Hyyppä Kosti
Erityisasiantuntija, työmarkkina- ja yhteiskuntapolitiikka
p. +358503516177
Yksityinen sektori: ICT-ala, viestinvälitys ja logistiikka, palvelutoimialat, Finnvera ja Hansel

Suomen pitkä kotihoidontuki on kansainvälisesti varsin poikkeuksellinen järjestelmä. Eri maita vertailtaessa näyttäisi olevan niin, että mitä pidempi mahdollisuus perhevapaisiin on, sitä heikompi on tilanne työelämän tasa-arvon osalta. Ainakin jos mittarina käytetään palkkaeroja miesten ja naisten välillä. Jos vastustaa kotihoidontuen muuttamista, vastustaa tasa-arvoista työelämää. 

Varhaiskasvatuksen resurssitarve kulkee tietenkin käsi kädessä kotihoidontuen kanssa. Joskus sopivan päivähoitopaikan puute ajaa perheen mahdottomaan tilanteeseen ja siihen on saatava muutos. Päiväkodin aloitusaika riippuu ainakin pääkaupunkiseudulla usein sopivan hoitopaikan vapautumisesta. Tämä ei ole optimaalinen tilanne kenenkään kannalta. 

Ei säästöt, vaan työllisyys ja työurat  

Lyhyellä tähtäimellä kotihoidontuen poistolla tai lyhentämisellä ei saavuteta säästöjä, koska tuki on varhaiskasvatusta edullisempi vaihtoehto. Pitkän tähtäimen hyödyt sen sijaan ovat ilmeiset niin yksilölle kuin yhteiskunnallekin. Kun vanhemmat – pääsääntöisesti äidit – palaavat aikaisemmin työelämään, heidän työuristaan tulee yhtenäisemmät ja mahdollisuuksia etenemiselle on enemmän. Samalla rekrytoijien odotukset naisten perhevapaiden pituuksista lyhenevät, mistä on hyötyä myös niiden naisten työurille, jotka eivät saa lapsia. 

Yhteiskunta taas hyötyy työllisyyden kasvusta. On väärä kuvitelma, että kotihoidontukea käyttävät eivät voisi työllistyä. Kyllä voivat ja suurelta osin työllistyvätkin, jos he vain tulevat työmarkkinoille. Työpaikkoja syntyy, kun työn tarjonta kasvaa. 

Työllisyyden nostaminen on juuri sitä, mitä Suomi tarvitsee. Nyt kotona on paljon erinomaisesti koulutettua potentiaalia tuorein tiedoin. Kaikkien työmarkkina-asema ei ole yhtä hyvä, mutta se kehittyy työmarkkinoilla, ei niiden ulkopuolella.  

Kotihoidontuki vesittää järjestelmän uudistamisen 

Onnistunut perhevapaiden kokonaisuudistus ei ole mahdollinen, jos lopputulos on tietyiltä osin määrätty jo ennalta. Lasten ja perheiden edun huomioiminen ei edellytä nykyisenkaltaista kotihoidontukea. Perheet kaipaavat joustoja muihin perhevapaajärjestelmän elementteihin, jotta vapaiden jakaminen onnistuisi mahdollisimman kitkattomasti työelämän kanssa. Nyt järjestelmän keskeisin joustoelementti on tasoltaan matala kotihoidontuki, kun joustoa pitäisi saada aivan muualle eli ansiosidonnaisesti korvattaviin perhevapaisiin. Samalla perheitä voi ja tulee ohjata jakamaan vapaat vanhempien kesken. 

Nyt kotihoidontuki ohjaa äitejä jäämään kotiin ja isiä jättämään vapaita käyttämättä. Ei riitä, että isille korvamerkittyjä ansiosidonnaisesti korvattuja vapaita lisätään, koska kotihoidontuen jatkuminen nykyisellään on se perhevapaajärjestelmän elementti, joka mahdollistaa nykymenon jatkumisen muuttumattomana. 

Ymmärrän hyvin, että moni haluaa olla pitkään kotona, mutta onko yhteiskunnan mielekästä tukea kolmen vuoden mittaista perhevapaata lasta kohden, kun sillä kiistämättä on negatiivisia vaikutuksia ainakin työllisyydelle ja työelämän tasa-arvolle?  

Kirjoitus on viimeinen osa kolmiosaisesta sarjasta, jossa ruoditaan kotihoidontukea perusteellisesti.  

Lue myös

Jupinaa kotihoidontuesta, osa 1

Jupinaa kotihoidontuesta, osa 2