Hyyppä Kosti
Erityisasiantuntija, työmarkkina- ja yhteiskuntapolitiikka
p. +358503516177

Uudelle perhevapaajärjestelmälle on asetettu kovat odotukset tasa-arvonäkökulmasta – ei vähiten hallituksen itsensä toimesta. Hallitusohjelmassa Suomesta tavoitellaan tasa-arvon kärkimaata ja lupaillaan kunnianhimoista perhevapaauudistusta. Perhevapaauudistus on hallitusohjelman tärkein ja käyttökelpoisin toimi työelämän tasa-arvon kannalta, mutta valitettavasti kunnianhimo on toteutuksessa korkeintaan näennäistä. 

Muuttuuko mikään? 

Jatkossa äidille on varattu 40 päivän raskausraha ja lisäksi molemmille vanhemmille on osoitettu 160 päivää vanhempainvapaata. Tähän saakka kunnianhimo näyttää toteutuvan. Vanhemmat voivat kuitenkin siirtää omasta vanhempainvapaajaksostaan 63 päivää toiselle vanhemmalle. 

Jos siis uudessa perhevapaajärjestelmässä isä siirtää omista vapaistaan 63 päivää äidille, on äidillä 263 päivää ansiosidonnaisesti korvattua vapaata. 263 päivää on sama kuin nykyiset äitiysvapaa ja vanhempainvapaa yhteensä. Olemme siis kaukana kunnianhimosta etenkin, kun vanhempainvapaiden jälkeen on edelleen mahdollista olla kotihoidontuella, kunnes lapsi täyttää kolme vuotta.   

Kotihoidontuki murentaa hyvän pohjan 

Työelämän tasa-arvon näkökulmasta ongelman ydin on kotihoidontuki. Kun se jatkuu ennallaan, ei perheiden tarvitse pohtia, miten vapaat saadaan riittämään tarpeeksi pitkälle ajalle ennen lapsen siirtymistä varhaiskasvatuksen piiriin. Kun tavoiteltu hoivan jakautuminen perustuu pelkkään porkkanaan, tavoitetaan lähinnä ne perheet, joissa molemmat vanhemmat muutenkin ottavat hoivavastuuta.  

Valmistelussa on selvästi nähty nykyjärjestelmä äidin kannalta saavutettuna etuna, jota ei voi muuttaa. Hallitusohjelman kirjaus olisi mahdollistanut muutoksen. Siinä todetaan vain, että äitien nykyisin käytettävissä olevia vapaita ei lyhennetä, mutta tämä on toteutettu siten, että äitien osuuteen on laskettu myös jaettavat vapaat.  

Tietenkin on hyvä, että isien vapaita lisätään. Jatkossa isillä on mahdollisuus pitkään ansiosidonnaisesti korvattuun vapaaseen ja yhä useammassa perheessä tullaan harkitsemaan isän jäämistä kotiin. Tämä harkinta tulee eteen myös siksi, että luovutettavat vapaat on aktiivisesti siirrettävä toiselle vanhemmalle. Kela ei siis enää automaattisesti myönnä äidille koko vanhempainvapaajaksoa, vaan isän on itse luovutettava vapaansa äidille.  

Tasa-arvonäkökulmasta toiselle vanhemmalle siirrettäviä vapaita on liikaa. Lisäksi kotihoidontukea olisi joko leikattava tai jaettava vanhempien kesken tai sen tilalle olisi keksittävä jokin muu, parempi järjestelmä. Tämä johtaisi aidosti siihen, että perhevapaat jakautuisivat tasaisemmin ja työelämän tasa-arvolla olisi hyvät mahdollisuudet edistyä. Uskon, että näitä muutoksia tullaan näkemään, kunhan saamme muutoksille sopivan hallituspohjan.