajuhla, esiintyjä ja voittajien julkistaminen
Kilpailun finaali päättyy iltajuhlaan, joka alkaa perjantaina klo 17. Illan aikana on luvassa taatusti tunnelmaa nostattava Pete Parkkosen keikka sekä tuomariston ja kilpailijoiden haastatteluja. Lopuksi julkistetaan kolme parasta joukkuetta ja palkitaan kylteriyden Suomen mestarit vuosimallia 2021.
Osaamiseen perustuva tuottavuuden kasvu on jäänyt Suomessa liian vähäiseksi. Kestävän kasvun ja paremman elämän tavoittelussa tutkimus ja koulutus ovat avainsanoja.
Ekonomit on ollut vahvasti vaikuttamassa ohjelman sisältöön. Kasvuohjelman valmistelleen toimikunnan puheenjohtajana toimi Ekonomien erityisasiantuntija Ted Apter.
Suomen kasvu on Nokia-vuosien jälkeen painottunut perinteisille, matalamman jalostusasteen aloille.
”Se, mikä on jäänyt heikommaksi, on osaamiseen perustuva kasvu. Nokian menetyksen jälkeen emme ole enää saaneet samaa korkean jalostusasteen tuotantoa takaisin. Se on näkynyt esimerkiksi Uudenmaan alueen heikompana kasvuna”, Pellervon Taloustutkimuksen Janne Huotari sanoi kasvuohjelman julkistustilaisuudessa.
Tutkimus ja koulutus ovat kasvun avaimia, sillä tutkittu tieto luo pohjan uudelle tuotannolle.
”Haetaan tuottavuuden kasvua, ei sitä, että myydään enemmän halvemmalla. Tehdään kasvu lisäarvosta. Näin voidaan saada kestävää kasvua ja parempaa elämää, jota koko ajan tavoitellaan” Akavan yhteiskunta-asioiden päällikkö Piia Rekilä kommentoi.
Akava korostaa, että kestävä kasvu syntyy korkeasta osaamisesta ja siitä, että yrityksillä on Suomessa hyvät oltavat. Osaaminen, tiede ja teknologia ovat tärkeimpiä aseita esimerkiksi ilmastonmuutosta ja luontokatoa vastaan.
Lisäksi Suomeen tarvitaan osaavaa työvoimaa maan rajojen ulkopuolelta, ja tämä prosessi on saatava reippaasti sujuvammaksi.
”Yrittäjyyden edistäminen ja Suomen taloudellisesta kilpailukyvystä puhuminen on meille talouden asiantuntijoille luontevaa ja kannamme siitä vastuuta. Monet jäsenemme esimerkiksi toimivat yrittäjinä tai pitävät yrittäjyyttä itselleen realistisena vaihtoehtona. Samalla ihan jokainen hyötyy siitä, että rakennamme uutta kasvua koko yhteiskunnalle”, Ted Apter sanoo.
Kauppaat toisille joka päivä ajatuksiasi, toiveitasi ja mielipiteitäsi. Siksi keskustelutaitoa kannattaa treenata. Viisas keskustelija saa neuvottelut etenemään niin, että kaikille jää hyvä mieli.
Tapahtuu tulevaisuudessa: Kokoushuoneen ovella skannataan, ovatko kokoukseen menevät sopivassa olotilassa keskustelemaan ja tekemään päätöksiä. Jos joku ei ole, skanneri ohjaa hänet säätämään olotilansa otolliseksi.
Työpsykologian tohtori Helena Åhman uskoo, että jossain vaiheessa tämä on työelämässä rutiinia.
Vielä lähinnä scifiltä kuulostavan ennusteen antava Åhman tunnetaan yritysjohdon sparraajana, joka on erikoistunut työelämän ongelmatilanteiden hallintaan. Helmikuussa hän voitti Suomen Ekonomien kirjallisuuspalkinnon kirjallaan Keskusteluälykkyys painetilanteissa (Alma Talent 2019).
Kirjan viestille on käyttöä, sillä kommunikaatio on täynnä tilanteita, joissa tarvitaan keskusteluälykkyyttä. Termi tarkoittaa Åhmanin mukaan sitä, kuinka osaamme löytää näkökulmia ja ratkaisuja erilaisissa keskusteluissa ja haastavissa vuorovaikutustilanteissa.
”Se on enemmän taito kuin ominaisuus, ja sitä voi kehittää. Keskusteluälykkyys vaatii tilannetajua”, Åhman kuvaa.
Huomaatko, miten tulkitset?
Tilannetajun avainsana on analyyttisyys. Se tarkoittaa sekä omien että toisten olotilan huomaamista. Tunnistatko, millaisessa olotilassa olet ennen keskustelua? Entä vastapuolesi?
Havainnot ja tulkinnat ovat lisäksi kaksi eri asiaa, ja ne on syytä osata erottaa toisistaan erityisesti konfliktitilanteissa. Pitää oppia näkemään, miten tulkitsee tilanteita.
Åhman kertoo esimerkin. Kuvitellaan, että olet menossa tärkeään kokoukseen, jossa käsitellään vaikeaa asiaa.
Jotta pystyy miettimään, täytyy ensin pysähtyä.
”Ensimmäiseksi kannattaa pysähtyä ja miettiä, onko itse sellaisessa tilassa, jossa ylipäätään voi keskustella oivaltavasti. Ovatko aivosi hälyiset? Se on hyvin yleistä.”
Åhmanin mukaan omaa olotilaa voi säädellä, mutta se pitää ensin tunnistaa. Ja jotta ylipäätään pystyy miettimään, täytyy pysähtyä.
Nopein keino pysähtymiseen on hengityksen rauhoittaminen. Hengittämällä voi kertoa aivoille, että kaikki on ok.
”Usein teemme sen virheen, että olemme jo ennen kokousta ylivirittyneessä tilassa.”
“Pakittamisen taito on keskustelussa tärkeä”, Helena Åhman sanoo.
Ennemmin lähemmäs kuin kauemmas
Åhman on puhunut aiheesta etenkin työelämän painetilanteiden kautta, mutta samat säännöt sopivat moneen muuhunkin tilanteeseen. Jos puhuu parhaan kaverin kanssa, ei välttämättä tarvitse erityisesti miettiä, mitä ja miten sanoo. Mitä enemmän paine kasvaa, sitä paremmin kannattaa olla tietoinen kommunikaation keinoista.
Åhmanin mukaan periaatteet ovat hyödyllisiä monenlaisissa keskustelutilanteissa. Jos pöydässä on tunteenomainen tilanne, tärkeintä on lähteä ensin avaamaan keskustelua.
”Jos tietää, että keskustelusuhteessa on jokin hankaluus, useimmat haluavat paeta tilanteesta. Mieluummin pitäisi mennä lähemmäs.”
Kysymällä osoittaa arvostavansa toista.
Mutta miten mennä lähemmäs, jos tilanne on jo kireä? Keskustelua voi avata vaikkapa hyvällä kysymyksellä. Tällöin luo samalla tunnesidettä ja osoittaa arvostavansa toista.
Jos keskustelukumppanisi reaktio ei ollut toivomasi kaltainen, mieti, mitä tuli sanottua. Pakita ja mieti, mitä nyt kannattaisi tehdä.
”Pakittamisen taito on tärkeä. Voi sanoa vaikka, että sori, sanoin kömpelösti. Ja jatkaa sitten keskustelua”, Åhman ehdottaa.
Melko moni vaativa tilanne sujuu hyvin, jos pystyy viestimään sekä suoraan että myötätuntoisesti. Pyri pitämään molemmista kiinni.
Mieti lisäksi, onko toinen varmasti kokenut, että hän on tullut kuulluksi. Samaa mieltä ei tarvitse olla, mutta on tärkeää, että päästään keskustelemaan.
Uskallatko keskustella?
Helena Åhmanin mukaan yleinen virhe on alkaa heti etsiä ratkaisua, kun tilanteessa on aistittavissa vahvoja tunteita. Tärkeämpää olisi ensin avata keskustelua. Tämä pätee kaikkeen kommunikaatioon, myös esimerkiksi myyntityöhön: tärkeää on keskustelurohkeus.
Keskusteluälykkyyttä tarvitaan etenkin, jos kaikki ei mene hyvin. Silloinkin on tärkeä edetä suoraan ja myötätunnon kautta.
Tunne kertoo jostakin, jonka taustalla on tarve.
Tunne, joka näkyy itsessä tai keskustelukumppanissa, on kuin auton varoitusvalo, joka kertoo öljyn loppumisesta. Mitä esiin nousevan tunteen takana mahtaa olla? Tunne kertoo jostakin syvemmästä, ja taustalla on yleensä tarve. Mikä se tarve on ja miten voin auttaa sen täyttymiseen?
Tunteet voivat myös auttaa keskustelua eteenpäin.
”Jokainen konfliktitilanne ja haastava vuorovaikutustilanne on tarina, josta minä näen vain osan.”
Jokaisella meistä on tarve tulla ymmärretyksi ja kuulluksi. Jos kielteinen tunne tulee kuulluksi, se yleensä laimenee.
Pyri vuoropuheluun
Tärkeää on myös pitää keskustelu keskusteluna, ei vain yksinpuheluna. Varsinkin jos tilanne menee hankalaksi, tulisi pyrkiä vuoropuheluun.
Mutta mitä jos toinen on vain hiljaa? Åhmanin mielestä hänelle voi ehdottaa, että jospa palataan tähän vähän myöhemmin.
Hiljaisuuskin voi olla hyvä tapa saada lisää tietoa vastapuolesta ja jatkaa asian käsittelyä.
”Joskus on hyvä sanoa itselle, että ole hiljaa ja anna toisen ajatella.”
Omia puheitaankin on hyödyllistä miettiä jo etukäteen. Hyvä valmistautuminen ei lukkiuta tilannetta vaan lisää joustavuutta.
”Mieti siksi ennen keskustelua, mikä on hankalin tilanne, joka siinä voi tulla vastaan. Jos se tulee, olet vahvoilla, kun olet jo miettinyt tapoja reagoida.”
Vinkkejä korona-ajan keskusteluun
Koronapandemia ja etätyöt ovat muuttaneet kommunikaatiota. Kun keskustelukumppaneita ei näe kovinkaan usein kasvokkain, paljon nonverbaalia ja muuta viestintää jää väliin. Åhmanin mielestä kommunikaation onnistumiseksi nyt on erityisen tärkeää:
• Sanoittaa kaikkea nähtyä. ”Sanoa esimerkiksi, että musta kuulostaa, että sanoit näin, mutta olenko ymmärtänyt oikein?”
• Muistaa vaikeassa tilanteessa, että näemme siitä vain osan. ”Näin pysymme uteliaana sille, millainen ihminen on teon takana. Haluamme hankkia lisätietoa ja etsiä lisää näkökulmia.”
• Laajentaa omaa työkalupakkia. ”Kannattaa etsiä uusia keinoja, joilla keskustelut ja neuvottelut onnistuvat.”
• Vaalia keskustelurohkeutta. ”Maailma on täynnä keskusteluja, joita ei käydä, vaikka pitäisi.”
• Tarkistaa ja kyseenalaistaa. ”Omat havainnot ja tulkinnat eivät välttämättä ole aina oikeita.”
Helena Åhman on tieto- ja rikoskirjailija, yrittäjä, puhuja, juontaja ja valokuvaaja, joka on väitellyt työpsykologiasta tekniikan tohtoriksi.
Kerran hankittu osaaminen ei kanna työelämässä loputtomiin. Jokaisen on pidettävä huoli oman osaamisensa kehittämisestä. Jokaisella on myös omat vahvuutensa.
Sipilä Riikka
Erityisasiantuntija, työmarkkina- ja yhteiskuntapolitiikka
p. +358400458226
Työelämässä korostuvat kyky oppia uutta ja sopeutua muutokseen. Ihanteellinen työntekijä hallitsee kokonaisuudet, ratkaisee ongelmat, on itseohjautuva ja oppii jatkuvasti uutta. Hän hallitsee tiedon analysoinnin ja uusimmat digitaaliset ratkaisut, sietää epävarmuutta ja verkostoituu aktiivisesti. Hänellä on tunneälyä, kykyä toimia erilaisten ihmisten kanssa ja asiakasymmärrystä. Ja niin edelleen.
Täydellisyyden tavoittelun sijaan tulisikin hyväksyä, että uutta joutuu opettelemaan jatkuvasti. Tämä koskee niin nuoria kuin konkareitakin.
Lista työntekijältä toivottavista ominaisuuksista on loputon. Ja uuvuttava. Täydellisyyden tavoittelun sijaan tulisikin hyväksyä, että uutta joutuu opettelemaan jatkuvasti. Tämä koskee niin nuoria kuin konkareitakin.
Jokaisella meistä on vahvuutemme
Riippumatta työntekijän iästä, on hänellä vahvuuksia, joita tarvitaan työelämässä ja jotka tukevat uuden oppimista. Alalla pitkään toimineilla uuden oppimista tukevat jo opitut asiat ja kyky liittää uudet asiat jo osattuun. Kokemus auttaa hahmottamaan kokonaisuutta ja erottamaan tärkeät asiat vähemmän tärkeistä. Työelämään vasta tulevien vahvuuksia voivat olla esimerkiksi uudet ajatukset ja näkökulmat sekä uusin tieto.
Uusia taitoja saadaan yhä enemmän myös muualta kuin normaalien työtehtävien parista.
Asiatiedon lisäksi eri ikäisillä on muutakin osaamista ja tietoa toisilleen jaettavaksi. Maailma kun ei pääty työpaikan ulkopuolelle. Uusia taitoja saadaan yhä enemmän myös muualta kuin normaalien työtehtävien parista. Itse olen onnekas, kun olen päässyt tekemään yhteistyötä niin konkarien kuin nuorempienkin kollegojeni kanssa. Pystyäkseni palvelemaan kaikkia jäseniämme tarvitsen tarttumapintaa eri ikäisiin ja erilaisiin osaajiin.
Kokonaisuus rakentuu useasta palasesta
Ekonomiyhteisön vahvuus piilee siinä, että se kokoaa yhteen erilaisia ja monen ikäisiä ihmisiä eri aloilta. Täydellisten yksilöiden sijaan yhteisö koostuu yksilöistä erilaisine vahvuuksineen. Jokaisen ei tarvitsekaan osata kaikkea! Samaa monimuotoisuutta tarvitaan myös työpaikoilla.
Maailma, jossa ei ole yhtä totuutta, tarvitsee eri näkökantoja tuomaan oman palasensa kokonaiskuvaan. Jakamalla omaa osaamistaan ja hyödyntämällä muiden osaamista, jokainen meistä voi löytää uusia mahdollisuuksia, verkostoja ja polkuja muuttuvassa työelämässä.
Myyminen ei ole ennallaan. Koronamyllystä voittajina selvinneet yritykset ovat tehneet nopeita muutoksia siihen, mitä, miten ja kenelle ne myyvät. Näin Selka ja Wolt ottivat hyödyn irti poikkeusajasta ja saivat myyntinsä nousukiitoon.
Kuvituskuva
Kaikki alkoi konkurssista. Syksyllä 2019 pala perinteikästä julkitilakalusteiden tuotantoa oli jo vaipumassa historian silppuriin, kun nastolalaisen Selka Oy:n viisi entistä työntekijää päättivät yhdistää voimansa ja ostaa tehtaan.
Puoli vuotta myöhemmin iski korona.
Toimitusjohtaja Juha Nevalainen sanoo, että näkymä oli sellainen, että myynti tulisi putoamaan 70 prosenttia.
– Tiesimme, että jos niin kävisi, toiminta päättyisi siihen. Meillä oli edessä joko kuolema tai muutos.
Pöytää vailla
Keväällä 2021 tunnelma nastolalaisella huonekalutehtaalla on muuttunut. Selkan pahvilaatikoihin sujahtaa pieniä, yhden jalan varassa seisovia etätyöpöytiä, joita voi nostaa tai laskea, tai ottaa vaikka kainaloon ja viedä laiturille. Toimitusjohtaja Nevalainen kertoo ideasta, joka muutti koko yrityksen suunnan.
Kaikki sai alkunsa Selkan nettisivujen tekijästä, joka oli kyllästynyt työskentelemään kotonaan kirjapinon päällä, kun pöytä ei seisomiseen taipunut. Hän kysyi, voitaisiinko tehtaalla tehdä etätyöskentelyyn sopiva, pieni pöytä. Nevalainen soitti Tukholmassa messuilla tapaamalleen suunnittelija Ari Kanervalle. Nevalainen kertoo, että työvuosinaan IT-designin maailmassa hän on oppinut, että ideaa ei jäädä hieromaan.
– Meni muutama päivä, ja Arilta tuli design. Sitten tehtiin proto ja sen jälkeen verkkokauppa. Aikajänne koko prosessissa oli puolitoista kuukautta.
Selka vaihtoi lennosta suuntaa
Vuosikymmenet julkitilatoimittajana toiminut Selka vaihtoi lennosta kuluttajatuotteisiin, mutta digikanaviin ja sosiaaliseen mediaan keskitettyä markkinointia ei suunnattukaan vain kuluttajille. Yritys lähti liikkeelle toisenlaisella strategialla.
– Markkinoimme asiantuntijoille, jotka voivat olla joko kuluttajia tai ammattilaisia. Kun olemme mainostaneet yli kymmenelle miljoonalle ihmiselle Euroopassa, siellä joukossa on pakostakin merkittävä määrä suunnittelijoita, arkkitehteja ja jälleenmyyjien työntekijöitä. Tätä kautta meille on tullut paitsi asiakkaita, myös todella mielenkiintoisia kumppaneita, Nevalainen kuvaa.
Tuoreet yrittäjät olivat ennen koronaa tavoitelleet 1,5 miljoonan liikevaihtoa. Tällä hetkellä yritys on siihen nähden noin tuplavauhdissa. Henkilöstö on koronavuoden aikana lähes kaksinkertaistunut pariinkymmeneen työntekijään.
– Kaiken markkinoinnin tarkoituksena on luoda pidemmän tähtäimen tulevaisuutta. Jonain päivänä korona on ohi, eikä Selka silloin myy vain kodin etätyöpöytiä. Sitä silmällä pitäen kehitämme brändin tunnettuutta, luotettavuutta ja uskottavuutta.
”Halutaan personoitua palvelua”
LUT-yliopiston myynnin ja asiakaskohtaamisten apulaisprofessori Jonna Koponen innostuu Selkan markkinointistrategiasta.
– Tuo on minusta todella kiinnostavaa! Se kertoo siitä, että B2B ja B2C alkavat lähentyä toisiaan. Tulee B2Me-ajattelua, hän sanoo.
Hän kertoo, että ostokäyttäytyminen on muutoksessa, ja se väistämättä muuttaa myös myyntiä.
– Puhutaan kuluttajistumisesta. Palvelu, johon on totuttu kuluttajamyynnin kohtaamisissa, on alkanut vaikuttaa myös yritysten välisen myynnin odotuksiin. Halutaan kohdennettua, personoitua palvelua ja vuorovaikutusta sekä mahdollisuus verkko-ostamiseen. Ostamisen pitää olla helppoa, nopeaa ja turvallista, Koponen kertoo.
Ostokäyttäytymistä muuttaa myös se, että tietoa on helposti, laajasti ja avoimesti tarjolla. Ennen tieto, joka saatiin ehkä B2B-myyjältä, on nyt jo valmiina netissä. Se asettaa myyjille uusia vaatimuksia.
Hyvässä myyntityössä on jotain pysyvää
Jonna Koponen sanoo, että myyjän ammatti on tällä hetkellä muutoksessa. Digitalisaation myötä vuorovaikutus asiakkaiden kanssa muuttuu monimuotoiseksi. Korona-aikana käytetyimpiä kanavia B2B-myynnissä ovat olleet videoyhteydet, kuten Teams tai Zoom sekä chat.
– Kun teen tutkimusta tästä teemasta, kyllä sieltä välittyy välillä voimakaskin tarve kohdata kasvokkain. Ihmisillä on toive uuteen normaaliin palaamisesta ja tapaamisesta. Se on merkittävää nimenomaan luottamuksen ja sitoutumisen ylläpitämiseksi.
Jonna Koponen lisää, että toisaalta yhä enemmän ymmärretään, miten monia tehtäviä pystytään hoitamaan videoyhteyksin. Isojakin kauppoja on tehty videovälitteisesti.
Jos paljon onkin muutoksessa, hyvässä myyntityössä on myös jotain pysyvää.
– Hyvä myyjä osaa edelleen kuunnella ja hyödyntää mukautuvaa myyntityyliä. Tilaa ei tarvitse täyttää puheella. Tärkeämpää on osata kysyä asiakkaan tarpeita, selvittää ongelmia ja hakea keskustellen ratkaisua tarpeisiin.
Koposen mukaan menestyvällä myyjällä pitää olla paitsi rautaista vuorovaikutusosaamista ja kiinnostusta ihmisiä kohtaan, myös uskoa omiin kykyihin ja ymmärrys myyntiprosessista. Lisäksi teknisen osaamisen pitää olla hallussa.
Palvelujen myyntiä pitää kehittää
Kansantalouden kannalta katseet ovat kääntyneet varsinkin palvelutoimialalle. Suomen kansantalouden suurin ongelma on kilpailijamaita alempi työn tuottavuus, kuten professori Matti Pohjolan työ- ja elinkeinoministeriölle ennen koronaa tekemä laaja selvitys osoitti. Valmistavasta teollisuudesta tuottavuuden kasvua ei ole juurikaan odotettavissa, mutta palvelualoilla työn tuottavuus on hälyttävästi heikompi kuin esimerkiksi Ruotsissa.
– Ruotsin menestyminen palvelutuotannon kasvussa Suomea paremmin ei selity niinkään sen erinomaisuudella kuin Suomen verraten vaatimattomalla saavutuksella, Pohjola päättelee.
Samaan aikaan Suomen palvelualan vienti on kasvanut Elinkeinoelämän tutkimuslaitos Etlan raportin mukaan yli 50 prosentilla vuosina 2010–17 siitäkin huolimatta, että palveluvientiä ei tilastoida yhtä tarkasti kuin tavarakauppaa. Sen hinnoitteluunkin liittyy kysymyksiä, koska todennäköisesti merkittävä osa palveluviennistä on konsernien sisäistä vientiä. Lienee kuitenkin selvää, että palvelusektorin myynnissä sekä kotimaahan että vientiin on 2020-luvulla paljon kehitettävää.
Wolt kasvoi kohisten
Ravintoloiden ja tavarakaupan kuluttajakuljetuksia välittävä Wolt on tehnyt parhaansa, jotta käsitys palvelusektorin myynnin kehittymättömyydestä jäisi historiaan. Juuri ennen koronaa Financial Times nimesi Woltin Euroopan toiseksi nopeimmin kasvavaksi yritykseksi. Vauhti ei ole koronavuonna ainakaan vähentynyt.
– Ilman koronaa meiltä olisi vienyt puoli vuotta kauemmin kasvaa tähän mittaan. Koska ihmiset ovat olleet enemmän kotona, he ovat tilanneet enemmän kotiin kuljetettuja asioita, kertoo perustajaosakas Juhani Mykkänen.
Korona-aikana Wolt on noin nelinkertaistanut työntekijöidensä ja lähettipartneriensa määrän ja toimii nyt entisen 19 maan sijaan 23 maassa. Viime vuonna Wolt välitti yli miljardin euron edestä palkkioita ravintoloille, läheteille ja kauppiaille.
– Kun korona iski, mietimme, mikä meidän roolimme tässä tilanteessa on. Päättelimme, että asiakkaita me voimme auttaa pysymään kotona ja kauppiaille ja ravintoloitsijoille me mahdollistamme toiminnan jatkumisen. Pystymme auttamaan ihmisiä hankkimaan toimeentuloa tilanteessa, jossa monet yritykset joutuvat lomauttamaan, Mykkänen kertoo.
Koronapandemian vuoksi yritys kehitti toimintaansa siten, että muun muassa kuljetukset voidaan toteuttaa ilman kontakteja. Myös uusien kuljetuspalvelujen lanseeraamista tavara- ja päivittäistavarakaupan puolelle nopeutettiin. Lisäksi Wolt perusti kokeiluna omia päivittäistavarakauppoja, koska yhteistyö markettien kanssa vaati pitempää prosessien yhteensovittamista.
Tukea omalle verkostolle
Woltille pandemiakriisi on tarkoittanut tasapainoilemista yhtäältä kovan kasvun ja toisaalta erilaisten verkostoa kohdanneiden vaikeuksien kanssa. Juhani Mykkänen katsoo, että siinä tuoksinassa arvot ovat osoittaneet voimansa.
– Me olemme Suomesta tuleva yritys, joka on pohjoismaisen hyvinvointiyhteiskunnan kasvatti. Olemme oppineet, että on tärkeää pitää huolta toisista. Ihan se perinteinen malli ei enää toimi, että yrityksen pitää kaikissa tilanteissa ajatella vain omaa etuaan.
Koronan aikaan Wolt on ohjannut osan omista tuotoistaan takaisin verkostolleen.
– Wolt ei ole mitään ilman verkostoaan. Kauppiaat ovat olleet hyvin tiukassa paikassa, ja meilläkin on tunnettu asiasta vastuuta. Siksi olemme maksaneet ravintoloille yli kymmenen miljoonaa euroa erilaisia tukia koronakriisin aikana, Mykkänen sanoo.
Hän jatkaa, että Wolt on tukenut myös lähettipartnereita, jos he ovat sairastuneet koronaan tai joutuneet viranomaisten määräyksestä karanteeniin.
”Tehdään juttuja, joissa halutaan olla mukana”
Woltin työntekijät ovat Juhani Mykkäsen mukaan moderneja kaupunkilaisia, jotka välittävät ympäristöstä, yhteiskunnasta ja ihmisistä ympärillään. Siksi hänestä on tärkeää, että yritys tekee toimia, joista yrityksen työntekijöillä on hyvä omatunto.
– Että heillä on sellainen olo, että tässä on järkeä, suunta on reilu, ja näin kannattaa toimia. Se ei ole aina helppoa, koska ollaan monien erilaisten asioiden ja vaatimusten ristipaineessa, Mykkänen miettii.
Mykkäselle myynti on sitä, että tehdään hyviä juttuja, joissa muutkin haluavat olla mukana.
– Yrityksen pitää pyrkiä luomaan jotain sellaista, että se on ihmisten mielestä heille niin hyödyllistä, ilahduttavaa tai muuta, että he haluavat palkita palvelun antamalla rahaa. Netflixille siksi, koska se auttaa meitä rentoutumaan, tai Applelle, koska se tekee meidän arjestamme helpompaa ja mukavampaa. Tai Woltille, koska sen kautta pystyy vapauttamaan aikaansa, saamaan uusia makunautintoja tai vaikka tukemaan ravintoloitsijoita.
Mykkänen pitää selvänä, että koronan aikainen kasvu todennäköisesti rauhoittuu pandemian jälkeen. Mutta se ei ole asia, josta hän on huolissaan.
– Kokemuksemme mukaan pandemia on ollut ihmisille syy kokeilla uusia palveluja, kuten Woltia tai Zoomia, tai uusia työnteon muotoja kuten etätyötä. Moni on löytänyt niistä paljon hyvää. Uskon, että siitä jää jotain jäljelle, vaikka alkuperäinen syy poistuukin.
Turha miettiä entistä
Yritykset, jotka ovat koronan aikana ottaneet aktiivisen roolin, ovat nyt etulinjassa rakentamassa pandemian jälkeistä maailmaa ja sen toimintatapoja. Miten silloin myydään?
Selkan toimitusjohtajan Juha Nevalaisen mukaan heille yksi koronavuoden opetuksista on se, että vaikka tehtäisiin B2B-kauppaa, jokainen meistä on myös kuluttaja. Ihmiset tavoittaa sosiaalisen median kanavista ja Googlesta, ja niin sanotut kylmäsoitot ovat jäämässä pois.
Nevalaisen mielestä on turha miettiä sitä, miten on tehty aikaisemmin.
– Ihmiset hakevat nyt aivan eri asioita. Jopa isot firmat joustavat vakioiduista toimintatavoistaan.
Koska tilanne on aivan uusi, yritykset eivät ole prosesseissaan valmistautuneet siihen, että äkkiä ihmiset ovatkin kotona. Nevalaisen mukaan siksi pitää pystyä nopeasti miettimään, mitä he nyt tarvitsevat ja miten siihen voidaan vastata.
– Sellaiseen ei ole mitään vanhaa tapaa tehdä.
Lisää yhteistyötä
Juha Nevalaisen mielestä yksi selviytymisen salaisuuksista tulevaisuudessa on, että opitaan tekemään töitä yhdessä.
– Olen ollut yhteydessä muihin kotimaisiin alan toimijoihin ja ehdottanut, että tehdään kimpassa, yritetään päästä maailmalle yhdessä. Meillä on kohtuullisen onnistunutta digimainontaa, ja kanava maailmalle on jo auennut. Siksi sanon, että kokeillaan, josko saisimme yhdessä vietyä vielä enemmän tuotteita.
Nyt Selkan vientiin suunnatussa verkkokaupassa on tarjolla myös muita etätyöskentelyyn sopivia suomalaistuotteita. Kysyntä muuttuu, kun maailma muuttuu.
– Kukaan ei voi tietää, millainen maailma on puolen vuoden päästä, eikä meidän kannata nyt päättää, mitä me silloin myymme. Mutta heti kun on näkyvissä, mitä tarvitaan, meiltä saa kulua vain kuukausi sen tekemiseen. Puolen vuoden ja kuukauden päästä pitää olla tarjonta valmiina. Sitä ennen me valmistaudumme erilaisiin tulevaisuuksiin.
School of Sales on pikakaista uuden ajan myyntiosaamiseen
Suomen Ekonomit ja Kaupan liitto ovat perustaneet School of Sales -myyntikoulun. Sen tarkoituksena on tarjota myynnin tehtäviin nopeampi perehdytys kuin mitä tutkintokoulutus tarjoaa. Muutaman päivän koulutuksella on mahdollista päästä jyvälle, missä myynnissä tällä hetkellä mennään.
– Kun puhutaan, että joku on tehnyt hyvää tulosta, helposti unohtuu, että sen taustalla on hyvää myyntiä. Ei se itsestään tule, sanoo myyntikoulun toimitusjohtaja Anu Varpenius.
Häntä naurattaa ajatus, jonka mukaan hyväksi myyjäksi synnytään. Varpenius sanoo, että ehkä 10–20 prosenttia taidoista voi olla synnynnäistä lahjakkuutta, mutta kuka tahansa pystyy oppimaan ja opiskelemaan myyntiä.
– Myyntityö on kuin mikä tahansa muukin ala: elinikäinen oppiminen on sielläkin voimissaan. Kannattaa olla kuulolla, seurata aikaa ja asioiden kehittymistä.
Mielikuvat myyntityöstä ovat yhä usein tarpeettoman kehnoja, ja siitä Varpenius on pahoillaan.
– Tulkitaan, että myynti on päällekäymistä ja tyrkyttämistä. Sellaista moderni myynti ei missään nimessä ole. Jos yrittää jotenkin huijata asiakasta, se on lyhyt tie.
Varpeniuksen mukaan monet eivät mielikuvien takia hakeudu myynnin tehtäviin, vaikka siellä olisi paljon mahdollisuuksia.
– Hienoja tuotteitamme ja palveluitamme pitää kuitenkin myydä, jos haluamme yrityksille kasvua.
Myös mikä tahansa nykyaikainen asiantuntijatyö edellyttää myyntitaitoja: sitä, että osataan vaikuttaa ihmisiin ja tuoda oman organisaation hyviä asioita esille.
Hedelmällisempää onkin miettiä, mitä hyvä myynti tarkoittaa. Varpeniuksen mukaan myynti on kehittynyt siihen suuntaan, että se on asiakkaan kuuntelemista, auttamista ja hänen tarpeidensa kartoittamista.
– Kannattaa kiinnittää huomiota siihen, miten voi tuottaa aidosti lisäarvoa potentiaalisille asiakkaille, olla asiakkaan kumppani. Se on se tärkein juttu.
Myyntikoulua varten Suomen Ekonomit ja Kaupan liitto ovat perustaneet yhteiskunnallisen yrityksen, jonka tuotto suunnataan koulutusten kehittämiseen.
Milloin voi kutsua itseään asiantuntijaksi ja miten asiantuntijuus pidetään? Onko hyödyllisempää verkostoitua oman alan sisällä vai täysin eri ammattilaisten kanssa? Työradiossa pohditaan tällä kertaa asiantuntijuuden syvintä olemusta.
Koulutus on yleisin tie asiantuntijuuteen. Enää se ei ole ainoa polku, sillä tietoa on paljon saatavilla ja se on jokaisen ulottuvilla. Tämän seurauksena asiantuntijuuden muotti on muuttunut. Mitä haasteita se tuo uskottavuuden tai syväosaamisen näkökulmasta? Asiaa avaavat B2B-myynnin asiantuntija Jan Ropponen ja koulutuspolitiikan erityisasiantuntija Mika Parkkari.
”Itseään voi kutsua asiantuntijaksi milloin vain, mutta onkin eri asia miten muut sen näkevät. Jos tekee asioita, pystyy ylläpitämään asiantuntijuutta. Tekeminen opettaa kymmenen kertaa tehokkaammin kuin lukeminen tai sivusta seuraaminen”, Ropponen kertoo.
”Asiantuntijuus on uusiutumisen vaihtelua. Jos et pysty uusiutumaan nopeasti tai toimintasi ei uusiudu, niin silloin et pysy asiantuntijuudessa kiinni”, Parkkari uskoo.
Henkilöbrändäys on työelämän arkea, mutta sen väkinäisyys nostaa karvat pystyyn.
”Henkilöbrändiäkin myydään. Se on ikään kuin tuote, joka sinun pitää itsellesi hankkia tai ostaa. En jaksa uskoa brändiin hokkuspokkustemppuna”, Parkkari toteaa.
”Siinä ahdistaa se, että moni yrittää heikolla substanssilla rakentaa brändiä. Mielummin mietittäisiin oman substanssin kehittämistä ja keskityttäisiin tekemiseen. Se on vain seuraus hyvästä duunista, että siitä muodostuu jonkinlainen brändi tai hyvä mielikuva ihmisille”, Ropponen uskoo.
Keskustelua luotsaavat futuristi Perttu Pölönen ja Ekonomien yhteiskuntasuhdepäällikkö Riikka Mykkänen.
Miten pomoutta voi harjoitella? Keneltä johtaja kysyy neuvoa, kun tie nousee pystyyn? Näitä kysymyksiä ratkotaan Työradion toisen kauden avausjaksossa, jossa pohditaan johtajuutta ja esihenkilötyötä.
Hyvä johtaminen ei tarkoita välttämättä yhdenlaista johtamista. Kahdella johtajalla voi olla ihan erilainen tyyli, mutta molemmat ovat hyviä johtajia. Entä eri sukupolvet ja heidän erilaiset odotuksensa johtamisen suhteen? Aiheesta keskustelevat Vermo Areenan toimitusjohtaja Heikki Häyhä ja Suomen Ekonomien urapalveluiden johtaja Suvi Eriksson.
”Kova johtaminen oli se, mitä vaadittiin (silloin kun aloitin johtajana). Nyt mun lähestyminen olisi ihan erilainen, en lähtisi sillä kovalla linjalla. Uskon, että johtajana pystyy muuttumaan”, kertoo Häyhä.
Entäpä esihenkilötyö korona-aikana?
”Ei ole sama asia olla etänä kuin etäällä. Mutta kyllä se todellisuus on tullut aika tiukasti naamalle. Ei ole ollut riittävästi keinoja nähdä tai kuulla. Kynnys toisen lähestymiseen nousee. Nyt yritetään ihan konkreettisilla toimilla ratkoa, miten etääntymistä pienennetään”, kertoo Eriksson.
Keskustelua luotsaavat futuristi Perttu Pölönen ja Ekonomien yhteiskuntasuhdepäällikkö Riikka Mykkänen.
Vaikeuksia ei voi välttää, koska ne kuuluvat elämään. Yrittäjä Saku Tuominen antoi Ekonomien ja TEKin jäsenille vinkit siihen, miten elämässä pääsee eteenpäin ja kuinka epävarmuutta voi sietää.
Saku Tuominen puhui Ekonomien ja TEKin jäsenille 14.4.2021 Paras vuosi ikinä -tilaisuudessa.
Kun koronakriisi alkoi, Saku Tuominen teki päätöksen, ettei antaisi tämänkaltaisen kriisin mennä hukkaan. Hän salli itsensä valittaa hetken, mutta kysyi sitten: ”Voiko tässä olla jotain, mitä voisin oppia?”
Tuominen kertoi Ekonomien ja Tekniikan Akateemiset TEKin jäsenille neljä tärkeintä koronavuoden oivallustaan.
1. Hyväksy – jatkossakin tapahtuu kaikenlaista
Tuominen siteeraa suosikkirunoilijaansa Eeva Kilpeä: ”Elämä on arvaamatonta, koska tahansa voi tapahtua jotain hyvää.” Toisaalta korona ei varmasti ole ihmiskunnan viimeinen vastoinkäyminen.
”Yksittäinen ihminen voi todella vähän koronalle. On helpompi hyväksyä se kuin valittaa koko ajan. Samaan aikaan on hyvä hyväksyä myös se, että ärsyttää. Se auttaa menemään eteenpäin.”
Tuomisen mukaan valittamiseen ei kannata käyttää kaikkea energiaansa, koska sen hinta on, että sitten ei jaksa enää tehdä mitään niille asioille, joihin voisi vaikuttaa. Voit joko katkeroitua tai hyväksyä.
2. Ajattele eri tavalla
Luovuus on halu tehdä asiat eri tavalla paremmin. Tuomisen mukaan on kaksi tapaa ajatella: ”Jos tähän olisi ratkaisu, joku olisi varmaan jo keksinyt sen” tai vaihtoehtoisesti ”tämä ilmiselvästi ei toimi, joten voisiko tähän olla ratkaisu, jonka jopa minä voisin keksiä?”.
Kun Tuominen väsyi ja ärsyyntyi etäkokouksiin, hän ratkaisi asian niin, että alkoi pitää joka toisen kokouksen ulkona. Pääsiäiseen mennessä hän oli kävellyt miljoona askelta ja ollut kokouksissa paljon paremmin läsnä. Pienillä muutoksilla voi olla iso vaikutus.
Epäonnistumisen pelko on Tuomisen mukaan ihmisten ydinhaaste. Jos yrittää tehdä asioita eri tavalla, on riski, että kaikki ei välttämättä toimi. Silloin on hyvä muistaa, että ihminen ei opi vain siitä, mikä toimii, vaan myös siitä, mikä ei toiminut.
3. Näe hyvä
Tuominen kertoo oivaltaneensa, että asiat eivät tapahdu ihmiselle vaan ihmistä varten.
”Kun alat uskoa, että kaikki asiat, joita sinulle tapahtuu, ovat hyödyllisiä, se tekee elämästä älyttömän paljon kiinnostavampaa”, Tuominen sanoo.
Mieltään voi koulia hyväksymään ja sopeutumaan sekä näkemään kaikessa jotain hyvää.
4. Ole kiitollinen
Oliko sinulla tänään hammassärkyä? Jos ei, muistitko olla siitä kiitollinen? Elämässä on paljon asioita, jotka ovat hienosti, mutta usein emme näe niitä.
Tuominen ottaa esimerkiksi niin kutsutun keskipaikka-ahdistuksen. Se kuvastaa sitä, miten epäoikeudenmukaiselta tuntuu, kun joutuu lentämään Balille lentokoneen huonoimmalla paikalla, eli keskimmäisellä istuimella. Nyt kun korona on laittanut asiat mittasuhteisiin, Balin matka keskipaikallakin kelpaisi.
57-vuotias henkilöstöhallinnon asiantuntija kysyy, kuinka voi näyttää muille, että on hyvin perillä asioista ja pitänyt osaamistaan yllä.
Kuvan mies ei liity tapaukseen.
Kysymys: “Olen 57-vuotias ja työskentelen henkilöstöhallinnon asiantuntijana. Esimieheni ja lähimmät työkaverini ovat omien lasteni ikäisiä. Tietyissä tilanteissa tuntuu, että he pitävät minua kalkkiksena. Se ottaa päähän, koska olen hyvin perillä asioista ja pitänyt osaamistani yllä. Pelkään, että selän takana muut pitävät dinosauruksena, vaikka päällisin puolin kaikki on ok. Miten todistan muille, etten ole vielä toinen jalka eläkkeellä vaan täysillä mukana?” Nimimerkki Virtaa on
Suomen EkonomienUravalmentaja Arja Parpala vastaa: Tilannehan on sen puoleen vallan hyvä, että et todellisuudessa ole kalkkis vaan energinen ja ajan tasalla oleva oman alasi asiantuntija.
Muihin voi vaikuttaa vain omalla toiminnallaan. Minulle tulee mieleen kolme tapaa, joilla voit muuttaa omaa ajatteluasi ja tekojasi.
Leiki näkökulmilla
Ensimmäinen keino on vaihtaa perspektiiviä. Työyhteisöä voi verrata pelilautaan, jossa jokainen on mukana erilaisena pelinappulana. Jos koet olevasi pelinappula pelilaudalla, olet usein muiden pelaajien ja pelinappuloiden siirtojen armoilla. Sinua voidaan kolhia puolelta ja toiselta ilman, että pystyt itse vaikuttamaan tilanteeseesi.
Ota uusi perspektiivi ja siirry tarkastelemaan työyhteisöäsi ja sen ihmisiä pelilaudan yläpuolelta, pelaajan paikalta. Saatat huomata, että mielessäsi tapahtuu monenlaisia muutoksia. Irtaudut pelilaudan kiihkeydestä ja saat tilaa hengittää.
Myös tunteet lievenevät, kun katselet asioita hiukan kauempaa. Saatat havaita uudella tavalla, mikä sinun ja työsi merkitys on työyhteisössäsi. Voit jopa muuttaa pelin kulkua tai pelinappuloiden paikkoja sinulle mieluisalla tavalla.
Kyseenalaista yhteys omien tunteidesi ja toisten käytöksen välillä
Toinen mahdollisuus on määritellä muiden ajatusten merkitys uudelleen.
Kysy itseltäsi, mikä on pahinta, mitä voi tapahtua, jos kollegasi pitävät sinua kalkkiksena. Mikä taas on parasta, mitä voi tapahtua, jos kollegasi pitävät sinua kalkkiksena?
Voit kokeilla harjoitusta, johon voit valita juuri itsellesi sopivat lauseet, esimerkiksi näin: Jos on totta, että ”minua ottaa päähän, koska kollegani pitävät minua kalkkiksena”, niin ehkä on myös totta, että ”minua ei ota päähän, koska kollegani eivät pidä minua kalkkiksena”. Tällöin voi myös olla totta, että, ”minua ottaa päähän, vaikka kollegani eivät pidä minua kalkkiksena”.
Entä milloin on mahdollista, että ”minua ei ota päähän, vaikka kollegani pitävät minua kalkkiksena”?
Saatat huomata, että sinun tunteittesi ja toisten käytöksen tai ajatusten välillä ei olekaan niin suora yhteys kuin kuvittelit.
Eräällä asiakkaallani oli hyvin samanlainen tilanne kuin sinulla. Kehotin häntä miettimään, miten hän voisi auttaa omalla kokemuksellaan nuorta esihenkilöään ja muita kollegojaan onnistumaan omassa työssään entistä paremmin.
Hän huomasi osaavansa kysyä kysymyksiä, joiden avulla hän saattoi nostaa esiin tärkeitä asioita, jotka olisivat muuten jääneet huomaamatta. Kun nämä asiat sitten saatiin keskusteltaviksi, hän pystyi tuomaan kokemuksensa ja ajantasaisen osaamisensa yhteiseksi hyväksi.
Hän myös antoi spontaania, positiivista palautetta ja jakoi auliisti omaa tietämystään ja kokemustaan muille. Kun hän keskittyi muiden auttamiseen, hän huomasi, että arvostus häntä ja hänen kokemustaan kohtaan kasvoi pikkuhiljaa. Hän löysi uudenlaisen roolin työyhteisön ”salaisena mentorina”.
Mitä sinä kysyisit uravalmentajalta?
Lähetä kysymyksesi: viestinta@ekonomit.fi otsikolla ”Kahvitaukoneuroosi”. Julkaisemme kysymyksiä ja vastauksia myös Ekonomi-lehdessä.
Jatkuva oppiminen ei ole koskaan ollut yhtä tärkeää ja helppoa kuin nyt. Se on vaatinut ajattelun muutosta. Oppiminen ei ole erillistä toimintaa, vaan oleellinen osa työpäivää. Mutta mikä on työntekijän, mikä työnantajan ja mikä yhteiskunnan rooli osaamisen kehittämisessä?
Päivi Tenhunen on innoissaan. Hän on Koneen globaalista henkilöstön oppimis- ja kehittämistoiminnasta vastaava johtaja. Ja tiedot viime vuodelta kertovat, että koronavuosi oli poikkeuksellinen myös oppimisen suhteen.
“Oppimislukumme ovat aivan valtavia. Erityisesti viime vuonna Koneella kannustettiin ihmisiä käyttämään aikaa opiskeluun, kehittämään osaamistaan ja opettelemaan virtuaalisessa ympäristössä työskentelyä. Korona buustasi oppimista”, Tenhunen sanoo.
Koneen työntekijöiden kännyköiltä ja päätteiltä on suora yhteys yrityksen oppimisympäristöön, jonne on koottu videoita, podcasteja, verkkokursseja, sertifiointiohjelmia, luokkahuonekoulutuksia ja erilaisia digitaalisia kokonaisuuksia. Oppimisympäristöstä voi myös vierailla ulkopuolisissa kirjastoissa ja foorumeilla, keskustella kollegoiden kanssa ja löytää suosituksia artikkeleihin. Tietoa löytyy työn sisällöistä elämänhallintaan.
Videopätkän katsomista ei aina edes tajuta laskea kouluttautumiseksi
Tyypillinen oppimistapahtuma Koneella on tilanne, joissa asentaja tarkistaa hissin säädön työvaiheet katsomalla videopätkän työmaalla. Tai myyjä kertaa videosta tärkeimmät asiat, joita hänen pitäisi muistaa painottaa asiakastapaamisessa.
Tenhusen mukaan jatkuva oppiminen on muuttunut saumattomaksi osaksi työn tekemistä.
“Ihmiset eivät laske kouluttamiseksi sitä, että he itse katsovat jonkun videopätkän sen sijaan, että olisi kahden päivän luokkahuonekoulutus, jossa on kouluttaja ja pizzaa lounaaksi”, hän kertoo.
Kun työntekijä opiskelee Koneen oppimisympäristössä, suoritukset tallentuvat. Tenhunen arvioi, että tulevaisuudessa tarjolla voi olla erilaisia testejä, joiden avulla työntekijä arvioi osaamistaan ja saa samalla suosituksia siitä, mitä kannattaisi vielä oppia.
Koronan pakottamana on huomattu, että jopa sosiaalinen yhdessä oppiminen on mahdollista virtuaalisesti.
“Sanoisin, että vanhaan me emme enää palaa. Olemme siirtäneet menestyksellisesti valtavan määrän koulutuksia lyhyessä ajassa kokonaan virtuaaliseksi. Sellaisia koulutuksia, joista on sanottu, ettei se koskaan tulisi onnistumaan”, Tenhunen sanoo.
Jatkuva oppiminen on koko yhteiskunnan asia
Jatkuva oppiminen ei voi olla pelkästään yksilön tai työnantajan velvollisuus, työelämäprofessori Lauri Järvilehto Aalto-yliopistosta sanoo. Tarvitaan laajempi yhteiskunnallinen ote.
“Työnantajalla on toki intressi jatkokouluttaa työntekijöitä omalle toimialalle, mutta mitä jos ala sukeltaa kokonaisuudessaan?”, Lauri Järvilehto kysyy.
Järvilehto arvostelee nykyistä koulutusrakennetta liian raskaaksi ja kutsuu sitä teollisen ajan tutkintolähtöiseksi putkiajatteluksi. Hän haluaisi nähdä nykyisten tutkintojen rinnalla kevyempiä koulutuskokonaisuuksia ja mikrosertifikaatteja.
Työnantajan rooli olisi mahdollistaa omaehtoinen oppiminen niin ajankäytön kuin taloudenkin puolesta.
Järvilehdon mukaan tarvitsemme elämänlaajuista oppimista.
“Työnantajan tai työntekijän kannalta on yhdentekevää, onko ihminen hankkinut osaamisensa koulun penkillä, itseoppien, töitä tehden tai verkkokursseja tapittaen. Olennaista on, että tekijä osaa – ja että osaamisen voi todentaa”, Järvilehto painottaa.
Perinteisiä jäykkiä rakenteita pitäisi uskaltaa uudistaa
Korona on Järvilehdon mukaan nopeuttanut kehitystä, joka oli nähtävissä jo aiemmin: Yhteiskunnalta palaa nyt valtavasti resursseja työttömyyden hoitamiseen, kun markkinatilanne on muuttunut nopeasti ja radikaalisti. Se korostaa yhteiskunnallisen rakennemuutoksen välttämättömyyttä.
“Karusti sanottuna muusikot kouluttautuvat nyt linja-autonkuljettajiksi. Olisi järkevämpää, että muusikko voisi työnsä ohella päivittää osaamistaan vaikka tekoälypuolelta. Ja sitten kun tulee iso keikaus, niin on heti kompetenssia hypätä uuden tyyppiseen juttuun kiinni.”
Sitä kuitenkin estää yhteiskuntarakenteen binäärinen ajattelu, jossa ihminen joko on töissä tai ei ole töissä. Se ei jousta eikä anna taloudellisia mahdollisuuksia päivittää omaa osaamista.
“Suomella on globaalisti hyvät asemat rakentaa oppimista tukevaa yhteiskuntaa. Se edellyttää, että meillä olisi poliittista uskallusta lähteä uudistamaan perinteisesti jäykkiä rakenteita”, Järvilehto sanoo.
Sitä odotellessa hän suosittelee räjäyttämään oppimisen riittävän pieniksi osiksi, jotta osat mahtuvat tavallisen ihmisen arkeen.
“Oppiminen pitäisi pilkkoa niin pieniin osakokonaisuuksiin, että niitä on mahdollista suorittaa vaikka bussia odotellessa. Samaan tapaan kuin videopelit siirtyivät olohuoneista ja tuntien pelisessioista kännyköihin ja muutamien minuuttien arkipelikokemuksiin.”
Ajatus jatkuvasta oppimisesta on jo muuttunut
Suomen Ekonomien urapalveluiden johtaja Suvi Eriksson tunnistaa Järvilehdon kuvaileman tilanteen. Hän on kuullut usein, että työvoimaviranomaiset ovat torpanneet työttömän opiskelun, koska se on katsottu kokoaikaiseksi.
Erikssonin mukaan asiassa tuntuu olevan perustavanlaatuinen epäsuhta: ruohonjuuritaso ja politiikan sekä rahoituksen ylätaso eivät kohtaa.
Työmarkkinajärjestöt vääntävät keskenään koulutuspäivistä. Julkisessa keskustelussa päivitellään, kuinka osaaminen vanhenee ja osaamistarpeet muuttuvat.
“Ihminen saattaa siinä ajatella, että minä en kelpaa sitten enää mihinkään, kun en ole erityisesti kouluttautunut työssä ollessani”, Suvi Eriksson havainnollistaa.
Hän sanoo, että onneksi olemme jo havahtuneet siihen, ettei jatkuva oppiminen tarkoita vain koulutuksissa istumista ja tenttien suorittamista. Oppimista on myös avointen verkkokurssien seuraaminen, podcastien kuuntelu, kirjojen lukeminen ja niistä keskustelu lukupiireissä sekä osaamisen jakaminen työpaikalla. Myös itse työn tekeminen kehittää monenlaisia taitoja.
“Keskustelussa pitäisi olla päällerakentamisen ajatus: Se, mitä olet osannut, on vahva tiiliperusta, jonka päälle voi hankkia uusia tiiliä vahvistamaan osaamista.”
Ihmeitä tapahtuu, kun oppiminen perustuu itsetuntemukseen
Usein ongelma ei olekaan osaamisen puute, vaan sen tunnistaminen. Tutkintotodistuksessakaan ei ole selitystä opituista sisällöistä. Ihmisen pitäisi siis itse ymmärtää, mitä osaa, jotta voisi päätellä, mitä pitäisi oppia.
Sen lisäksi pitäisi osata tunnistaa, mistä tykkää ja mikä itseä kiinnostaa. Se ruokkii oppimisen iloa.
“Työnhaun tärkein työkalu ei ole CV tai työhakemus, vaan itsetuntemus. Kun oppiminen perustuu omaan kiinnostukseen, silloin tapahtuu ihmeitä”, Eriksson sanoo.
Suomen Ekonomit tukee jäsentensä jatkuvaa oppimista monin tavoin. Koulutuksen lisäksi tarjolla on työkaluja oman osaamisen tunnistamiseen ja kehittämiseen.
“Meillä on esimerkiksi todella hyvää palautetta saanut verkkovalmennus sekä itseopiskelumateriaalia oman osaamisen tunnistamiseen ja sanoittamiseen. Ja vaikka tietäisikin, mikä seuraava askel urapolulla on, ei ole pahitteeksi jutella esimerkiksi mentorin kanssa. Mentori voi tuoda uutta näkökulmaa, koska kaikilla meillä on kapeikkoja omassa näkymässä.”
Reaktorissa kuka vaan voi ilmoittaa pitävänsä koulutuksen muille
Konsulttiyritys Reaktorin viimeisimmän tilaston mukaan yhtiön 550 työntekijää kouluttautuvat noin 4 000 tuntia kuukaudessa. Se vastaa yhtä työpäivää joka kuussa.
Johtava suunnittelija Toni Strandell kertoo, että Reaktorin koulutustoiminnasta suurin osa-alue on työntekijöiden toinen toisilleen pitämät koulutukset.
“Meillä kuka vain voi omalla ilmoituksellaan pitää sisäisen koulutuksen ja niin pitkänä kuin kokee järkeväksi.”
Lisäksi Reaktorilla on akatemioita. Ne ovat omien työntekijöiden rakentamia opintokokonaisuuksia, joissa sukelletaan syvälle esimerkiksi tiimin rakentamiseen, käyttöliittymäsuunnitteluun tai pilviteknologioihin. Akatemiat kestävät keskimäärin kymmenen työpäivää neljän kuukauden aikana.
Konsultointialalla osaaminen on kriittinen asia: sitä myydään asiakkaille.
Strandell kertoo, että Reaktorille hakeutuvat ihmiset ovat jo lähtökohtaisesti kiinnostuneita jatkuvasta oppimisesta. Opettaminen on monelle uusi asia, mutta sitä kautta pääsee laajentamaan omaa osaamista ja olemaan esillä, joka puolestaan kehittää konsulttitaitoja.
“Kannustusta osaamiseen kehittämiseen ei ole juuri tarvittu, mutta aina välillä katsotaan, onko ihmisiä, jotka eivät ole pitkään aikaan osallistuneet mihinkään. Kysellään, mitä on taustalla: eikö vain natsannut itselle?”, Strandell kuvailee.
Korona-aikana yrityksessä havaittiin, että pitkät koulutukset koettiin kuluttavina.
“Nyt meillä on ollut kiva kahvitaukotyyppinen malli, jossa on 30–45 minuutin settejä, joissa on joku teema. Minikoulutukset koetaan henkireikinä ja sellaisina, että niistä saa uutta virtaa.”
Oppimista koronavuonna havainnoineet tutkimusartikkelit antavat viitettä siitä, että koulutuksen digitalisoituminen on saattanut ottaa peruuttamattoman kehitysloikan. E-oppimisen yritykset ja edunvalvojat nimittävät sitä reippaammin vallankumoukseksi.
kyky hallita tietoa ja arvioida tiedon luotettavuutta
ongelmanratkaisutaidot
kokonaisuuksien hallinta
itseohjautuvuus
epävarmuuden sietäminen
eLearning Industry: Oppimisen trendit vuonna 2021
Mikro-oppiminen. Työhön tarvittavan taidon nopeaa omaksumista työn aikana.
Videoyhteydet ja opetusvideot. Audiovisuaalista oppimista tallenteena reaaliajassa.
Lisätty todellisuus. Suljetun virtuaalitodellisuuden (VR), lisätyn todellisuuden (AR) ja yhdistetyn todellisuuden (MR) avulla ihmiset voivat käsitellä monimutkaisia simulaatioita tai skenaarioita missä tahansa.
Tuottavuuden kasvu Suomessa nojaa osaamistason kasvattamiseen. Hidasteena jatkuvalle oppimiselle on, että se ei ole organisaatioissa selkeästi kenenkään vastuulla. Suomen Ekonomien tuoreen osaamistarveselvityksen vastaajista vain puolet kertoi, että heidän tietonsa mukaan omalla työpaikalla on osaamisen kehittämisen suunnitelma.
Uuden oppiminen ei pääty tutkinnon valmistumiseen. Kauppatieteiden maisterit tunnistivat Ekonomien osaamistarpeet ja tulevaisuuden työelämä -selvityksessä runsaasti erilaisia asioita, joista heidän täytyy tulevaisuudessa hankkia lisää osaamista.
Ongelmana on, että jatkuvan oppimisen organisointi on retuperällä.
”Osaamisen muutostrendien seuraaminen ei voi olla vain yksilön tai työntekijän tehtävä. Eikä se voi olla pelkästään työpaikan lakisääteisten henkilöstö- ja koulutussuunnitelmien varassa, vaan osaamisen kehittämisen pitää olla laadukasta ja yhdessä tehtyä”, erityisasiantuntija Mika ParkkariSuomen Ekonomeista sanoo.
Seuraava iso yhteiskunnallinen kysymys on, miten laadukas jatkuvan oppimisen järjestelmä organisoidaan.
”Siihen täytyy luoda malli, jossa on rooli sekä yhteiskunnalla, työnantajalla että yksilöllä. Tarvitsemme Suomeen jatkuvan oppimisen palveluyksikön. Vain näin voimme varmistaa, että suomalaisten osaamistaso säilyy tai lisääntyy, kun vaatimukset osaamiselle kasvavat kiihtyvään tahtiin”, Parkkari sanoo.
Näitä asioita kauppatieteilijän pitää oppia juuri nyt
Selvityksessä vastaajat nimesivät tärkeimpiä teemoja, joita kauppatieteellisen koulutuksen saaneiden täytyy ottaa haltuun.
Nykyhetken tärkeimmiksi yleisiksi osaamisiksi mainittiin ongelmanratkaisutaidot, oman työn johtaminen, kokonaisuuksien hallitseminen ja itseohjautuvuus.
Työhön liittyvistä osaamisista kärkeen nousivat ihmisten johtaminen ja valmentaminen, muutososaaminen, digitaalisten ratkaisujen hyödyntäminen sekä asiakaspalvelutaidot ja asiakasymmärrys.
Avoimissa vastauksissa korostuivat yhteistyö- ja kommunikointitaidot, pehmeät arvot ja empaattisuus.
Näiden taitojen merkitys nousee tulevaisuudessa
Voimakkaasti merkitystään kasvattavaksi taidoksi vastaajat arvioivat tekoälypohjaisten sekä digitaalisten ratkaisujen ymmärtämisen ja hyödyntämisen.
Seuraavan kymmenen vuoden sisällä tärkeiksi nousevat myös kyky hallita tietoa ja arvioida tiedon luotettavuutta, ongelmanratkaisutaidot, kokonaisuuksien hallinta, itseohjautuvuus ja epävarmuuden sietäminen.
Ekonomien osaamistarpeet ja tulevaisuuden työelämä -selvitys
Selvitys toteutettiin hyödyntämällä olemassa olevaa kirjallisuutta ja uraseuranta-aineistoja sekä keräämällä ja analysoimalla uusi aineisto.
Aineisto kerättiin verkkokyselyllä ja haastatteluilla syksyllä 2020. Kyselyyn vastasi 162 henkilöä ja haastatteluihin osallistui kuusi ekonomia.
Selvityksen teki Suomen Ekonomeille Opiskelun ja koulutuksen tutkimussäätiö Otus.
Työmarkkinoilla ikä on valitettavasti muutakin kuin pelkkä numero. Se selvisi Suomen Ekonomien jäsenilleen teettämässä kyselyssä, jonka mukaan jopa 80 prosenttia yli 55-vuotiaista työnhakijoista oli kokenut ikäsyrjintää työnhaussa. Kokemus tuo kuitenkin mukanaan kyvykkyyttä, jonka esiin tuomiseen ja löytämiseen on saatavilla apua.
GoGolfin Antero Hiito ja Mikael Hästbacka uskovat, että pyörivä kivi ei sammaloidu. Työelämässä aktiivinen ja verkostoistaan huolehtiva osaaja pärjää.
Suomen Ekonomien jäsenilleen teettämässä kyselyssä jopa joka viides yli 55-vuotias työnhakija kertoi kokevansa epävarmuutta ammatillisista verkostoistaan ja työnhakutaidoistaan. Työttömistä työnhakijoista valtaosa oli kokenut ikäsyrjintää työnhaussa. Se ilmeni erityisesti harventuneina työhaastattelukutsuina.
58-vuotias Antero Hiito tunnistaa ilmiön. Hän aloitti hiljattain golf-yhteisö GoGolfin avainasiakaspäällikkönä.
”Normaalissa hakuprosessissa CV päätyy herkästi väärään pinoon. Kun pääsee paikan päälle, iästä tulee vahvuus”, Hiito sanoo.
Gogolfin toimitusjohtaja Mikael Hästbacka johtaa 60 000 suomalaisen golf-harrastajan yhteisöä, joka työllistää Suomessa noin yhdeksänkymmentä eri alan osaajaa agronomeista johtamisen ammattilaisiin.
”Meillä suomalaisilla on tarve lokeroida ihmisiä. Itsekin siihen välillä syyllistyn”, Hästbacka sanoo.
”Syyllistyn itsekin välillä lokeroimaan ihmisiä.”
Hästbacka on tietoisesti pyrkinyt kyseenalaistamaan omia ajatusmallejaan. Hän ei halua työyhteisöönsä ikään tai sukupuoleen perustuvia siiloja.
Sparrausapuna toimii suomalainen kyvykkyystoimisto Bridge Impact, jonka toiminta-ajatus perustuu Capability Design -metodiin ja strategiasta purettujen kyvykkyyksien kartoittamiseen. Kyvykkyydet liittyvät taitoihin ja näyttöihin sekä haluun ja ymmärrykseen tehtävän tavoitteista.
”Tärkeintä on löytää tehtäviin strategian toteutumisen kannalta oikeat kyvykkyydet. Meillä GoGolfilla on tällä hetkellä hyvä mix nuoria kykyjä ja vankkaa kokemusta. Esimerkiksi talousjohtajamme, joka siirtyi meille pörssiyhtiöstä, on tuonut luuta rakenteisiin.”
Kunnianhimoinen strategia vaatii oikeanlaista kyvykkyyttä
GoGolf Group on golf-alan nopeimmin kasvava toimija Pohjoismaissa. Yhtiö pyörittää golf-alan medioita, järjestää tapahtumia, matkoja ja messuja, ylläpitää välineiden verkkokauppaa ja alan kivijalkaliikkeitä sekä operoi kenttiä.
“Yli 55-vuotiaiden työnhakijoiden pitäisi rohkeasti tuoda esiin uniikkeja kyvykkyyksiään”, Kari Paananen sanoo.
Hästbackan mukaan golfin kulutuskäyttäytyminen on muuttunut radikaalisti. Perinteisesti golf on ollut 35–70-vuotiaiden miesten suosiossa, mutta nykyisin yhä nuoremmat löytävät lajin pariin.
”Koronan myötä olemme saaneet uusia harrastajia erityisesti 15–25-vuotiaista nuorista. Pyrimme edelläkävijänä vastaamaan muutokseen kehittämällä uusia tuotteita, esimerkiksi kk-perusteisia harjoitteluoikeuksia ja sisäharjoittelumahdollisuuksia.”
Golfin ympärillä liikkuu paljon rahaa, siksi laji kiinnostaa myös yrityksiä.
”Harrastajia kiinnostaa esimerkiksi matkailu, autot ja lifestyle. Golfiin liittyy intohimo, jolloin sitoutuneisuus ja esimerkiksi uutiskirjeiden lukuaste on korkea.”
Alkusyksystä Mikael Hästbacka etsi riveihinsä avainasiakaspäällikköä, ensisijaisesti mediamyynnin parista. Keskustelu Bridge Impactin Kari Paanasen kanssa haastoi miettimään, että strategian toteutumisen kannalta oikea kyvykkyys ei ehkä löydykään media-alalta.
”Kyvykkyysprofiilin laadittuamme huomasimme, että media-alan tuntemuksen sijaan tehtävässä onnistuminen edellyttää ennen kaikkea hyviä verkostoja ja sosiaalisia taitoja. Kun tuntee ihmisiä, pääsee parhaiten läpi.”
Lopulta tehtävään valittiin Antero Hiito, Bridge Impactin toteuttaman suorahaun kautta. Hiitolla on takanaan vaikuttava ura eri alan myyntitehtävistä. Kokemusta on kertynyt myös pöydän toiselta puolelta median ostajana, se auttaa osaltaan asiakasymmärryksessä. Lisäksi Hiito on itsekin intohimoinen golfin harrastaja.
Jatkuvaa oppimista vaaditaan kaikilta
Suomen Ekonomien kyselytulosten mukaan yli 55-vuotiaat jäsenet nostavat vahvuuksikseen korkean työmoraalin ja vankan osaamisen. Vastaajista yhdeksänkymmentä prosenttia koki myös omaksuvansa sujuvasti uusia teknologioita.
Antero Hiito kokee olevansa hyvinkin diginatiivi.
”Olen työtehtävissäni saanut aina ensimmäisten joukossa käyttöni uusimmat teknologiat. Innostus uuteen on säilynyt läpi tähänastisen työurani.”
Maailman kehittyessä myös työntekijän on kehityttävä.
Hiito kertoo omaksuvansa helposti uutta ja pyrkii ylläpitämään kokemuksen tuomaa etumatkaa jatkuvan oppimisen ja kehityksen kautta. Kesällä hän muun muassa opetteli vapaa-ajallaan espanjan kielen perusteet.
”Maailman kehittyessä myös työntekijän on kehityttävä. Verkostojen ajantasaisuuden ja teknisen osaamisen lisäksi on huolehdittava itsestä, fyysisestä ja henkisestä hyvinvoinnista. Kuka tahansa, joka istuu kotona odottamassa, saa istua siellä kauan – iästä riippumatta”, Hiito muistuttaa.
Apua kyvykkyyksien kartoittamiseen työnantajille ja hakijoille
Mikael Hästbacka kannustaa niin työnantajia kuin työnhakijoita ajatusmallien ravisteluun.
”Kukaan ei ole superstara, menestys vaatii systemaattista työtä. Nuoretkin osaavat paljon, joten kokemus itsessään ei takaa menestystä työmarkkinoilla. Linnakkeiden rakentamisen sijaan on mentävä rohkeasti osaksi yhteisöä.”
Hästbackalla on käynnissä on jo toinen suorahaku verkkokaupan vetäjän rooliin.
”Kaikissa rekrytoinneissa, myös sisäisissä, valintojen tulee aina perustua tarkasti tunnistettuihin kyvykkyyksiin, ikään ja sukupuoleen katsomatta”, kertoo Bridge Impactin osakas Kari Paananen.
“Pitkän uran tehneellä ei välttämättä ole ollut tarvetta ylläpitää työnhakutaitojaan.”
Paananen tiedostaa, että pitkän työuran tehneellä osaajalla ei välttämättä ole ollut tarvetta ylläpitää työnhakutaitojaan, vaikka kyvykkyyttä olisi tarjottavana roppakaupalla. Yt-neuvotteluihin osallistuvien kannattaakin hyödyntää työnantajan tarjoamia uudelleensijoittumispalveluita ja koulutuksia omien kyvykkyyksien tunnistamiseksi.
“Yli 30 työntekijää työllistävä yritys on velvollinen tarjoamaan uudelleensijoittumispalveluita silloin, kun irtisanotun työsuhde on kestänyt yhtäjaksoisesti viisi vuotta”, Paananen muistuttaa.
Suomen Ekonomien jäsenenä voit osallistua myös työnhaun verkkovalmennuksiin, joissa päivität työnhakutaitosi ja kirkastat oman osaamisesi ja tavoitteesi.
Suomen Ekonomit selvitti jäsentensä ja työnantajien näkemyksiä siitä, minkälaisia yhteiskunnallisia toimia tarvittaisiin yli 55-vuotiaiden työllisyyden parantamiseksi. Rajoitusten sijaan toivottiin taloudellisia helpotuksia työnantajille. Julkisuudessa paljon esillä ollut eläkeputken poisto ei saanut kannatusta.
Sekä ekonomien että työnantajien mielestä ylivoimaisesti paras yhteiskunnallinen toimi olisi työnantajan maksaman palkan sivukulujen alentaminen. Ekonomeista sitä kannatti 76 % ja työnantajista 79 %. Myös palkkatuki työnantajalle yli 55-vuotiaiden palkkaamiseen sai kannatusta etenkin ekonomien keskuudessa, joista 54 % piti sitä hyvänä keinona.
Molemmissa ryhmissä nousivat korkealle myös työkykyyn ja -hyvinvointiin panostaminen sekä yli 55-vuotiaiden osaamisen kehittäminen.
Työtehtäviä tai palkkaa ei voi muuttaa yksipuolisesti
Työnantajien keskuudessa toiseksi suosituin keino oli mahdollisuus muuttaa henkilön työtehtäviä siten, että muutos vaikuttaa myös palkkaan alentavasti. Suomen Ekonomien työmarkkinajohtaja Riku Salokannel suhtautuu keinoon varsin kriittisesti.
”Missään tapauksessa ei voi olla mahdollista, että työnantaja yksipuolisesti päättää työntekijöiden tehtävä- ja palkkamuutoksista tällä tavalla.” Sen sijaan Salokannel uskoo, että jos työpaikoilla keskustellaan avoimesti työntekijöiden toiveista ja tarpeista, lopputuloksena voi löytyä halukkuuttatehtävämuutoksiin uran viimeisinä vuosina.
Salokannel viittaa tällä tutkimustulokseen, jossa johdossa toimivilta yli 55-vuotiailta ekonomeilta kysyttiin heidän valmiuttaan siirtyä johtotehtävistä asiantuntijatehtäviin työuran loppupäässä, vaikka se tarkoittaisi palkan alentumista. 61 % ilmoitti olevansa siihen valmis.
”Monella on tuossa vaiheessa lainat jo maksettu ja lapset omillaan. Halutaan edelleen olla aktiivisesti työelämässä, mutta hellittää jo tahtia”, Salokannel uskoo.
30 % vastaajista kertoi haluavansa toimia johtotehtävissä uran loppuun saakka. ”Ja heillä on oikeus niin haluta. Toimenkuvamuutosten ja joustojen, kuten osa-aikaisuuden, täytyy tapahtua yhteisymmärryksessä työnantajan ja työntekijän välillä. Niiden pitää olla lähtöisin työntekijästä”, Salokannel painottaa.
Virheellisiä käsityksiä oikaistava
Kiinnostava huomio keinovalikoiman osalta oli, että kannatusta sai myös viimeisen työnantajan eläkemaksurasitteen poistaminen. Tällä tarkoitetaan viimeisen työnantajan riskiä joutua maksamaan työkyvyttömyys- tai sairauseläkettä, jos työntekijä päätyy työkyvyttömäksi.
Malli on lopetettu 15 vuotta sitten, mutta se on säilynyt mielikuvissa ja asenteissa. Peräti 35 % työnantajista valitsi tämän vaihtoehdon.
”Väärien mielikuvien oikaiseminen olisi tärkeää, sillä niillä voi olla huomattavaa vaikutusta juuri rekrytointitilanteessa, mikä näytti tutkimuksen mukaan olevan erityisesti haaste tällä ikäryhmälle”, Salokannel huomauttaa.
Tutkimukseen vastanneista 80 % kertoi kokeneensa ikään perustuvaa syrjintää rekrytointitilanteessa.
Eläkeputken poistaminen ei riitä
Julkisuudessakin paljon esillä ollut työttömyysturvan lisäpäivien eli niin sanotun eläkeputken poistaminen ei saa kannatusta ekonomeilta eikä työnantajilta. Ekonomeista poistoa kannatti vain 11 % ja työnantajistakin vain 23 %.
Salokannel on asiasta hieman eri mieltä. ”Tutkimukset osoittavat, että eläkeputkella on negatiivinen vaikutus työllisyyteen ja juuri työllisyysasteen nostaminen on nyt kriittinen asia. Lisäksi tämän tyyppiset järjestelmät nähdään helposti porsaanreikänä, jota työnantaja ryhtyy käyttämään toisin kuin on tarkoitettu.”
Putken poistaminen ei yksin ole ratkaisu, vaan tarvitaan erilaisia toimenpiteitä yli 55-vuotiaiden työllisyyden ja työmarkkina-aseman parantamiseksi. Niitä pohtii parhaillaan kolmikantainen työryhmä, jolta odotetaan esitystä toimenpiteistä marraskuun loppuun mennessä.
Salokannel toivoo, että osapuolet pääsevät yhteisymmärrykseen keinoista, eikä asian edistäminen enempää viivästy. ”Yli 55-vuotiaissa on valtava potentiaali, joka on hyödynnettävä työuran loppuun asti. Suomen kannalta olisi kestämätöntä jättää se käyttämättä.”
Suomen Ekonomit selvitti syksyllä yli 55-vuotiaiden jäsentensä kokemuksia ikäsyrjinnästä. Samassa yhteydessä kysyttiin joukolta yksityisen sektorin työnantajia heidän asenteistaan ja arvoistaan liittyen yli 55-vuotiaiden työllistämiseen.
Työmarkkinajärjestöt esittivät viime vuonna yhdessä kansainvälisten tutkinto-opiskelijoiden määrän moninkertaistamista. Korona-aikana keskustelu aiheesta on tyrehtynyt. Suomen Ekonomit haluaa nostaa sen uudelleen esiin, sillä Suomi tarvitsee ratkaisuja osaajapulaan.
”Suomen ikärakenne ja väestökehitys on sellainen, että meillä on valtava tarve nuorelle, osaavalle työvoimalle. Lisäksi Suomi on osaamisintensiivinen yhteiskunta. Tulevaisuuden kasvu nojaa vahvasti siihen, että maassamme on riittävästi osaajia sekä luovia ihmisiä.”
Suomen Ekonomien erityisasiantuntija Ted Apterin mielestä Suomessa tulisi tehdä strateginen päätös siitä, että kansainväliset tutkinto-opiskelijat integroidaan jo opintoaikana paremmin suomalaisille työmarkkinoille. ”Näin he työllistyvät jatkossa paremmin”, Apter uskoo.
Suomen Ekonomien mielestä työmarkkinajärjestöjen yhteinen tavoite on herätettävä uudestaan henkiin ja laitettava toteutukseen.
Työelämäkokemukset tärkeitä jatkon kannalta
Opiskelijoiden houkutteleminen Suomeen edellyttää Apterin mukaan lisää uusia ja laadukkaita vieraskielisiä kanditason tutkintoja. Maisteritasolta niiltä jo löytyykin, mutta mitä nuorempina opiskelijat saadaan tänne, sitä enemmän on mahdollista synnyttää työelämäkiinnikkeitä jo opintoaikana esimerkiksi kesätöiden kautta.
Työelämään voisi saada tuntumaa sitenkin, että koulutusohjelmiin sisällytettäisiin laadukkaat harjoittelu- ja lopputyöt. Ne voisi tehdä kiinnostuksensa mukaan yrityksessä, julkisella sektorilla tai kolmannella sektorilla.
Tätä kautta voi aueta ovi myös ensimmäiseen työpaikkaan valmistumisen jälkeen. Muutenkin työllistymistä tulisi helpottaa esimerkiksi joustavoittamalla oleskelulupakäytäntöjä.
Apterin mielestä kansainväliset opiskelijat tulisi huomioida paremmin myös kieliopinnoissa. Käytännössä se tarkoittaisi, että kieliopintojen rahoitukseen on panostettava. Tarve koskettaa kaikkia korkeakouluja, joten laadukkaiden kieliopintojen järjestämisessä kannattaisi myös tehdä yhteistyötä.
Määrätietoisesti ja yhteistyössä eteenpäin
Kansainvälisten opiskelijoiden määrän moninkertaistaminen ja työelämään integroiminen edellyttävät Apterin mukaan määrätietoisia toimia yhteiskunnan monella eri tasolla.
”Kun ymmärretään paremmin se, miten Suomen nykyisten hyvinvointisitoumusten lunastaminen vaatii merkittävää lisäystä koulutusperäiseen maahanmuuttoon, niin on helpompi saada korkeakoulut, ainejärjestöt, työmarkkinajärjestöt ja yritykset tekemään tiiviimpää yhteistyötä. Suomen tulevaisuus on siitä kiinni.”
Yli 55-vuotiaiden kohtaama ikäsyrjintä työpaikoilla on tosiasia, jonka juuret ovat syvällä. Tuoreen kyselyn mukaan työnantajat kertovat joukolla arvostavansa kokeneiden työntekijöiden osaamista ja kokemusta. Kuitenkin samaan aikaan ikäsyrjintä on iso ongelma etenkin rekrytointitilanteissa. Miten ristiriita saadaan purettua ja syrjintä loppumaan?
Joka neljäs vastaaja oli kokenut itse ikäsyrjintää. Kyselyyn vastanneista työttömistä työnhakijoista peräti 80 prosenttia oli kokenut ikään perustuvaa syrjintää. Rekrytointitilanteet ovat selkeästi pahin kipukohta.
Samassa yhteydessä selvitettiin myös yksityisellä sektorilla toimivien työnantajien edustajien näkemyksiä aiheesta. Työnantajien edustajista 61 prosenttia kertoi ajattelevansa, että rekrytoidessa iällä ei ole merkitystä. Lähes kolmannes oli kuitenkin päinvastaista mieltä.
Työnantajien edustajat kertoivat kyselyssä arvostavansa yli 55-vuotiaiden kerryttämää kokemusta. Jopa 97 % prosenttia oli samaa mieltä väitteestä ”yli 55-vuotiailla on paljon työuran aikana kertynyttä yritykselle arvokasta osaamista”.
”On hyvin hämmentävää, että työnantajien käsitys yli 55-vuotiaista työntekijöistä on varsin hyvä, mutta samaan aikaa esiintyy syrjintää. Työnantajien mielestä yli 55-vuotiailla on tärkeää osaamista, hyvät verkostot ja korkea työmoraali. Tämähän kuulostaa suorastaan unelmaporukalta. Mikä mättää?”, Ekonomien yhteiskuntasuhdepäällikkö Riikka Mykkänen pohtii.
Selitystä voidaan yrittää hakea esimerkiksi yli 55-vuotiaiden korkeista palkkatoiveista tai teknologisista taidoista. Ekonomien selvityksen mukaan työnantajat eivät kuitenkaan pitäneet näitä merkittävinä ongelmina.
”Hankalaa tässä on se, että vain joka kolmas syrjintää kohdannut on ottanut asian esiin työpaikalla. Ikäsyrjintä on tabu. Siitä ei puhuta. Miten muuten voi vaikuttaa asenteisiin ja avata näitä ristiriitoja kuin puhumalla?”, Mykkänen kysyy.
Puheeksi ottaminen ei kuitenkaan ole toiminut kovin hyvin. Vaivaiset kaksi prosenttia syrjintää kokeneista ilmoitti, että puheeksi otettu syrjintäasia saatiin selvitettyä ja sovittua. 59 % prosenttia puolestaan kertoi, ettei asian esiin nostamisella ollut minkäänlaista vaikutusta.
Saadaanko asennemuutos aikaan?
Sekä kyselyyn vastanneet ekonomit että työnantajien edustajat toivoivat, että ikäsyrjintä saataisiin vähenemään ennemmin tarjoamalla porkkanaa kuin keppiä. Kyselyn perusteella suosituin ratkaisu olisi yli 55-vuotiaiden työntekijöiden työnantajan maksaman palkan sivukulujen alentaminen.
”Totta kai olisi paras, jos muutos tapahtuisi hyvällä. Kyse on pitkälti asenteista. Me Ekonomeissa vaikutamme niihin pitämällä näitä teemoja esillä, tuottamalla tietoa ja oikomalla vääriä käsityksiä”, Riikka Mykkänen sanoo.
Esimerkiksi pörssiyhtiöiden hallituksiin on edellytetty pitkään lisää naisjohtajia. Asia on edennyt itsesäätelyn kautta, kun sitä on seurattu ja pidetty esillä. Vaihtoehtona olisi kiintiöt, mutta tähän ruoskaan ei ole toistaiseksi tarvinnut tarttua.
”Sama pätee myös ikäsyrjintään. Jos myönteistä kehitystä ei tapahdu, yhteiskunnan täytyy ohjata lainsäädäntöteitse. Ekonomien vaikuttamistyö tähän liittyen on nyt pohdinnassa.”
Osuin vastavalmistuneena työpaikkaan, jonka henkilökunta sattui koostumaan pääosin kaltaisistani pari-kolmekymppisistä. Koska itse olin täysin urani alussa, minulla oli tietysti kokeneempiakin kollegoita. Heiltä sain oppia valtavasti. Joukostamme kuitenkin puuttui vuosikymmenien tuoma viisaus ja näkemys. Koulunpenkiltä olin saanut uusimmat tiedot, työelämästä janosin oppeja pitkän linjan osaajilta.
Muistan, että kaipasin ihan hirveästi vanhempia työkavereita, joiden perspektiivistä olisin voinut imeä hiukan viisautta itseenikin. Vaikeissa ja uusissa tilanteissa toivoin usein, että olisin voinut katsoa vierestä, miten kokenut kollega olisi hoitanut asian. Olisinpa tuolloin tajunnut tai uskaltanut hankkia itselleni mentorin tai useammankin oman työpaikkani ulkopuolelta.
Kun olen myöhemmin saanut kokemusta myös laajemman ikähaitarin organisaatioista, olen nauttinut diversiteetistä täysillä.
Iän myötä ihminen ehtii hankkia kokemuksiin perustuvaa näkemystä, kontakteja, monenlaista osaamista ja taitoa toimia erilaisissa tilanteissa ja rooleissa. Sitä on hienoa seurata, ja vanhempien työkaverien kanssa käydyt keskustelut ovat olleet minulle tärkeitä.
Yhdenkin ihmisen lisääminen sosiaalisen kuvioon voi muuttaa koko asetelman.
Yhdenkin ihmisen lisääminen sosiaalisen kuvioon voi muuttaa koko asetelman toisenlaiseksi. Monimuotoisuus – oli kyse esimerkiksi iästä, sukupuolesta tai etnisestä alkuperästä – on jo arvo sinänsä, mutta se on myös valtava kilpailuetu.
Monimuotoisessa työpaikassa työntekijöiden on parempi olla ja he kehittyvät enemmän, sekä ihmisinä että ammattilaisina. Samalla monimuotoinen organisaatio tekee parempaa tulosta.
Ikäsyrjintä työpaikoilla ei koske vain yli 55-vuotiaita. Se koskee meitä kaikkia, jotka menetämme sen seurauksena mahdollisuuden kasvaa ja kehittyä eri ikäisten ihmisten kanssa.
