Kulunut vuosi on ollut monille meistä poikkeuksellisen raskas. Koronakriisi on vaikuttanut toimeentuloon, työntekoon ja myös mielen hyvinvointiin.

Mielenterveyspoolin hankepäällikkö Turkka Sinisalo on kokenut järjestötyön ja opintojen yhdistämisen hyvät ja huonot puolet. Joskus intohimo ja näyttämisen halu voivat johtaa uupumiseen, Sinisalo kirjoittaa.

Meillä on yhdessä Opiskelun ja koulutuksen tutkimussäätiö Otuksen kanssa käynnissä ekonomien osaamistarpeiden kartoitukseen tähtäävä tutkimushanke, jonka tulosten avulla voimme vaikuttaa jatkuvan oppimisen mahdollisuuksiin ekonomien työuran kannalta. Vastaa kyselyyn, ja turvataan yhdessä Suomen menestyksen kulmakivi – osaaminen.

Jan Ropponen teki tutkimuksen siitä, miten myyjät voittavat yli 100 000 euron sopimuksia. Hän kertoo kirjoituksessaan, mihin korkealle tähtäävän myyjän kannattaa panostaa tänä syksynä.

Poikkeuksellisesta ajasta huolimatta järjestörattaat pyörivät. Suomen Ekonomien uuden liittohallituksen haku on käynnissä. Allekirjoittanut on jättämässä puheenjohtajan tehtävän sääntömääräisten kausien tullessa täyteen. Mielessä on haikeutta, mutta aikansa kutakin. Vaihtuvuus on hyvästä sekä tekijälle että järjestölle.

Keskustelu ilmastonmuutoksen ympärillä on vilkastunut viime vuosina ja hyvä niin. Myös kauppatieteiden taholta siihen löytyy kiinnostavia näkökulmia.

Osaamisen kehittämisen ylistystä on netti pullollaan, ja LinkedIn suorastaan natisee ihmisten hehkutusta oppimiskokemuksistaan. Oppimisen mahdollisuuksia piisaa, mutta mihin ammattilaisen kannattaisi rajallinen aikansa käyttää?

Hämmästyttävän harva kylteri on työttömyyskassan jäsen, vaikka kassaan voi hyvin liittyä jo opiskeluaikana.

Koronavirus kellisti työllisyyden hyvän kehityksen dramaattisen nopeasti, ja työttömyysturvahakemusten määrä on kasvussa. Suomen Ekonomien jäsenet kuuluvat KOKO-työttömyyskassaan, jossa hakemusten käsittelytilanne on ollut edelleen hyvä.

Ihmiset tuijottavat kadulla älyluurejaan eivätkä noteeraa toisiaan. Ei ihme, että älylaitteitaan käyttävät leimataan epäsosiaalisiksi ja eristäytyviksi. Ruutujen takana on kuitenkin toisia ihmisiä ja oma sosiaalinen maailmansa.

Julkisuudessa on keskusteltu paljon siitä, miten tekoälyt ja robotit mullistavat työelämän. Kaikkien mielestä murros on syvä, mutta kukaan ei osaa varmuudella ennakoida, millaiset työmarkkinat Suomessa on 2030-luvulla.

Tutkintotodistukset eivät enää riitä osaamisen todentamiseen. Tarvitaan hienojakoisempia, jatkuvasti ylläpidettäviä osaamisen osoittamisen välineitä.

Koulutus- ja osaamistason nostoon ja uudenlaiseen jatkuvan oppimisen tarjontaan tarvitaan kaikkia korkeakouluja. Myös KARVIn tuore arviointi patistaa niitä entistä tiiviimpään yhteistyöhön. Mutta mitä se käytännössä tarkoittaa?

Osallistuin lokakuussa keskustelutilaisuuteen, jossa puhuttiin rahasta ja ennen kaikkea siitä, miten rahasta ja sen käytöstä puhutaan. Siellä pohdimme, mikä nykyisessä keskustelussa mättää ja mitä sen parantamiseksi pitäisi tehdä.

2000-luvun alussa löysin itseni aloittelemasta kauppatieteiden opintoja Itä-Suomessa. Valtaosa uusista kyltereistä oli kotoisin susirajan tuntumasta. Olin heidän joukossaan stadin slangia puhuva kummajainen.

Suomi on jäänyt jälkeen keskeisistä verrokkimaista kansalaisten koulutustasossa. Työmarkkinoilla on tällä hetkellä koko maassa kasvua haittaavaa osaaja- ja osaamispulaa.

Kapitalismi on rikki -keskustelu käy nyt vilkkaana, koska talousvaikuttajien ja liiketoimintaosaajien arvot ovat tutkitusti pehmentyneet. Hyvä niin. Äärilaidat voidaan kuitenkin jättää omaan arvoonsa, sillä muutama asia pysyy.

Yllätyn kerrasta toiseen, kuinka ihmiset haluavat auttaa ja antaa aikaansa. Jakaa asiantuntemustaan. Ratkaista ongelmia. Jos vain uskaltaa kysyä.

Hallitus sai viime viikolla valmiiksi ensi vuoden budjetin. Kuten odottaa saattoi, koulutuksen rahoitus eri asteilla kasvaa ensi vuodesta alkaen merkittävästi ja hyvä niin.