Blogissamme sekä omat että vierailevat asiantuntijat kirjoittavat työelämän ajankohtaisuuksista ja sparraavat eri elämäntilanteissa olevia ekonomeja.
Ihmiset tuijottavat kadulla älyluurejaan eivätkä noteeraa toisiaan. Ei ihme, että älylaitteitaan käyttävät leimataan epäsosiaalisiksi ja eristäytyviksi. Ruutujen takana on kuitenkin toisia ihmisiä ja oma sosiaalinen maailmansa.
Kiinnostaako ansiokehitys? Jos kiinnostaa, niin kannattaa olla kiinnostunut myös työehtosopimuksista.
Julkisuudessa on keskusteltu paljon siitä, miten tekoälyt ja robotit mullistavat työelämän. Kaikkien mielestä murros on syvä, mutta kukaan ei osaa varmuudella ennakoida, millaiset työmarkkinat Suomessa on 2030-luvulla.
Suomen Ekonomit julkaisi uusimmat tiedot jäsenten palkkakehityksestä tänään. Palkkatutkimus kertoo, että ekonomien palkat polkevat suurelta osin paikoillaan. Siksi myöskään ostovoima ei ole toivotulla tavalla kehittynyt. Miten tämä liittyy koulutuspolitiikkaan ja vaikkapa kauppatieteiden koulutusmääriin?
Suunnitteilla oleva 1+6,6+6,6-malli on näennäisen radikaali kompromissi. Suunta on oikea - ehkä jopa harppaus kohti tasa-arvoisempaa työelämää, mutta uudistus jää kuitenkin hieman kesken.
Tutkintotodistukset eivät enää riitä osaamisen todentamiseen. Tarvitaan hienojakoisempia, jatkuvasti ylläpidettäviä osaamisen osoittamisen välineitä.
Koulutus- ja osaamistason nostoon ja uudenlaiseen jatkuvan oppimisen tarjontaan tarvitaan kaikkia korkeakouluja. Myös KARVIn tuore arviointi patistaa niitä entistä tiiviimpään yhteistyöhön. Mutta mitä se käytännössä tarkoittaa?
Vuosikymmenen alun kunniaksi Helsingin Sanomat julkaisi jutun otsikolla Mukavuus ennen kaikkea (HS, 1.1.2020). Valitettavasti juttu on maksumuurin takana, mutta lyhykäisyydessään sisällössä paneuduttiin siihen, miten yhteistyökykyiset eli mukavat ihmiset tulevat pärjäämään työelämässä parhaiten. Hierarkian ja hirviöpomojen sijaan yhteistyökyky ja ystävällisyys on uusi trendi. Ja hyvä niin.
Ylempien toimihenkilöiden lakot teknologiateollisuudessa ja suunnittelu- ja konsulttialalla ovat tältä erää ohi. Ylityö- ja vapaa-ajalla matkustamisen kiellot päättyvät nyt perjantaina 20.12. eli joulun yli mennään ilman työtaistelutoimia.
Uudessa joustotyössä osan töistä saa tehdä varsin vapaasti missä ja milloin vain. Kuinka kätevää! Joustotyö tuokin monen asiantuntijan elämään vaikutusmahdollisuuksia ja vapautta. Mutta vapaudessa piilee myös vaara, jos työajan seuraaminen unohtuu.
Osallistuin lokakuussa keskustelutilaisuuteen, jossa puhuttiin rahasta ja ennen kaikkea siitä, miten rahasta ja sen käytöstä puhutaan. Siellä pohdimme, mikä nykyisessä keskustelussa mättää ja mitä sen parantamiseksi pitäisi tehdä.
2000-luvun alussa löysin itseni aloittelemasta kauppatieteiden opintoja Itä-Suomessa. Valtaosa uusista kyltereistä oli kotoisin susirajan tuntumasta. Olin heidän joukossaan stadin slangia puhuva kummajainen.
People that have been in working already for a couple of year often return to school to lecture or tell us as student about their career path and how they have ended up where they are today.
Suomi on jäänyt jälkeen keskeisistä verrokkimaista kansalaisten koulutustasossa. Työmarkkinoilla on tällä hetkellä koko maassa kasvua haittaavaa osaaja- ja osaamispulaa.
Kapitalismi on rikki -keskustelu käy nyt vilkkaana, koska talousvaikuttajien ja liiketoimintaosaajien arvot ovat tutkitusti pehmentyneet. Hyvä niin. Äärilaidat voidaan kuitenkin jättää omaan arvoonsa, sillä muutama asia pysyy.
Yllätyn kerrasta toiseen, kuinka ihmiset haluavat auttaa ja antaa aikaansa. Jakaa asiantuntemustaan. Ratkaista ongelmia. Jos vain uskaltaa kysyä.
Uusi työaikalaki, joka astuu voimaan 2020 alusta, on hyvä esimerkki paikallisen sopimisen edistämisestä. Työelämä on muuttunut valtavasti 2000-luvulla ja perinteinen ”kasista neljään”-toimistotyöaika ei enää ole arkipäivää.
Isien osuus käytetyistä perhevapaista on kasvanut hiljalleen, mutta tahti on tuskastuttavan hidas. Työelämän tasa-arvon kannalta tämä on ongelma. On selvää, että isät eivät ala laajasti käyttää pidempiä perhevapaita ilman järjestelmän perusteellista remonttia.
Hallitus sai viime viikolla valmiiksi ensi vuoden budjetin. Kuten odottaa saattoi, koulutuksen rahoitus eri asteilla kasvaa ensi vuodesta alkaen merkittävästi ja hyvä niin.
Mestarivalmentaja Jukka Jalonen puhui viime viikolla Tennispalatsissa täydelle salilliselle ekonomeja. Kuuntelin uravalmentajana hänen johtamis- ja tiimityöoppejaan mielenkiinnolla. Muistivihkooni kertyi täsmäsanoja, joilla moderni johtaja menestyy. Uskoisitko, ne ovat peräisin testosteronintäyteisestä lätkämaailmasta? Meillä on siitä paljon opittavaa.
Yksi Suomen Ekonomien keskeisimmistä hallitusohjelmatavoitteista oli, että turhat kilpailukieltosopimukset karsitaan takaamalla työntekijälle oikeus korvaukseen kilpailukiellon ajalta. Kilpailukieltoehdon sisältyminen työsopimuksiin on nykyisin enemmän sääntö kuin poikkeus.
Uusi hallitus on aloittanut taipaleensa ja hallitusohjelmaa lukiessa yksi niistä asioista, joihin kiinnitin huomioni, oli kirjaus perhevapaauudistuksesta. Isien osuutta vapaista lisätään, mutta tälläkään hallituksella ei riittänyt uskallus tehdä uudistusta, joka ihan oikeasti lisäisi sukupuolten välistä tasa-arvoa etenkin työelämän ja perhevastuun jakautumisen suhteen. Oikea perhevapaauudistus olisi kiintiöinyt vapaat molemmille vanhemmille ja lyhentänyt tai edes porrastanut kotihoidontukea.
Rinteen hallituksen tavoite lisätä paikallista sopimista osapuolten keskinäiseen luottamukseen perustuen on hyvä. Keinotkin ovat pitkälti samat mitä me esitimme hallitusohjelmatavoitteissamme. Sopimuksettomille aloille olisimme antaneet rohkeammin siimaa, jotta sielläkin päästäisiin kokeilemaan ja luomaan sopimisen kulttuuria.
Antti Rinteen hallitusohjelmaa odotettiin suurella mielenkiinnolla; miten suomalaisittain varsin vasemmistolainen hallitus aikoo tarttua verotuskysymyksiin. Lopputulos ei ollut järin dramaattinen, vaikka nuristavaa ekonomikunnan näkökulmasta löytyykin.
Ajatella, että elämme jo hyvää vauhtia kesää eteenpäin, ja lähes puolet tästä vuodesta on jo takana. Allekirjoittaneen osalta aika on tuntunut tämän vuoden puolella kulkevan lähes pikakelauksella, kiitos opiskelijajärjestötoiminnan sekä itse opiskelun.
Ekonomien toimistolla on tavattu hallitusohjelmaa perusteellisesti. Että periikö maan hukka, kuten elinkeinoelämä vahvasti maalaili neuvottelujen vielä ollessa käynnissä.
Suomen Ekonomien sääntömääräinen kevätliittokokous pidettiin toukokuun viimeisenä lauantaina Tampereen yliopiston Linna-rakennuksessa.
Turun kauppakorkeakoululle myönnettiin huhtikuussa AACSB-akkreditointi, laatuleima, joka on myönnetty vain 5 %:lle kauppatieteellisistä yksiköistä maailmassa. Tämä laatuleima kuvastaa opetuksen ja tutkimuksen laadukkuutta sekä aktiivista opetussuunnitelman kehitystyötä ja opiskelijoiden oppimistavoitteiden saavuttamista.
Verotuksen tarkoituksena on ylläpitää hyvinvointivaltion palveluita, kuten kouluja, teitä ja terveydenhuoltoa. Veropohjan tulee olla laaja, jotta näitä palveluita voidaan jatkossakin ylläpitää. On kuitenkin kestämätöntä, että hallitusneuvotteluiden alla on väläytelty ajatuksia veropolitiikasta, jossa veropohjaa laajennettaisiin mm. yrittäjävähennyksen lakkauttamisella sekä solidaarisuusveron alarajan alentamisella. Ahneus ei ole valttia, ei edes veropolitiikassa.
Säätytalon hallitusohjelmaneuvotteluihin lähdettiin ajatuksella talouspolitiikan uudesta linjauksesta: ei enää säästöjä, hyvinvointipalveluihin miljardiluokan satsaukset ja rahoitus verojen kiristyksillä ja velanotolla. Teoriassa tällainen yhtälö voisikin toimia, mutta globaalissa maailmassa, jossa rajat eivät ole suljetut, verojen kiristykset saattavat muodostua ongelmaksi.
Näytä lisää